Kaiut
Kaihoisa sävel
itkevässä sumussa
vuori vastaanottaa
kaikuna korviini palauttaa.
Varjona viivähdit
kosketit koskettamatta
jättäen jäljen näkymättömän.
Uuvutan itseäni
valvon ja vatvon
jätettyä jälkeesi
käännellen.
Alku auvoinen
antoi toivoa,
valoa varjoihin.
Tyhjiön täyttymisestä
piilotettujen tunteiden
tuhlaamisesta
haaleuden muuttumista
räiskeiksi.
Hiekan lailla
kaikki valui sormiemme
välistä.
Tyhjien sylien
surulliset kaiut
kaiut kiertäen kalliossa
vuorelle pysähtyäkseen.
Kaihoisa sävel
itkevässä sumussa
vuori vastaanottaa
kaikuna korviini palauttaa.
Varjona viivähdit
kosketit koskettamatta
jättäen jäljen näkymättömän.
Uuvutan itseäni
valvon ja vatvon
jätettyä jälkeesi
käännellen.
Alku auvoinen
antoi toivoa,
valoa varjoihin.
Tyhjiön täyttymisestä
piilotettujen tunteiden
tuhlaamisesta
haaleuden muuttumista
räiskeiksi.
Hiekan lailla
kaikki valui sormiemme
välistä.
Tyhjien sylien
surulliset kaiut
kaiut kiertäen kalliossa
vuorelle pysähtyäkseen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tässä oli syvyyttä,
tykkäsi kovasti tästä! :)
Lupsakkoo ehtoota sulle!
kiitos, kiva kuulla :)
Lupsakkaastihan tämä, mikäpä tässä,
kun tauti alkaa jo hiukka helpottaa.
Kiitosta samoin vaan sinnekkin.
Hiekkainen tie kestää
rajunkin roudan ratinan,
vaivalloisten kivien
jauhettuja murusia
hienoksi siroteltuna,
lemmenhiekkaan
rantautuva kallioinen
katse kivettömissä
sydämissä.
-Rakkaudella Tulitukale-
eikä silti suostunut kämmenissämme
pysymään *miettii*
Lämmin kiitos jälleen puhuttelevasta
runostasi, kyllä sinä osaat.
Suukkoja *muisk*
monenlaisia tuntemuksia esiintuova runo.
kaihoisapa taisi olla.
Toivottavasti ei kuitenkaan mitään
ikäviä tuntemuksia, kyllä tässä piti
olla kuitenkin jonkinasteinen rakkau-
den kaipaus seassa, erilaisine tunte-
muksineen.
Kiitos palautteesta, leppoisaa iltaa.
on tosiaan haikean kaunis, kuvaa hyvin tunnetta..
kiitos paljon sinulle kommentoinnista,
kyllähän siinä oli tunnetta mukana,
kun sitä olen kirjoittanut.
Leppoisaa päivän jatkoa.