oltiin tässä taannoin vierailulla tuttujemme luona, siellä oli myös pariskunta, joka on tietojeni mukaan kärsinyt lapsettomuudesta jo vuosia.mukana oli myös pieni kolme vuotias poikamme, joka innostuneena yritti tehdä tuttavuutta heidän kummankin kanssa kertoen omia juttujaan ja kyselemällä kaikkea mitä nyt pikkulapset kyseleekin.
oli outoa huomata että kumpikin oli enemmän tai vähemmän kylmäkiskoinen lapselle, eivät olleet joko poikaa kuulevinaan tai näkevinään, tai sitten vastaukset oli mahdollisimman lyhyitä.toisaalta taas mukana oli toisen tuttavaperheen koira jonka kimpussa kumpainenkin oli ja varsinkin vaimo jutteli koiralle aivan kuin pikkulapselle.
pidin käytöstä vähintäinkin outona, jos on katkera/kateellinen toisten lapsista, eikö sitä pitäisi ennemmin osoittaa sitten esim. lapsen vanhemmille, itsellänikään ei raskauden alkaminen käynyt ihan tuosta noin vaan, vaan olin itsekkin jo lähempänä neljääkymmentä kun lapsi sai alkunsa.
nyttemmin olisi tietenkin mielenkiintoista nähdä, olisiko käytös yhtä tylyä kun vihdoin saavat itsekkin vauvan talvella...
oli outoa huomata että kumpikin oli enemmän tai vähemmän kylmäkiskoinen lapselle, eivät olleet joko poikaa kuulevinaan tai näkevinään, tai sitten vastaukset oli mahdollisimman lyhyitä.toisaalta taas mukana oli toisen tuttavaperheen koira jonka kimpussa kumpainenkin oli ja varsinkin vaimo jutteli koiralle aivan kuin pikkulapselle.
pidin käytöstä vähintäinkin outona, jos on katkera/kateellinen toisten lapsista, eikö sitä pitäisi ennemmin osoittaa sitten esim. lapsen vanhemmille, itsellänikään ei raskauden alkaminen käynyt ihan tuosta noin vaan, vaan olin itsekkin jo lähempänä neljääkymmentä kun lapsi sai alkunsa.
nyttemmin olisi tietenkin mielenkiintoista nähdä, olisiko käytös yhtä tylyä kun vihdoin saavat itsekkin vauvan talvella...
Vastaukset 59
Vanhimmat
Hei!
Me kaikki olemme yksilöitä ja käyttäydymme erilailla ja käsittelemme erilailla vaikeita asioita. Kuten kirjoitit, että tälle parille koira oli se mille purettiin hellyyttä, se voi olla heidän kohdallaan helpompi kohde osoittaa sitä hellyyttä kuin sinun suloiselle 3-vuotiaalle, joka muistuttaa heitä heidän todellisesta kipeästä ongelmasta. Voihan se olla, että tälle parille teidän lapsen kohtaaminen olisi voinut aiheuttaa kamalan itkun kohtauksen ja he välttivät tätä. Yritä ymmärtää heidän tunteita, mutta älä tuomitse!
Minä olen taas sellainen ihminen, joka takertuu viimeiseenkin hetkeen saada olla lähellä pientä ihmistä ja saan voimaan siitä esimerkiksi kummilapsistani. Heille yritän olla se aikuinen joka on tärkeä ja osoittaa rakkautta ja hellyyttä näin. Kaikki tämä sen vuoksi, koska omia lapsia en tule ikinä saamaan, enkä ole tätä hyväksynyt vaan kamppailen kipeiden tunteiden kanssa joka ikinen päivä, koetan vain elää elämääni eteenpäin jotenkin, en tiedä miten.
Mutta kuten sanoin, älä tuomitse vaan yritä ymmärtää, näin autat paljon enemmän sitä lapsetonta paria, kuin ihmettelemällä heidän käytöstään. Tässä tilanteessa oleva ihminen ei voi aina hallita omia tunteitaan, vaikka kuinka yrittää olla järkevä, vaan joskus voi käyttäytyä hieman oudosti. Ymmärrystä!
NiiN!!! toi on sellainen asia jonka varmastikin jokainen lapseton pariskunta kohdallaan huomaa!
itse en mielestäni ole katkera (kateellinen kylläkin) siitä, että toisilla on lapsia, enkä mielestäni käyttäydy "huonosti" lapsellisten parien läsnäollessa... mutta...
todella moni on jälkeenpäin kysellyt, että "kuinka voit", sillä kysyjän mielestä olen käyttäytynyt kylmäkiskoisesti ja välinpitämättömästi yms...
itse en käytöksestäni sellaisia piirteitä huomaa, eikä mieheni, eikä moni muukaan, mutta lapsen vanhempi sen _muka_ huomaa.
ehkä se tarkoittaa sitä, että kun lapsen vanhemman on paha olla, koska häntä säälittää lapsettomuushoidoissa oleva pari, niin hän etsimällä etsii käytöksestäni niitä piirteitä, joita voi kuvata sanalla "kylmäkiskoisuus" "välinpitämöttömyys" "ylipirteys muita kuin lasta kohtaan" "tylyys" "huono käytös" yms yms
saattaahan käyttätytyminen olla jotenkin erilaista kuin miten lapselliset ihmiset käyttäytyvät, mutta sehän saattaa olla sitäkin, että lapseton ei osaa luonnollisesti olla lapsen kanssa, sillä itsellä ei ole kokemusta lapsen hoidosta ja lapsen kanssa kommunikoinnista. mutta koiraihminen osaa käyttäytyä koiran kanssa, ja siksi saattaa tuntua, että lapsi jää vaille huomiota ja koira huomioidaan liikaa. itse nimittäin ainakin puran kaiken hellyyden ja rakkauden ja hoivaviettini kolmeen koiraani!!! ja osaan olla koiran kun koiran kanssa todella luontevasti, mutta lapsen kanssa joudun varomaan, ettei satu, ettei tee väärin, ettei puhu väärin, ettei katso väärin, ettei loukkaa lapsen mieltä - ja nyt vielä pitää huomioida, etten loukkaa vanhemman mieltä...
toki saattaahan se kateus (ja joillakin katkeruus) vaikuttaa lapsettoman käyttäytymiseen alitajuntaisesti - tai jotain. itse en ainakaan koskaan käyttäydy tietoisesti "välinpitämättömästi" "tylysti" "huonosti" "kylmästi" tms...
Toinen puoli on sitten se, että lapseton kuvittelee kaikkien lapsellisten säälivän häntä! vaikka ehkä oikeasti ei niin edes ole...
eli niin tai näin, aina väärinkäsityksiä...
Hei!
Meitä on niin moneen junaan! Jopa äideissä ja isissä on ihmisiä, jotka eivät ole ollenkaan kiinnostuneita muiden lasten puuhista ja kiinnittävät omiinsakin vain sen verran huomiota kuin on pakko.
Kylmäkiskoisuudessa saattaa joillakin lapsettomilla olla kyse kateudesta/katkeruudesta, mutta ei välttämättä aina! Meillä (lapsettomia siis olemme) minä olen läheisten lasten kanssa tosi mielelläni ja mieheni taas ei osaa puhua niille oikein mitään, on melkeinpä välinpitämätön. Vieraampien lasten kanssa olen itsekin hiukan sormi suussa, että mitä niiden kanssa voi puhua ja puuhailla. Lapseenkin on saatava tutustua rauhassa, eihän aikuiseenkaan luoda suhdetta tuosta vaan! Minä ainakin myönnän kyräileväni vierasta porukkaa aika kauan ennen kunnon jutustelua...
Koirista pitävät sen sijaan tykkäävät aina leperrellä koirille: yleensä koira vaan heiluttaa häntäänsä, killittelee nappisilmillään, vaatii lisää rapsutusta ja on aivan onnellinen olotilaansa, oli rapsuttaja kuka tahansa. Lapsen kanssa puuhaileminen vaatii enemmän.
olen lapseton ja tiedän mitä se on.kaikki me todella olemme erinlaisia itse olen huomannut itsessäni kateutta ja katkeruuttakin miksei meille ole jo lasta tullut vaikka on kovasti yritetty.päivä kerrallaan on vain jaksettava uskoa että meillekin se päivä vielä tulee että olisin raskaana ja vauva syntyisi.minulla on ihana sukulais lapsi (5V)jonka kanssa olen aina mielelläni. hän on jo syntynyt ennen meidän lapsen yritystä ja vauvakuumettani siksi kai osaan olla hänen kanssaan ja en pelkää läheisyyttä.pienempien sukulais ja tuttavien lasten kanssa on vain vaikea olla en kestä ottaa syliin ja sen sellaista ettei tule itku. yritän välttää juhlia ynnämuita tilaisuuksia missä on kaikki ne onnelliset pienen vauvan vanhemmat lapsineen.joku ei sitä ymmärrä ja sille en voi mitään minä olen minä ja minulla on minun tunteeni vaikka ne olisi jonkun mielestä vääriä.
Meillä ollaan jo 5 vuotta yritetty vauvaa tuloksetta. Täytyy myöntää, että joskus suoraan sanottuna v*tu**aa oma epäonnistuminen lapsenteossa ja pienen lapsen läsnäolo laukaisee yleensä tuon tunteen.
Mulla vaikuttaa kyllä sekin, kuinka läheisten ihmisten lapsi on kysymyksessä (jos lähisukulaisen, tunne on kymmenkertainen verrattuna vieraampien ihmisten jälkeläiseen). Pieneen lapseen (joka ei ole oma, eikä ole missään kirkossa kuulutettu, että koskaan omaa saakaan) suhtautuminen on kieltämättä viileää, omat tunteet aiheuttavat sen, ettei lapsesta ole hirveän kiinnostunut.
Mitä tuolla yleensä on väliä, onhan sillä lapsella kuitenkin omat rakastavat ihmiset ympärillään, mitä se haittaa jos kaikki eivät ole lumoutuneita TOISTEN lapsista?
Ja sen lisään vielä, että lemmikistä yleensä tulee lapsen korvike ja koiraa/kissaa voi rakastaa yhtä paljon kuin pientä ihmisen alkua =/
hyvä katja veit sanat suusta en minäkään välitä yhtaan toisten kakaroista olis sitten toivottu tai vahinko lapsi.
oma on aina oma jos saadaan niin saadaan jos ei niin vittuako kavereiden lapset kiinnostaa..
kylläpä jotkut lapsettomuudesta "kärsivät" käyttävät mukavia sanoja toisten lapsista.
täältä ainakin bongasin riiviöt, pentu, kakara...
voi tätä maailman pahuutta, että oma lapsettomuuus täytyy kiukkuna purkaa toisten viattomiin lapsiin.kyllä on monella itsetarkkailun paikka.
se jos lapseton ei ylistä ja ihaile kavereiden tai sukulaisten lapsia, ei tarkoita että niihin lapsiin mitenkään PURETTAISIIN kiukkua. mielestäni välinpitämättömyys ei merkitse sitä.
joilla myös lapsia. Itse en ole koskaan ollut mikään vauvojen ihailija ja paapoja. Tykkään valtavasti siskojeni lapsista, mutta en vain ole erityisemmin kiinnostunut toisten lapsista. Poikkeuksia toki myös löytyy. Jotkut lapset ovat jollain tapaa herttaisia ja sydän meinaa pakahtua heitä katsoessaan, mutta on myös todellisia "riiviö" lapsia, jotka haluavat jatkuvasti huomiota juuri vierailta aikuisilta. Ja vanhempien mielestä heidän lapsiaan tulisi ihailla..eivätkä oikin muusta osaa puhuakaan...Jos minulla joskus on omia lapsia, niin varmasti myös heistä välitän. Se etten huomioi toisten lapsia ei tee minusta huonompaa äitiä tulevaisuudessa (toivottavasti käy näin, että olen äiti vielä joskus).
itsellä lapsettomuus on takana ja aina olen samaa asiaa miettinyt. täällä liiaksi ryvetään itsesäälissä, ja valitetaan kun oma lapsi puuttuu, eikä huomata niitä pieniä ihmeitä ympärillä. Niistä nauttiminen kun ei millään tavalla ole yhteydessä sen "oman" syntymään. En todellakaan sitä käsitä. Toki joskus voi vaipua itsesääliin, mutta lapsettomilla tämä toisten lapsiin koskeva kylmäkiskoisuus on naurettavaa, itsekästä ja epäkypsää käytöstä
kuin edellinen kirjoittaja "tämä ei mene minunkaan kaaliin".
tuleepa vaan mieleen kun lukee noinkin tunteettomia purkauksia, että ihan yhdentekevää vaikkeivät kyseiset ihmiset saakkaan koskaan omaa lasta.suoranainen vihamielisyys paistaa monenkin kirjoittajan rivien välistä.
puistattavaa!
Onpas outo suhtautuminen. Miksi lapsettomalta vaaditaan toisten lapsista nauttimista? Entäs jos ei vaan kolahda? Huono päivä, menkat alkaneet, nega raskaustestistä? Aina pitäisi näytellä, kuinka paljon pitää lapsista?
Kyllä se on vain niin, ettei lapseton aina surultaan jaksa miettiä lapsia. Silloin voi olla, että naapurin pentu ei tee minkäänlaista vaikutusta.
Ja toisaalta, joskus haluaa unohtaa lapsiasian täysin.
Itse olen ollut välillä välinpitämätön lasten suhteen: miksi välittäisin asiasta, mikä on minulta evätty pois?
Jokaisen vanhemman pitää olla niin aikuinen, että ymmärtää, että heidän lapsensa, niin hurmaavia kuin ovatkin, eivät välttämättä hurmaa kaikkia aikuisia.
Voi itku tätä suvaitsemattomuutta ja omaan napaan tuijottelua. Olen täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä, että haloo, joskus vaan saattaa olla huono päivä, jolloin nyt ei vaan yksinkertaisesti jakso innostua toisten lapsista. Ja miksi pitäisikään aina olla ihastelemassa toisten lapsia, varsinkaan jos triidin aloittaneella äidillä ei myöskään ole ymmärtämystä lapsettomuudesta kärsiviä kohtaan. Lapsettomien pitää aina olla ymmärtämässä muita ja iloitsemassa joka lapsesta, mutta perheellisten ei tarvitse huomioida lapsettomien mielentiloja????
Tämän palstan hyvä puoli on totaalinen anonymiteetti, mutta joskus tuntuu, että tänne saa tosiaan kirjoittaa ihan mitä tahansa mistä älykkyysosamäärätasosta lähtien.
Ihminen, joka ei osaa asettaa itseään lapsettoman asemaan. Lapsettomuus aiheuttaa paljon tunteita ja edelleen, toisten lapsista EI tarvitse väen väkisin näytellä kiinnostunutta, jos pienen lapsen läsnäolo repii omaa sielua rikki.
Kannattais aina miettiä asia ensin omalle kohdalle, ennenkuin käy tuomitsemaan lapsettoman käytöstä/ ajatuksia =/
kumma miten tässä ketjun kuluessa tuli sellainen kuva joillekkin, että minun lastani olisi pitänyt jotenkin ihailla ja jumaloida, en tarkoittanutkaan että olisi fanfaaria soitettu ja hurraa huutoja huudettu mutta eikö ole niin, että lapsikin on ihminen, vaikkei se olisi oma ja jokainen kai ansaitsee ihmisarvoista kohtelua, vai olisitteko itse otettuja kun aikuinen ihminen kohtelisi teitä itseänne siten, ettei vastaisi kysymyksiinne ja käyttäytyisivät muutenkin niinkuin ei teitä olisi olemassakaan vaan sen takia että on huono päivä ja raskaustesti näytti negaa. minusta lapsikin ansaitsee määrätynlaista "kunnioitusta" ja yleensähän he ovat avoimia ja seurustelevat mielellään aikuisten kanssa siinä kuin kuka tahansa.
itse olin kyllä myös ihmeissäni näistä pentu, riiviö ym. nimityksistä, jotenkin tuntuu että joillain katkeruus on juurtunut todella syvälle ja toivon että jos ja kun joskus itse lapsen saatte niin huomaatte miten pahalta tuollainen tyly käytös omaa lasta kohtaan voi tuntua.
Pointtia. Lapsen läsnäolo on hankala asia joillekin lapsettomille pareille. Enkä usko, että lapsesi tilanteessa kärsi, sinä sen sijaan kuulostat kärsineen kun kullannuppuasi ei silitetty päästä koko vierailun aikaa.
Omituista on sekin, ettet ymmärrä lapsettomien kiintymystä koiraan. Lemmikki auttaa lapsettomia, täyttää ainakin hoivavietin, jos ei muuta.
ymmärtänyt, mutta sen ymmärsin että toivottavasti sun testitikku näyttää negaa jatkossakin
lapsettomuudesta mieheni kanssa, en silti voisi kuvitella käyttäytyväni kylmästi tai epäkohteliaasti lapsiperhettä kohtaan. Lapsettomuus ei ole ainoa vastoinkäyminen, mitä ihmiset kohtaavat. Ihmisillä on mitä erilaisimpia ongelmia, joita täytyy työstää. Miksi lapsettomuus olisi sellainen asia, jonka varjolla voi käyttäytyä tylysti muita kohtaan. Kyllähän sivistynyt ihminen seurustelutilanteessa huomioi kohteliaasti kaikki läsnäolevat. Itse aikaisemmin kirjoitin tälle palstalle viestin, jossa mainitsin, että en ole mikään vauvojen ja toisten lasten ihailija. Lapset niin kuin aikuisetkin ovat erilaisia. Toiset valloittavia toiset vähemmän valloittavia, mutta yleensä kaikkia kohtaan käyttäydytään silti kohteliaasti, niin kuin tapa on. Minäkin kyllä siis aina vastaan ja huomioin lapset ja kyselen heistä muutaman kysymyksen, niinhän vastaavasti muutkin ihmiset osoittavat kiinnostusta minua kohtaan.
Voihan olla, että lapsettomuus on todella ongelma joillekin, mutta mielestäni asioita ei tulisi suurennella ja rypeä niissä. Uskon, että jokaiseen ongelmaan löytyy ratkaisu tavalla tai toisella ajan kanssa, kun niitä rupeaa rakentavasti ratkomaan. Elämä on kyllä erittäin raskas, jos katkeroituu jonkin asian vuoksi loppu elämäkseen. Joillekin ratkaisu voi löytyä esim. adoptoimalla lapsi.
...Jos lapsensaanti tekee naisen noin itsekkääksi ja toisten tunteita vähätteleväksi/ aliarvioivaksi, pysyn mielummin empaattisena itsenäni.
palstan aloittajan tunteet ja lapsettomien kyvyttömyys empaattisuuteen...
ja lapsenhoito ei maistu, tiuskintaa,huomiotta jättämistä ja kylmyyttäkö silloinkin?? tuo itsesääli on älytön syy, ja ainahan syitä keksitään...Järkeä kaikkien käyttäytymiseen niin lapsettomien kuin myös lapsellisten:oma lapsi ei muille ole se suurin ihme, vaikkakin kohteliaan käytöksen tarvitseva olento(itsellä monen vuoden lapsettomuushoidot takana)
onkin sitä tajuta kuinka paha toisilla on olla jos teillä on lapsia!!!!!!!
vain toinen lapseton ymmärtää.
kaikki me olemme erinlaisia.
voisi sanoa että olet sinäkin epäkypsä kun noin marmatat ja olet itse kylmäkiskoinen kun ei ole myötätuntoa hitusen vertaa!
Ajatellen on rakastavia ja huomioivia ihmisiä ympärillään usein liiaksikin asti. Mielestäni on ajattelematonta ja hivenen julmaakin vaatia lapsettomuudesta KÄRSIVÄN pariskunnan täyttä huomiota toisten lapselle, kun ensimmäinen asia, mikä lapsettomilla tulee tuosta lapsesta mieleen on se, ettei itse välttämättä koskaan sellaista saa, vaikka täydestä sydämestä haluaisi.
Mutta on lapsettomia erilaisiakin, toiset osaavat NÄYTELLÄ ja piilotella omia tunteitaan paremmin kuin toiset.
Eiköhän anneta kaikkien kukkien kukkia.
allekirjoitan sanasi!
sille jollekkin toiselle joka kuvitteli etten tiedä lapsettomuudesta, enkä osaa asennoitua heidän asemaan, niin tiedoksi vaan vielä että olin itse lapseton aina 38 ikävuoteen asti, nyt
42 vuotiaana saan toisen lapseni, mutta lapset tosiaan ansaitevat ihmisarvoisen käytöksen, sitähän me itsekkin opetamme heille että muut on otettava huomioon, olen edelleenkin sitä mieltä että kaikkien ei todellakaan tarvitse saada lasta.
Olet oikeassa siinä, ettei kaikkien tarvitsisi saada lapsia ollenkaan. Paljon on esimerkkejä siitä, että naisella on liuta lapsia ja perheessä ei juuri muuta olekaan kuin ongelmia, pahojakin sellaisia (väkivaltaa, alkoholismia tms).
Yleensähän juuri ne eivät lasta saa, joista tietää, että lapsella olisi turvattu, hyvä lapsuus.
Jos tarkoitit sitä, että esim. minä en lasta tarvitse SIITÄ SYYSTÄ, etten kykene osoittamaan yltiöpäistä kiinnostusta toisten pienille lapsille niin jo on heikot perusteet siihen, miksi minun pitäisi pysyä lapsettomana =/
toivon että jos ja kun joskus itse tulette kärsimään lapsettomuudesta (vaikka sekundaatisesti) niin huomaatte miten pahalta sellainen voi tuntua kun raskaana olevat taputtelevat masujaan ja esittelevat ultrakuviaan ja hymyilevät onnellisena. lapsetonkin on ihminen ja ansaitsee "kunnioittavaa" kohtelua. kukaan ei voi ymmärtää lapsettomuudesta aiheutuvaa 24/7 jatkuvaa surua ja murhetta jollei kärsi siitä itse.
en usko että yhdenkään lapsen yksilönkehitys vaurioituu korjaamattomasti jos joskus jää "huomiotta". ehkäpä ihan hyväkin toisinaan että kullannuput eivät aina saa keskeytettyä esim, aikuisten keskustelua. minulle ainakin niin lapsena opetettiin enkä sitä silloin pitänyt pahana enkä nytkään. ja tietenkin voi valita kaverinsa, tai jopa viedä lapsen sitten hoitoon kun lähtee kyläilemään paikkaan jossa lapsi on kokenut kaltoinkohtelua.
hei, eikös me olla kaikki aikuisia ihmisiä.. me kaikki ollaan erillaisia ja meillä on erillaiset mielipiteet mutta me ollaan kaikki aikuisia... eli pitäs osata käyttäytyä sen mukaisesti... eiks niin.. menee vähä liian lapselliseksi tää touhu ku ruvetaan haukkumaan kja toivomaan toisille ilkeitä asioita.. eikös täällä pitäs tukea ennemmin... toiset ihmiset ottaa lapsettomuuden erillailla kuin toiset.. itse ainakin tykkään peuhata lasten kanssa vaikka välillä tekeekin kipeää kun ei tiedä saako koskaan omaa.
lapsettomuudesta kärsivänä toisten lapsiin hyvillä mielin. Eihän se sen lapsen vika ole etten saa omaa lasta enkä voisi mitenkään toisten lapsille näyttää sitä että olen katkera ja kateellinen.
Meillä on paljon kummilapsia, mutta ikäväkseni asuvat sen verran kaukana että näemme heitä todella harvoin. (Kaukana asuvat sukulaiset eivät tiedä ongelmastamme, mutta epäilen että aavistelevat, koska eivät juuri kysele). Aina kun näen esim. veljeni lasta, tahdon touhuta hänen kanssaan kaikenlaista, leikkiä, samoilla metsässä, opettaa uusia asioita. Tokihan kärsin henkisesti siitä kun ei ole omaa lasta jonka kanssa touhuta samoja asioita, mutta on vain nieltävä lapsen edessä.
Mutta silloin kun näen lapsen silmissä tietynlaisen ilon "palon" esim. huvipuiston liukumäessä tai saa jonkun mieluisan lahjan..se tuntuu tosi pahalle, silloin katkeruus pulpahtaa mieleen ja kyyneleet polttaa silmissä!
Huonoina päivinä yritän vältellä lapsiperheitä kaikin tavoin, mutta lähimmät ystävämme tietävät asiasta ja heidän kanssa pystymme keskustelemaan avoimesti.
Tämä on minun tapani, kaikki eivät samaan pysty. Jokainen meistä kokee lapsettomuuden omalla tavalla ja jokainen myös käsittelee sitä eri tavoin. siis älä tuomitse heti kättelyssä. Pariskunnan oli ehkä vain todella vaikea sulattaa pientä lastasi ja helpompi suhtautua koiraan. Älä siis turhaan ota itseesi.
Mukavaa syksyn jatkoa kaikille :)
En ota kantaa keskustelun alkuperäiseen aiheeseen; siitä on jo sanottu monta hyvää näkemystä. Sen sijaan kerron syyn siihen, miksi itse tätä nykyä välttelen ystäviäni, jotka ovat pikkulasten vanhempia:
Pariskunnat, joilla on lapsia tiedustelevat lapsettomuutemme syytä aivan kuin se olisi meidän omaa tyhmyyttämme tai jopa loukkaus heidän elämäntapaansa ja sitä kautta jopa heidän lapsiaan kohtaan.
Vai mitä olette mieltä kysymyksistä:
"Miksi teillä ei jo ole lapsia: eikös nämä nyt ole ihania?", "Elämä alkaa oikeasti vasta lasten syntymästä!", "Kun tekin vaan tekisitte niitä lapsia niin ymmärtäisitte, että miten merkittyksettömiä työ sun muut asiat oikeasti ovat", "Mitä te nyt muka enää odotatte? Tehkää niitä lapsia heti ennen kuin on liian myöhäistä...", "Ei teidän tarvitse pelätä että lapsi lopettaa elämän, kaikki muuttuu vielä ihanammaksi", "Se (ja tämä ja tuo) on meillä perheellisillä *niin eri asia* kuin teillä lapsettomilla..."
(nämä ovat kaikki kuluneen vuoden aikana eri ihmisten suusta kuultuja toteamuksia)
Nuo kommentit tuntuivat tarpeeksi turhauttavilta jo silloin, kun pikku hiljaa aloimme tajuta, että lasta ei tuosta vaan kohdallemme siunaudu; saati sitten nyt kun minusta johtuva lapsettomuus on diagnostisoitu tosiasia.
Eli minun kokemusteni mukaan *painottaa* lapseton ihminen on siinä vaiheessa, kun ei vielä uskalla/voi/pysty/halua jne. kertoa syytä lapsettomuuteen, täysin aseeton tuollaista "perheterroria" kohtaan.
Mutta hyvää jatkoa kaikille ja parasta onnea elämään; elättepä sitä millä "kokoonpanolla" hyvänsä :-)
eikö olisi helpompi kertoa että ette ole lasta saaneet,loppuisivat turhat kyselyt, ei tarvitsisi turhaan katkaista välejä lapsellisiin ystäviinen oikeastaan ymmärrä mikä häpeä tähän piiloutuu, itse en ainakaan jaksa keksiä syitä, vaan sanon sen, mikä on reilusti tosi asia.
Ei tässä mistään häpeilemisestä tai "reilusti sanomisesta" ole kyse, mutta mitäpä sitä siinä vaiheessa kertoo, kun ei itsekään tiedä mistä on kyse ja on huolesta ja surusta sekaisin. Jo tämän ketjun pituuden luulisi todistavan sen, ettei lapsettoman ja "lapsellisen" ihmisen kohtaaminen ole ihan mutkaton juttu.
Eivät ystäväni tietenkään mitään pahaa ole kommenteillaan tarkoittaneet enkä minä heihin ole välejä katkaissut. Halusin vain kertoa kokemuksistani yleisesti ajatuksella, että miettisimme millaisia tunteita hyvääkin tarkoittavat puheemme saattavat aiheuttaa. Ylipäätään olen sitä mieltä, että ihmisten tulisi kuunnella enemmän kuin puhua, sillä "sydämmellä näkee parhaiten"
Hyvää jatkoa sinulle :-)
Itselläni on yksi lapsi, ja hänen tulo elämäämme muutti täysin suhtautumiseni muiden lapsiin. Ennen inhotti ja etoi, nykyään kaikki lapset, huutavat ja yliärsyttävät ja raivoavat, ovat kaikki vain suloisia silkohapsia. Tarkoitan, että vaikka omaa lasta haluaakin, ei tarvitse olla kovin lapsirakas alunperin, kyllä tilanne siitä muuttuu!
Jos koit, että lastasi kohdeltiin niin väärin. Miksi annoit tilanteen jatkua? Kun kerran tiesit kyseisen parin tilanteen näit varmasti, että tilanne oli heille vaikea. Sanot itsekin kokeneesi lapsettomuuden, niin miten saatoit olla niin tunteeton heitä kohtaan, ettet tehnyt mitään tilanteen helpottamikseksi, vaan annoit lapsesi jatkaa yrittämistään???
Etkö siis välittänyt kenenkään tunteista?
Itse lapsettomana totesin keväällä, kun sukuun syntyi uusi ihastus, etten mitenkään voisi mennä kyseiseen perheeseen kyläilemään. Jo ajatuskin lähi kontaktista pienen käärön kanssa sai kyyneleet silmiini. Voin vain kuvitella kuinka kylmältä olisin vaikuttanut, jos olisimme sattuneet samaan paikkaan kyläilemään. Ehkä tilanne helpottaa aikanaan, mutta tällä hetkellä elämä olisi paljon helpompaa ilman muiden lapsia tai pyöreä vatsaisia naisia. En ole kade tai katkera, mutta tekee kipeää..
Elämä ei ole helppoa!! Tunteiden käsitteleminen on erittäin vaikeaa silloin kun juuri on saanut "tuomion". Monilla kyseinen tunteiden käsitteleminen vie vuosia.
Koeta ymmärtää, että tuo kylmyys saattoi hyvinkin olla kohteliainta mitä kyseinen pariskunta saattoi tilanteessa tehdä.
onko siellä päässä nyt enää ketään kotona.
kyse on nyt siis kolme vuotiaasta sosiaalisesta miehenalusta, miten olisin keskeyttänyt jotakin?
sanonut pojalle vaikka "älä tee tuttavuutta tuon pariskunnan kanssa, koska heille tulee paha mieli kun ei ole omaa lasta" tms.
emme olleet lapsettomalla pariskunnalla kylässä, vaan kolmannen parin luona, johon vaan sattumalta satuimme samaan aikaan.
olisiko meidän mielestäsi pitänyt poistua anteeksi pyydellen pois paikalta, ehkä vielä sanoneet otamme osaa.
en voi mitään, mutta tämä tekotunteelliseksi heittäytymisesi alkoi naurattaa minua kovasti!
sorry!
Teillä siis on tapana, että lapsille jutellaan.
Kaikissa kodeissa ei ole tapana, varsinkin jos aikuisten jutut on kesken. Osoittaa hyvää käytöstä lapseltakin olla puuttumatta aikuisten keskusteluihin.
Opettajat saavat sitten koulussa kärsiä näistä ylisosiaalisista miehen- naisenaluista, joiden TÄYTYY saada sanoa asiansa muista huolimatta.
Vieraasi eivät varmaan tajunneet, että lapsesi onkin
kodin keskipiste..
Onko niin vaikeaa oikeasti hyväksyä, että joku on tehnyt jonkun asian eri tavalla kuin sinä toivoit?
Ei lapsia voi kasvattaa pumpulissa. Kyllä poikasi tulee kohtaamaan monia ihmisiä, joille hänen juttunsa ovat yhdentekeviä.
mieltä. "Kyllä poikasi tulee kohtaamaan monia ihmisiä, joille hänen juttunsa ovat yhdentekeviä." miten totta tuo onkaan. jokainen olemme sen varmasti huomanneet omalla kohdallakin =)
etkö pysty keskeyttämään 3vuotiaan lapsesi puhetta?? pahassa jamassa on teillä kasvatus siinä tapauksessa.
"olisiko meidän mielestäsi pitänyt poistua anteeksi pyydellen pois paikalta, ehkä vielä sanoneet otamme osaa"
alkuperäiskirjoittajan ryökkyytykseltä tämä kirjoitusketju. Mielestäni alkuperäinen kirjoittaja vaikuttaa erittäin normaalilta äidiltä, eikä miltään hysteerikolta, joka vaatisi jotain ylimääräistä huomiota lasta kohtaan. Mielestäni aikuisten osa on AINA osata käyttäytyä fiksusti. En koskaan voi ymmärtää epäkohteliasta käyttäytymistä toisia kohtaan ja varsinkaan lasta kohtaan oli sitten kyseessä kuinka lapsettomuusongelmista kärsivä nainen tai pariskunta tahansa! Huom. itse käyn myös lapsettomuushoidossa. Tällä palstalla on muutamia, joilla lapsettomuus on mennyt todella ongelman puolelle. Ainahan elämässä on asioita jotka ei suju niin kuin haluaisi. Toisilla se on lapsen saanti ja toisilla joku muu. Pitääkö tässä ruveta varomaan ihmisten kohtaamista, kun ei tiedä mikä ongelma heillä mahtaa olla? Taitaa olla muutamilla ihmisillä kasvun paikka.
Kielenkäyttö kertoo myös ihmisistä aika paljon. Täällä voi lukea V alkuisia tekstejä ja jotkut mainitsevat, että aina ei satu olemaan jollain tuulella, että "kestäisi toisten kakaroita". Kuinka ihminen joka kirjoittaa näin kuvittelee voivansa kasvattaa tasapainoisen lapsen?
ps. olen myös itse lastentarhanopettaja ammatiltani
joo.
se mikä minua ihmetyttää tässä on aloittajan kovin negatiivinen suhtautuminen lapsettomuuteen ja myötätunnon puute. sittenkö sympatiat kaikki katoaa kunhan vaan itse vauvan saa? aloittaja kun kertoi ettei raskaus hänelläkään alkanut tuosta vaan. että itsekäs lienee hänkin. minä en koe tarvetta tällä hetkellä lähestyä muitten lapsia, usein lapset sen vaistoaa kenen luokse voi mennä, eikä tällaisia alussa kuvattuja tilanteita ole kohdalle osunut.
Että olisit sanonut pojallesi: "Menepäs omiin leikkeihisi, aikuiset juo nyt kahvia" tms. Mutta ilmeisesti salaa nautit tilanteesta, jossa oma kullannuppusi olisi ollut kaikkien ihasteltavana "kuinka ihmeellinen lapsi hän onkaan". Nyt olet loukkaantunut, kun tahattomasti lapsettomat ihmiset eivät jaksaneet poikaasi jumaloida... Haloo, kenenköhän pää tässä nyt lyö tyhjää?!? Ettei vain olisi omasi...
sairaita ihmisiä jakamassa ajatuksiaan. Eikö yhtään hävetä kirjoittaa noin ala-arvoisia mielipiteitä....
Tuo mielipide on sairas? Jos tuon voi luokitella sairaaksi, niin aloittajan juttu on samalla luokituksella sadistinen.
kommentteja! Ei kai kukaan lapsellinen kaipaa sitä että muut hänen lastaan jumaloivat, itse en ainakaan! Itse en kyllä koskaan ole lapsettomuudesta kärsinyt (2 lasta saatu helposti)eli en tiedä kuinka kipeältä lapsettomuus mahtaa tuntua. Mutta osa näistä kirjoituksista on kuin jostain vela-palstalta...
Jos haluaa haukkua lapsettomia syystä tai syyttömästi, ei kannata kirjoittaa tänne. Täällä saa sympatiaa sen vuoksi, että me kaikki ihan oikeasti suremme ja kärsimme lapsettomuudestamme. Tiedämme, miltä siitä pariskunnasta on tuntunut, ehkä henkisiä voimia ei ole sillä hetkellä ollut. Ja se ei ole johtunut kyseisestä lapsesta, vaan ihan omasta suruprosessista.
Kyse on ollut luultavasti vain reaktiosta haluta unohtaa oma lapsettomuus vähäksi aikaa.. vähätellä lasten arvoa tai jotain. Jos on epäkohteliasta käytöstä, toki sellainen ei ole hyväksyttävää. Yritämme vain saada tätä lapsen äitiä ymmärtämään, että kyse on ihan tavallisesta kärpäsestä, josta on tehty härkänen..
kuten edellä lapsettomuushoitoja saava lastentarhanopettaja kirjoittaa:"Ainahan elämässä on asioita jotka ei suju niin kuin haluaisi. Toisilla se on lapsen saanti ja toisilla joku muu. Pitääkö tässä ruveta varomaan ihmisten kohtaamista, kun ei tiedä mikä ongelma heillä mahtaa olla? "
Tuskinpa ne lapsettomat paritkaan alvariinsa ovat tilanteissa, joissa lapsia näkevät. Kohteliaat käytöstavat.. Vähän liiallisuuksiin on mennyt tämä keskustelu...
Minulla ei ole tähän enempää sanottavaa. En jaksa alkaa jokaista lauseen käännettä selittelemään.
Tarkoitus oli vain sanoa, että valittakaa keskenänne lapsettomien käytöksestä. Emme mekään tule teidän palstoille valittamaan käytöksestänne. Kuten sanottu, en jaksa tapella asiasta.
Ja tämä keskustelu on mennyt "yli" jo ensimmäisessä puheenvuorossa.
Usea meistä palstalla olevista on ihan loppu henkisesti oman lapsettomuutensa takia, joten voimia tahalliseen ilkeilyyn jää aika vähän. Joten sen takia emme usko lapsettoman parin tahalliseen ilkeyteen toisen lasta kohtaan.
En jaksa enempää. Minä en saa lapsia muutenkaan, joten ei jaksa muiden lapset kiinnostaa. Eikä kiinnosta sekään,mitä pilkkua viilaillaan käytöksien suhteen.Vaihtakaa elämiä meidän kanssamme, niin tiedätte, miten huonosti voivat jotkut asiat mennä.
Ehkä silloin menisi teilläkin suut suppuun ja tajuaisitte, miten helpolla tuo asia on teille tullut. Ja miksi niitä säröjä on käytöksessä.
lapsettomat ovatkin olleet kautta aikain niitä parhaita lasten kasvattajia. sinä lienet kuuluvan niihin...
en liene kuuluvan enkä kuulu. mutta mielestäni se on ongelma jos vanhempi ei saa keskeytettyä 3vuotiaan lapsen puhetta. minut on kasvatettu mallilla "lapset saa vaivoin näkyä, kuulua ei lainkaan" (nyt tarkoitan juuri esim käyttäytymistä silloin kun ollaan kyläilemässä), ja kiitän siitä vanhempiani suuresti. se on kasvattanut minuun tiettyä nöyryyttä mikä on ollut hyväksi monissa tilanteissa.
näitten kahden erottaa siitä, että eläinrakkaat ihmiset tykkää yleensä kaikista eläimistä, eräät
(omasta mielestään) lapsirakkaat vaan lapsesta, jos se olis oma. Entäs jos niin ei käykkään, että lapsi on se hiljainen aikuisten keskusteluihin puuttumaton tahdoton olio, tai muuten käyttäydy niinkuin vanhempien ihannelapsi
käyttäytyy, nimittäin niinkin voi käydä.
Mihin haluaisitte sellaisen lapsen palauttaa, jos ei olekkaan unelmien toiveitten mukainen,lapsen kanssa tulee monta totuutta esiin,jota ei tiedä ennenkuin kokee.
Kuinka moni teistä alkuperäisen kirjoittajan haukkujista on oikeasti lapsirakas, vai yrittätttekö saada oman lapsen vain siksi, että "niin kuuluu tehdä",tai jonkin muun paineen alla, että täyttäisitte yhteiskunnan "normaalikriteerit".
Minusta kaikkien ei tarvitse tehdä lapsia vain siksi, koska "yleensä niitä kuuluu tehdä".
Koska selvastikin monen tekstin rivien välistä lukee, että kyseessä ei ole lapsirakas ihminen, vaan pikemminkin lapsivihaaja.
Tämä on tämänpäivän perusilmiö, ettei välitetä enää ihmisistä, lapsistakaan, vaan monen elämä pyörii vain oman itsensä ja omien itsekkäiden vaatimusten ja toiveitten ympärillä.
onko se lapsen vihaamista jos lapsi ei saa tehdä mitä vaan? minä olen maho ja lapseton mutta jos joskus hoitojen myötä lapsen saan, aion sitä omaa rakasta ihmettäni kyllä myös kasvattaa enkä vain ihailla. minä en ole aloittajaa haukkumassa mutta hän selvästi itse provosoitui kovasti eri kannanotoista ja mielipiteistä. en ymmärrä "hikeentymistä" koska ilmeisesti mielipiteitä ihmisiltä haki tänne kirjoittessaan?!?
lueppas uudelleen alkuperäisen kirjoittajan kirjoitus, missä siinä ilmenee, että hänestä hänen lapsensa kuuluisi saada tehdä mitä vaan, kyllä nyt on pahasti vääristynyt ketjun kuluessa alkuperäisen asia, kysymyshän on pikkulapsen yrityksestä luoda kontaktia aikuiseen ihmiseen, eikä mistään pahanteosta. Minusta pikkulasten jutut on aina mukavia, kannattaa kokeilla joskus pysähtyä sinunkin kuulemaan ja unohtamaan hetkeksi oma surkeus!
Toivon, että joskus saat toivomasi lapsen. Alkuperäinen kirjoittaja ei mielestäni kyllä vaikuttanut lepsulta kasvattajalta, jonka lapsi olisi rajaton. Sinä ehkä provosoidut keskustelusta,ja vaikuttaa, että olet nyt hieman tolaltasi. Minä saan myös lapsettomuushoitoja tällähetkellä.
Toivon siis lasta. Ihmiset eivät ole yleensä kiinnostuneita toisten lapsista, mutta kait sitä kuitenkin yleensä toiset huomioi... minulle kyllä tuo myös valtavaa iloa, kun voin antaa jotain muille. Elämähän on antamista ja saamista. Jos ei anna, niin ei oikein saakaan mielestäni, ja elämä on entistä kurjempaa..
Toivon kaikkea hyvää lapsettomille ja lapsellisille. Eipä se perhe-elämäkään herkkua aina näytä olevan ;)
että toiset meistä vihaa ja pelkää koiria eivätkä halua niitä lähelleen. heidän toiveensa yleensä kuullaan. mikä ihme lapsissa oikein on? TIEDÄN ja OSAAN itse käyttäytyä lähestulkoon kaikissa tilanteissa edes jotenkin etiketin mukaan, mutta kun tenava niistää räkäisen nenänsä juhlahameeseen, ei ihan aina jaksa ihailla ja ihmetellä tätä pikku vekkulia. vanhemmillehan se on arkipäivää että mehut kaatuu matolle ja pissi tulee sohvaan yms, mutta minä onneton joka en ole vielä päässyt lapsiperhe-elämään käsiksi, toivoisin myös ymmärrystä reaktioihini. tuttavapiirissäni on perheitä joissa lapset käyttäytyvät koska aikuiset osaavat käyttäytyä sekä perheitä joissa sekä vanhemmat että lapset elävät ja ovat kuin pellossa.
vaan tee lasta, apua, selkäpiitä karmii sun juttus. olet todellinen lapsivihaaja,myönnähän pois asia itselles
eipä kuule suurta pelkoa ole että lasta meille tuleekaan näillä diagnooseilla. huokaise helpotuksesta. mutta en sinullekaan kyllä erityisesti suosittele lapsen "tekoa", vaikka se sinulla niin yksinkertaisesti käykin.
Ehkäpä lapsen kanssa peuhaaminen olisi satuttanut lapsetonta pariskuntaa JOS ovat lasta edes yrittäneet. Täytyy muistaa, että on olemassa myös ihmisiä jotka eivät perustu lapsista ja silloin lapsesi kanssa seurustelu ei varmastikaan paljon nappaa. vaikka itsen mielestä se oma pieni pallero on MAAILMAN ihmeellisin ei toisen mielestä lapsesi välttämättä mahdu edes sadantuhannen ihmeellisimmän joukkoon. Eikös siis anneta ihmisten olla ihan niinkuin ovat. Ovat he sitten lapsellisia tai ei eivät.