tästä on noin 9 vuotta sitten kun itselläni alkoi kiinteä ja lämmin suhde äiti venäjään,tällöin oli jo markkinat avauteneet siihen malliin että kuka vain,jolla oli haluja ja uskallusta lähteä tekemään yritystoimintaa tuonne rajantaakse,sai mahdollisuuden jos oli hiemankaan pääomaa jota laittaa.itsekkään en ollut mitenkään varakas tuossa suhteessa,mutta kuitenkin halusin ottaa tietoisen riskin ja sijoittaa vähän omaisuuteni jonka olin nuoreen ikääni saanut haalittua.olin kuitenkin koulut kesken jättänyt kloppi jolla ei muuten olisi ollut mahdollisuuksia tulla menestyjäksi tai ainakin mahdollisuudet suomessa olisi olleet marginaaliset?no joka tapauksessa silloin nuorehkona ja "rohkeana"miehenä venäjän karjalaan ja sieltä etsin tahoja jotka möisivät halvalla puuta,ja niitähän löytyi yllättävän paljon.ensimmäiset puukaupat tein petroskoin länsipuolella länsipuolella olevasta noin 40 hehtaarin metsäpalstasta,ja hinta oli todella edullista mitä se nyt on!ja näin sitten tein paikallisen urakoitsijan kanssa sopimukset ja niin tuo laaja alue oli hakattu puolessatoista kuukaudessa,josta puut kuljetettiin sortavalan kautta niiralaan.ja sieltä suomalaiset ne eteenpäin teollisuuden käyttöön.
nyt kun mietin kyseisiä aikoja niin on väistämättä tullut mieleeni että kukahan todellisuudessa omisti nuo kyseiset metsät,ja että meniköhän kaikki lakipykälien mukaan tuolloin?mutta tuollaista se bisnes oli siihenaikaan.
nykyään itselläni on tuolla karjalassa kelohuvila joka on tullut sivutuotteena noissa puukaupoissa ja pienimuotoinen saha jonka tuotoksia menee ympäri venäjää ja suomeen tuodaan tavaraa myös paljon luonnollisesti.
itse olen ollut aina ulospäin suuntautunut ja supliikki on aina ollut vahvimpia puoliani,vaikka itse sen sanonkin,myös venäläisiä ystäviä on myös tullut noiden vuosien aikana ja heidän kauttaan olen oppinut heidän kultturiaan ja valtavaa venäjänmaata,joka on todellinen helmi esim luonnoltaan. itselleni kyseisestä maasta on tullut todella tärkeä ja uskon sen olevan elämäni loppuun saakka.
nyt kun mietin kyseisiä aikoja niin on väistämättä tullut mieleeni että kukahan todellisuudessa omisti nuo kyseiset metsät,ja että meniköhän kaikki lakipykälien mukaan tuolloin?mutta tuollaista se bisnes oli siihenaikaan.
nykyään itselläni on tuolla karjalassa kelohuvila joka on tullut sivutuotteena noissa puukaupoissa ja pienimuotoinen saha jonka tuotoksia menee ympäri venäjää ja suomeen tuodaan tavaraa myös paljon luonnollisesti.
itse olen ollut aina ulospäin suuntautunut ja supliikki on aina ollut vahvimpia puoliani,vaikka itse sen sanonkin,myös venäläisiä ystäviä on myös tullut noiden vuosien aikana ja heidän kauttaan olen oppinut heidän kultturiaan ja valtavaa venäjänmaata,joka on todellinen helmi esim luonnoltaan. itselleni kyseisestä maasta on tullut todella tärkeä ja uskon sen olevan elämäni loppuun saakka.
Vastaukset 5
Vanhimmat
onnitteluni!!!!
olis kiva tietää ootko vappaalla jalalla?
..nainen,joka haistoi rahan..
Karjala jo melkein tyhja, et sinä ollut yksin...puita otetaan ,mutta uuta ei kasvata
Meila Karjalassa. Kulla puu kasvaa ihan itsekseen. Ei sita tarvitse erikseen kasvata!
Hakkuu jalkee kasvaa ensin horsma, sitte risuko, ja kohta alka isso puu kasva. Ja taas me hakka puu ja myy suomi halva hinta.