Puhelin pirisi. Sen inhottava ääni herätti Sannan unilta.
Nainen suoristautui tuolissaan ja oikaisi hamettaan. Sitten hän vastasi: "Saana Mäkinen"
"Ylikomisario Halonen täällä... Hei! Minulle on ilmoitettu murhasta ja minulla on toinen juttu vielä kesken... Joten voisitko sinä mitenkään ottaa juttua...?"
Miesääni langan toisessa päässä kysyi. "Enköhän. Tuletko tänne toimistoon pian?" Saana vielä varmisti. "Kyllä. Olen juuri tulossa" Mies vastasi, hyvästeli ja laski luurin alas.
Pian Saanan huoneen oveen koputettiin ja ylikomisario astui sisään. Harteikas mies oli julman näköinen, oikeamielinen ihminen, joka oli pian jäämässä eläkkeelle.
Ylikomisario Halonen istahti Saanaa vastapäätä ja alkoi kertoa. "Minulle soitettiin aamulla ja kerrottiin, että pohatta Samuel Koskinen on kuollut. Menin tutkimaan asiaa ja huomasin, että kaikki viittasi murhaan. Häntä oli isketty jollain kovalla esineellä päähän..."
"Ja toivot siis, että minä tutkin tätä juttua?" Saana keskeytti Halosen. "Kyllä." Ylikomisario vastasi.
Sitten hän nousi ylös, nosti hattuaan ja sulki oven perässään.
Valkoinen kartano kohosi Saanan edessä pelottavana ja jotenkin ankeana. Nainen nousi autostaan ja käveli ripeästi pääovelle. Koputettuaan hän katseli ympärilleen ja totesi sen, että pohatta ei ainakaan asunut vaatimattomasti.
Pian ovi narahti auki ja viisissä kymmenissä oleva nainen astui sisälle. Hän kätteli ja kertoi olevansa sisäkkönä. Sitten tämä johdatti Saanan olohuoneeseen, joka oli enemmänkin tanssisali. Huoneen perällä oli punainen suuri sohva. Keskellä sitä istui pieni vaalea nainen. Hän katsoi poliisia tarkasti, ennen kuin nousi ja tuli kättelemään. "Jaana Koskinen, Samuel koskisen vaimo" Hän esitteli itsensä. Saana tarkasteli naista. Tämän silmät oli rajattu tarkasti, ja iho oli kalpea. Naisen käsi tärisi, kun tämä tonki laukustaan tupakkaa. "Poltatteko?" Hän kysyi ja ojensi askia Saanalle. "En..." Saana vastasi ja istahti sohvalle. "Teidän miehenne Samuel on siis kuollut ja poliisi epäilee tapahtumaa murhaksi. Minun tehtäväkseni on annettu selvittää se." Saana selvitti naiselle. Tämä nyökkäsi ja sytytti tupakkansa. Sitten Jaana istahti takaisin punaiselle sohvalle "Kertoisitteko kaiken, mitä tiedätte?" Saana pyysi. Jaana alkoi kertomaan :
- Tänä aamuna herätessäni, minulla oli jotenkin outo olo. Hiivin huoneestani yläkerrasta tänne olohuoneeseen. Täällä oli ihan tyhjää. Sitten kuljin kirjastoon, jonne mieheni oli illalla jäänyt lukemaan kirjoja.
Astuin huoneeseen, kun olin ensin avannut oven lukosta. Iso pyörivä nojatuoli oli selin oveen ja mieheni kalju pilkotti sen takaa. Arvelin hänen nukahtaneen kirjoja lukiessaan ja niinpä menin herättämän häntä. Kauhukseni huomasin, että toinen puoli hänen kasvoistaan oli kokonaan painunut kasaan, ilmeisesti kovasta iskusta sille puolelle kasvoja. Olin kauhuissani ja soitin välittömästi poliisille.” Saana oli kuunnellut äänettömänä naisen kertomusta ja puhui ny ensimmäisen kerran: ”Voisitko näyttää sen aamuiset lenkkisi talossa ja sen kirjaston, tuolin asennon ja muut…?” Nainen nyökkäsi, kohottautui istumaan ja lähti kohti yläkertaa Saana perässään.
Nainen suoristautui tuolissaan ja oikaisi hamettaan. Sitten hän vastasi: "Saana Mäkinen"
"Ylikomisario Halonen täällä... Hei! Minulle on ilmoitettu murhasta ja minulla on toinen juttu vielä kesken... Joten voisitko sinä mitenkään ottaa juttua...?"
Miesääni langan toisessa päässä kysyi. "Enköhän. Tuletko tänne toimistoon pian?" Saana vielä varmisti. "Kyllä. Olen juuri tulossa" Mies vastasi, hyvästeli ja laski luurin alas.
Pian Saanan huoneen oveen koputettiin ja ylikomisario astui sisään. Harteikas mies oli julman näköinen, oikeamielinen ihminen, joka oli pian jäämässä eläkkeelle.
Ylikomisario Halonen istahti Saanaa vastapäätä ja alkoi kertoa. "Minulle soitettiin aamulla ja kerrottiin, että pohatta Samuel Koskinen on kuollut. Menin tutkimaan asiaa ja huomasin, että kaikki viittasi murhaan. Häntä oli isketty jollain kovalla esineellä päähän..."
"Ja toivot siis, että minä tutkin tätä juttua?" Saana keskeytti Halosen. "Kyllä." Ylikomisario vastasi.
Sitten hän nousi ylös, nosti hattuaan ja sulki oven perässään.
Valkoinen kartano kohosi Saanan edessä pelottavana ja jotenkin ankeana. Nainen nousi autostaan ja käveli ripeästi pääovelle. Koputettuaan hän katseli ympärilleen ja totesi sen, että pohatta ei ainakaan asunut vaatimattomasti.
Pian ovi narahti auki ja viisissä kymmenissä oleva nainen astui sisälle. Hän kätteli ja kertoi olevansa sisäkkönä. Sitten tämä johdatti Saanan olohuoneeseen, joka oli enemmänkin tanssisali. Huoneen perällä oli punainen suuri sohva. Keskellä sitä istui pieni vaalea nainen. Hän katsoi poliisia tarkasti, ennen kuin nousi ja tuli kättelemään. "Jaana Koskinen, Samuel koskisen vaimo" Hän esitteli itsensä. Saana tarkasteli naista. Tämän silmät oli rajattu tarkasti, ja iho oli kalpea. Naisen käsi tärisi, kun tämä tonki laukustaan tupakkaa. "Poltatteko?" Hän kysyi ja ojensi askia Saanalle. "En..." Saana vastasi ja istahti sohvalle. "Teidän miehenne Samuel on siis kuollut ja poliisi epäilee tapahtumaa murhaksi. Minun tehtäväkseni on annettu selvittää se." Saana selvitti naiselle. Tämä nyökkäsi ja sytytti tupakkansa. Sitten Jaana istahti takaisin punaiselle sohvalle "Kertoisitteko kaiken, mitä tiedätte?" Saana pyysi. Jaana alkoi kertomaan :
- Tänä aamuna herätessäni, minulla oli jotenkin outo olo. Hiivin huoneestani yläkerrasta tänne olohuoneeseen. Täällä oli ihan tyhjää. Sitten kuljin kirjastoon, jonne mieheni oli illalla jäänyt lukemaan kirjoja.
Astuin huoneeseen, kun olin ensin avannut oven lukosta. Iso pyörivä nojatuoli oli selin oveen ja mieheni kalju pilkotti sen takaa. Arvelin hänen nukahtaneen kirjoja lukiessaan ja niinpä menin herättämän häntä. Kauhukseni huomasin, että toinen puoli hänen kasvoistaan oli kokonaan painunut kasaan, ilmeisesti kovasta iskusta sille puolelle kasvoja. Olin kauhuissani ja soitin välittömästi poliisille.” Saana oli kuunnellut äänettömänä naisen kertomusta ja puhui ny ensimmäisen kerran: ”Voisitko näyttää sen aamuiset lenkkisi talossa ja sen kirjaston, tuolin asennon ja muut…?” Nainen nyökkäsi, kohottautui istumaan ja lähti kohti yläkertaa Saana perässään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jatka ihmeessä!!
tulee ihan mieleen vanhat komisario Palmu-elokuvat, paitsi että tilalle on astunut ajan näkemysten mukaan nainen. :) Ei välttämättä huono idea, ei ollenkaan...
Yksi merkityksetön juttu pisti vain silmään; ylikomisario on sen verran korkea-arvoinen ettei pahemmin kenttätyössä ole, johtaa lähinnä tutkintaa sisältä käsin. Noin pieni asiavirhe ei nyt mitään kaada, kun kysymys on kuitenkin vain novellipalstalla julkaistusta jutusta. Mutta tulevaisuuden varalle ajattelin huomauttaa.
Just kun olin päässyt tohon mukaan niin pitää lopettaa jatka ihmeessä jatka jatka jatka jatka jatka jatka!!!!!
Huoneesta avautui näköala järvelle. Suurista ikkunoista auringon valo lankesi sisään ja näki selvästi, miten pöly leijaili ilmassa, mattoa heilauttaneiden askeleiden takia. Jaana keskeytti Saanan mietteet. ”Tämä on.. anteeksi, OLI mieheni makuuhuone… Itse en nukkunut täällä, koska miehelläni oli paha tapa kuorsata. Saana nyökkäsi ja pyysi Jaanaa näyttämään tavallisimman tien sieltä kirjastoon. Jaana johdatti Saanaa ympäri taloa, huoneesta toiseen ja kokoajan etsivä merkkasi asioita muistiin. ”Rutto! Olisi pitänyt ottaa avustaja. Pitää hankkia sellainen, kun palaan asemmalle.
Täähä on oikeen hyvä.. Jatka vaa ja nopeesti.. *hymy* Mistäs ton sanan, "rutto", tempasit, ois kiva tietää.. Niin ihana sana.. *wirn* Kuuluu omaan vakiosanastooni..! :)
(Minkäs ikänen sä muute oot, jos kehtaapi kysellä?)
Joo mä tempasin sen niinsanotusti "Tuulesta"
Ja muillekkin lukijoille kiitos palautteesta. =)
Olen 13 vuotta...
Mulla olis yks toinenkin (vielä keskeneräinen novelli... Voisin liittää sen tänne, että käykääpä lukasemassa... sen nimi on ~~Saari~~
SÖRNÄISTEN VANKILA 15.2 KLO 17.23 VANKIA TUODAAN SINNE JA HÄN EHTII ISTUA TASAN 2.5 TUNTIA KUN HÄNET VIEDÄÄN KYLMÄKOSKELLE MENEVÄÄN AUTOON. PÄIVÄT KULUIVAT. TUNNIT KULUIVAT JA SELLISSÄ SOIVAT NIIN HURRIGANES KUIN ILE KALLION KITARASOOLOT. SAMOIN KUIN BEATLES. MARKKU ARO. DANNY. JUHA WATT VAINION TUOTANTO. PERA < NIMI MUUTETTU.ISTUU TUOMIOTA RYÖSTÖSTÄ HÄNELLÄ ON KOLME KUUKAUTTA AIKAA. PERA SIIRRETÄÄN KAKOLAAN JOSTA HÄN PÄÄSEE SÖRNÄISIIN JA JOSTA HÄN VAPAUTUU VAPPUNA. PERAN VAPAUTUESSA NAAPURIKADULLA KÄYDÄÄN HUUMEKAUPPAA HUUMETOHTORI MYY AINEITA. TOINEN VANKI POHJOISESTA KOTOISIN OLEVA OSKARI ISOHOOKANA < NIMI MUUTETTU VAPAUTUU MYÖS. PERTTI NOUSEE MERSUUN. MOIKKA MOI VIE MUT HELVETTIIN TÄÄLTÄ. MÄ ALAN TULLA HULLUKSI. MERSU KIITÄÄ KOHTI TAMPERETTA.HUUMETOHTORI VETÄÄ COLTIN ESIIN JA AMPUU OSKARI ISOHOOKANAN KADULLE HÄN OLI VELKAA TÄLLE. HUUMETOHTORI KATOAA JA YKS KAKS AMBULANSSI, POLIISIAUTOT JA RIKOSPOLIISIN TEKNINEN TUTKINTA SAAPUVAT PAIKALLE. AJAKAA SIVUUN TEKÖ TÄN NÄITTE NO EN NÄHNY.VOI JUMALAUTA KUKA ON UHRI OSKARI ISOHOOKANA. EI HELVETTI OSKU TAPETTIIN SIIS NO VOI SAATANA.TERVE
MENKÄÄ RAUHASSA SAATTE KUTSUN OIKEUTEEN. HUH HUH HUU PERA HUOKAILI