vapisevilla käsilläni haparoin sinua.
vapisevilla,
ei siksi että tulen metsästä,
vaan koska olit läsnä.
turhaan yritin unohtaa,
raataa ikivuotisen haavan juurineen,
sahattuani repiä itseäni!
tuntea perkeleellinen voimattomuus!
tuuli ei havisuttanut haavan lehtiä,
tuuli,
joka palaa taulan lailla.
tuuli havisutti tuoksuasi,
hehkutti kylmästi sisintäni.
...aina illan hämärään saakka.
nyt istun pirttini tuolilla,
metsäntuoksuisin käsin kirjoitan sanoja.
metsäntuoksuisin ajatuksin mietin elettyä.
puutkin laitoin jo kuivumaan,
vuodeksi ajatusten kanssa liiteriin.
minne liiteriin tunteeni laitan?
vapisevilla,
ei siksi että tulen metsästä,
vaan koska olit läsnä.
turhaan yritin unohtaa,
raataa ikivuotisen haavan juurineen,
sahattuani repiä itseäni!
tuntea perkeleellinen voimattomuus!
tuuli ei havisuttanut haavan lehtiä,
tuuli,
joka palaa taulan lailla.
tuuli havisutti tuoksuasi,
hehkutti kylmästi sisintäni.
...aina illan hämärään saakka.
nyt istun pirttini tuolilla,
metsäntuoksuisin käsin kirjoitan sanoja.
metsäntuoksuisin ajatuksin mietin elettyä.
puutkin laitoin jo kuivumaan,
vuodeksi ajatusten kanssa liiteriin.
minne liiteriin tunteeni laitan?
Vastaukset 26
Vanhimmat
tuuli joka POLTTAA (ei palaa).
jos joku ei tiedä mikä on taula, niin juuri haavan sanotaan palavan tuon taulan lailla. taula on kääpä joka hehkuu kun sitä poltetaan. lämpöä siitä ei juuri irtoa. helpottaa ehkä ymmärtämistä hieman.
Koivun kääpä, joka erityisesti valmistettuna taulana on aikanansa, ennen tulitikkujen keksimistä, ollut tarpeellinen tuluksilla tulta otettaessa, tai entisaikaan haavojen hoidossa, on pillisieniin kuuluvan polyporus fomentariuksen aikaansaama.
Tuo kohta.
Metsäntuoksuisin käsin kirjoitat.
Ihanaa ja talveks puutki laottu.
Kyllä se vapina siitä lakkaa.
Ehkä työn rasituski,
seki saa vapiseen?
Minullaki keskisormi vapisi,
voikukkia, kun oikein käsin revin.
Tuo tuuli onkii aikamoinen,
siihenki oon kovasti koittannu tutustuu.
Välillä sekii nukkuu ja kohta raivoisasti
riehuu.
Toi viimeine lausees,
pahaks laitoit?
Minullaki sama ongelma,
tunteet,mihis ne laitettas?
Hymy täältä Töllistä ,sinulle -levoton poika-
tuo metsäntuoksuisten käsien kohta, vapina ja puiden latominen, ne tuli kaikki tänään koettua. taistelu haapatukinkin kanssa.
se sai ajatukseni liikkeelle, ehkä hieman tunteitakin, jos muillekin välittyi.
kiitos liisa.
Pelottaa kysyä.
Väärien valintojen mahdollisuushan on suuri, muistotko alkavat silloin sisintä riivaan?
väärien valintojen mahdollisuus ei ole suuri, mikäli sinä jonkun asian kristallinkirkkaasti tiedät. jos et ole varma, on asia toinen.
jos jokin on oikein ja hyvää, sinä tiedät sen.
Valinnat eivät ole vääriä.
Ne ovat aikaan ja paikkaan ja elämäntilanteeseen
nähden aina oikeita.
Ihmisten suhteen tulevat suurimmat pettymykset.
Ne ovat oikeita.
Tunteet ovat aina oikeita.
Huonot muistot saavat unohtamaan hyvät,
jollei niitä aukaista kokonaan.
Ehkä kykenemättömyys avoimuuteen on suurin syy, miksi ihmiset eroavat liitoista, joissa olisi ollut mahdollisuuksia ylöspäin menoon.
Ugd. Tuli kirjoitettua.
Tiedän nyt (kristallinkirkkaana) tahdon muuttua ihmisenä, ehkä tämä kaikki mistä kirjoittelin liittyy juuri kysymykseen, millainen minä olen ja millaiseksi tahdon tulla!
Itkulla lapsikin synnytetään, niin miksei myös silloin kun on pyrkimys synnyttää jotain uutta itsessään. Ymmärrätköhän!
Järkevää ja toivoa luovaa.
ihmisenä et voi muuttua, mutta voit oppia rajattomasti uusia asioita. nauttimaan asioista joista et ennen, olemaan ärsyyntymättä, luottamaan paremmin, antamaan anteeksi itsellesi ja sitämukaa toisillekin.
kaikki kasvu tapahtuu ihmisessä epämukavuusalueella, eli toisinaan siellä missä itkukin. no pain, no gain. se, että jotakin kirkkaasti tajuat, on hyvä.
muista että ainoa tie eteenpäin vie sisäänpäin. jos etsit itseäsi, etsi sisältäsi, älä ympäristöstä. siihen auttaa monesti hiljaisuus, itsensä kuunteleminen.
oli asiaa!
Loistavia elämän näkemyksiä ja runoja:)
Järkevää ja toivoa luovaa, sitä minä toivon mitä suuremmissa määrin!
Kiitos!
itseäni viisaammat ovat sitten saaneet jotakin päähäni mietittäväksi, ja sitä kautta valmiiksi ajatuksiksi. kiitos!
Olen hämilläni!
Lienee minun syytä mennä sänkyyni sulattelemaan kertomaasi!
Olkoon yöni rauhaisa kuin myös sinun, öitä!!
antaa ajatuksille hetken,
levon ja rauhan,
että elämä
kuitenkin
kantaa.
hyvää yötä.
Voimakas runo
voimakkaista tunteista.
Olen lukenut moneen
kertaan tässä, eikä
minulla ole kiirettä
minnekkään....! Kiitzz!
paras lahja minkä kirjoittaja voi saada,
on tällainen vilpitön palaute,
jota nyt jostakin syystä sain.
kiitos.
ps. nimmarisi tuo mieleen pikakahvin;)
runosi. Mihin tunteeni laittaisin? Mihin ne voisi laittaa, ei ole tunteiden liiteri, johon nen voisi latoa...
Hyvin kirjoitat, aukaiset aatoksia.
niitä olen yrittänyt laskea,
liiteriin pinota,
järjestellä
ei ole tehty hallittaviksi,
ei lämmittämään kun lämpöä tarvitset,
ei halattavaksi kun kaukaa sielusi värjöttää
vaan tuntemaan kun sisin kuumuutta hehkuu,
elämään lämpöisen turvan
tunteet
Luen ja luen enkä vieläkään saa itseäni kylläiseksi,,,,,,,,
Ihanaa päivää, sammaleen tuoksua.
Ikihonkien huminaa.
Tuulen sinfoniaa.
Kerää vaan puita lisää.
Tunteesi liitesiin.
Haluan lukea.
annan itselleni luvan
haistaa kitkerä
tuntea viima
suolan kirvellys haavassa
luonnon mahtava siunaus
Vapisevin käsin haparoit
hänen läsnäolonsa
saa sinut jännittymään
et unohtamaan pystynyt
et ikävän tuskaa sammuttamaan
Yritit repiä sielustasi hänet irti
onnistumatta kuitenkaan
tuuli ei havisuttanut
vaan palaa taulun lailla
joka ei lämmitä
kylmä kalvaa sisintä
Illalla pirtissä, metsätöiden jälkeen
ajatuksia kirjoittamassa, mustaa valkoiselle
miettien elettyä elämää, mitä tehdä pitäisikään
laittaako ajatukset puiden kanssa liiteriin kuivumaan
mutta…
niin… minne tunteet laittaa, ei kuivumaan niitä liiterin voi jättää? :)
Runosi ovat niin hyviä, että saavat minutkin miettimään ja tunteilemaan. :)
kuvittelen sinut pöytäsi äärellä,
ikkunan takana illan pimeys,
syystuulien suojeleva rajuus
nojaat hentoon käteesi,
mietit raparperin tuoksuisia
elettyjä tunteita
miten täydellinen sekoitus
Vai että kirpeitä raparperin tuoksuisia tunteita mietin, hhmmm… :))
Pimeä syksyinen ilta, mutta ”syystuulen suojeleva rajuus” ?
miten raju tuuli suojelee… noin kuvainnollisesti tietysti :)
se vaivuttaa sinut ja ympäristön puoleksi vuodeksi, tarkoituksella herättää uuteen loistoon, entistä vehreämpänä. rajuus ei ole paha asia, se riippuu kontekstista.
vältän kliseitä, haen mieluummin elämää sellaisena kuin se oikeasti on :)
niinhän se on, niin kuin sanoit, kliseet ovat kliseitä,
mutta monet vanhat sanonnat ovat elämän viisauksia,
vaikka en tähän nyt yhtään esimerkkiä laitakaan.
Rajuus ei varmaankaan ole mikään paha asia, siitä voisi
kirjoittaa vaikka positiivisen runon, eikö? :)
Rajuudessa on ennenkaikkea voimaa, intohimoa, suuruutta, lujuutta,
ja rajustihan voi myös rakastaa. Silti hellästi, tunne vain voisi olla raju.:)
ps. sitä runoa jäänkin sinulta odottelemaan? :)
käynkin tässä välillä saunassa, sinulla sen aikaa, aikaa miettiä :))