Terve! Ihan sitä vain tulin kyselemään, että minkälaisia vauvakuumeoireita on teillä muilla ollut? Minulla on nyt ensimmäistä kertaa elämässäni aivan tolkuton vauvakuume ja ehkäisyttä olemme olleet nyt puolitoista viikkoa. Eli ovulaatiota odotellessa... Mulla on ollut nyt sellainen pakonomainen tarve tähän lisääntymiseen. Sellainen tunne, että on pakko saada tuntea vauva vatsassani. En tiedä johtuuko tämä sen kuuluisan biologisen kellon tikityksestä (ikää 27 vuotta) vai mistä, kun tää vauvakuume on melkeinpä fyysistä kipua. Ei tietenkään kipua, mutta sellaista omituista, mitä en osaa edes selittää. Omituisinta tässä kaikessa on ollut, että vaikka on käyttänyt ehkäisyä, niin silti on aina jotenkin ollut niin pettynyt kun menkat ovat alkaneet. Toivonut, ettei ehkäisy olisi toiminut, vaikka kyllähän pillerit oikein otettuna melkosen luotettavia on. Miehen kanssa päätettiin, että jätetään ehkäisy pois ja katsotaan kuinka käy.
Vauvakuumeen oireet?
Liinu
72851
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No minä kuumeilin jo ennen miestäni. Yritin ehkä hieman painostaakin ja tuloksetta jätin yritykset sikseen. Aikaa kului ja mies itse ehdotti että jätettäis pillerit pois. Sen jälkeen tää mun vauvakuume on ollut neuroottista.
4. yritys nyt käynnissä, onneks sentään menkat on tasaantunu säännöllisiks ja oviksen oon tikuttanut. Ei vaan oo mitään tapahtunu. Nyt alkaa ahdistamaan, löydän kaikenlaista vikaa itsestäni ja kuvittelen sen syyksi, miksi ei tärppää. Meinannu jo lääkärille soittaa monta kertaa.. Huoh. Sitä ajatteli joskus että tää ois vähän helpompaa. Jo nyt ei tärppää ja menkat tulee niin soitan kyllä lääkärille. Epäilen, et mulla ei keltarauhanen toimi kunnolla. Menkat alkaa liian aikaisin aina :( Musta ei vaan oo siihen et oottelisin nyt sit vuoden.
Sun teksti ois voinu tulla suoraan mun näppikseltä.Mulla ihan samaa itse tarkkailua ja miettimistä että miksi ei tärppää.Itse aion ottaa lääkäriin yhteyttä jos ei puolen vuoden sisällä tärppää.Mulla on ollut hormonikierukka aiemmin ja luin että jos on kierukka ollut eikä puolen vuoden sisällä tärppää niin sitten voi jo kysellä lääkäriltä neuvoja.
Mulla myös sillon tällöin tosi kovia alavatsa kipuja joiden takia pitäis lääkäriin mennä niin otan samalla puheeksi myös sen asian.
Kuullostaa niin tutulta! Mulla aivan samanlaisia oireita. Välillä oikein kouristaa mahan pohjasta, kun kuulee, että joku tuttu on saanut lapsen tai näkee kaupungilla äitejä vauvojensa ja masujensa kanssa. Välillä käy niin kateeksi. Oma mies ei ole vielä suostunut lapsen hankintaan :( Sanoi, että ehkä joskus ensi keväänä... Mä vain pelkään, että mitä jos se vielä silloinkin haluaa lykätä asiaa? En haluaisi kuitenkaan hirmu pitkään sen vauvan kanssa odotella. Mutta kaipa muakin vielä onnistaa. Hirmuisesti onnea teille kaikille, jotka ootte päässyt jo yrittämään tuota perheenlisäystä! Toivotaan, että onnistaa pian!:)
Mulla kans hirmunen vauvakuume ollut noin vuoden päivät. Oireina vauvaunet, vauvahaaveet, kateus raskaana olevia kohtaan, ja erityisesti oon keikkunu näillä raskaus-nettipalstoilla (mikä kylläkin pahentaa vauvakuumetta entisestään). Lisäks oon kysellyt äidiltäni ja mieheni äidiltä KAIKEN mahdollisen heidän raskauksistaan, ja vauvoista.
Että tällasta. Ikävä kyllä, mies (synt 81) ei ole vielä ollenkaan lämmennyt asialle, mutta kun valmistutaan molemmat talvella, niin sitten voidaan kuulemma pikkuhiljaa jättää ehkäsy pois. Jos vaan mitenkään saisin tän vauvakuumeen pois niin se olis ihanaa. Välillä tää todellakin vain rasittaa elämää, ja keskittymiskykyä. Ärsyttävintä on haluta sellaista asiaa mitä ei vaan vielä voi saada. Turhauttavaa.. Onnea sinulle yritykseen! Älkääkä yrittäkö liikaa!!
tutun kuulloista. välillä tuntuu helpottavan ja taas jatkuu. usein olen jo nähny unia että olen raskaana tai synnytän. halu tuntea vauva sisällä on suuri ja halu hoitaa pienokaista. Olen yrittänyt saada järkeä päähän muttei tätä tunnuta järjellä ohittavan. Ikää on 19, vakituinen työpaikka, mies, asunto´, auto, kaikki puitteet löytyy. kuitenkin tunnen olevani vielä lapsi. mitään bilehilemeininkiä en enää jaksa, koska viimeinen vuosi ollut jo sellaista..Vauvakuumetta ol,en yrittänyt6 hoitaa ottamalla tuttujen vauvoja/lapsia hoitoon useammiksi päiviksikin muttei sekään auta. lisää vaan kuumetta.
Ei millään malttaisi odottaa ensimmäistä ehkäisytöntä ovulaatiota. Järki sanoo, että välttämättä ja todennäköisesti ei tärppää ekalla kerralla, mutta halu on kova. Ajateltiin aluksi miehen kanssa, että ei alkuun mietitä mitään seksin ajoittamista ovulaation ajankohtaan, vaan harrastetaan seksiä kuten ennenkin ja jos tärppää, niin sitten tärppää. Nyt kun olen tämän kuumeeni kanssa tuskaillut jo jonkun aikaa, niin alkaa tuntumaan, että kyllä mä taidan vaikka kantaa ukon sänkyyn heti kun alkaa oviksen oireita ilmenemään. :-)
Toisaalta sitten vatsasta ottaa, kun mietinkin koko vauva-asiaa. Sitä alkaa miettimään, että osaako sittenkään olla hyvä äiti lapselleen? Miten osaa kasvattaa lapsen? Onko töitä varmasti myös tulevaisuudessa? Mitä jos lapsi ei olekaan terve? Kaikista suurin pelko on, että entä jos ei saisikaan lasta??!! Kai nää on ihan normaaleja ajatuksia ja pelkoja, mitä mun päässä pyörii. Periaatteessa puitteet lapsen hankintaan olisivat nyt oivalliset: parisuhde hyvällä mallilla, omakotitalo maalla, vakituinen työpaikka, iän puolestkin aika olisi jo enemmän kuin kypsä... Mutta mitä mä silti pelkään? Muillakin on varmasti ollut tällaisia pelkoja ja mietteitä, joten kaipaisinkin nyt muidenkin mielipiteitä ja ajatuksia näistä peloista.
Kyllä niitä pelkoja on tälläkin suunnalla. Itselläni tuo suurin pelko tällä hetkellä on, että mitä jos se lapsen saaminen osoittautuukin tosi hankalaksi sitten kun siihen asti päästään. Mun puolesta lapsi on tosi tervetullut jo nyt, mutta kun se mies ei edelleenkään halua. Sitten, kun se haluaa, niin mitäs jos ei onnistukaan? Nytkin olen jo mielestäni turhan vanha tullakseni ensikertaa äidiksi... Pelkään, että odotellaan vielä vuosi ennen kuin aletaan yrittää ja sitten joudutaankin yrittämään vuosi ja menemään kaikenmaailman hoitoihin jne. Ja ei onnistuta ehkä sittenkään... Kauhea ajatus!
Tuota puolta, että en olisi hyvä äiti yms. en osaa vielä pelätä, mutta varmasti pelkään siinä vaiheessa, kun tulee oikeasti ajankohtaiseksi se lapsen hankinta.
Mutta sinulle haluaisin sanoa, että eiköhän kaikki järjesty. Vaikka jäisit työttömäksi tms. niin kyllä sen lapsen pystyy silti hoitamaan. Kyllä ne rahat jotenkin ihmeellisesti saa riittämään, jos on pakko. Ja oletettavastihan kaikki menee kaikin puolin hyvin. Jos liikaa alkaa pohtia, ei sille lapselle ikinä ole sopivaa hetkeä.