Suomen kouluihin on saatava lahjakkaille (sekä kapea- että laaja-alaisille) lapsille omia ryhmiä. Ei ole mitään järkeä pitää heitä joutokäynnillä tavisten mukana, kun lahjat riittäisi parempaankin. Päinvastoin, nykyjärjestelmässä menee valtava määrä lahjakkuutta harakoille juuri sen takia kun tietyille lapsille ei voida järjestää henkistä tasoa vastaavaa opetusta.
Täydelliset idiootit tietysti muodostuisi ongelmaksi. "Kyllä se meidän hannupetteri sinne lahjakkaiden ryhmään kuuluu" olisi aika yleinen narina. Luultavasti pärjäisikin siellä, mutta kunnolliset arvosanat on sitten toinen juttu. Lasten koulutus on muutenkin monille huoltajille enemmän omaa egoa kun jälkikasvun tulevaisuutta varten.
Nykyäänhän ensimmäinen karsinta tehdään vasta peruskoulun lopussa, kun valitaan lukioon ja ammattikouluun lähtijät, sekä lukion pitkät ja lyhyet matemaatikot.
Ja ennenkun v-uilette niin kerron että minä en todellakaan olisi päässyt lahjakkaiden ryhmään jos sellainen olisi ollut minun peruskouluaikana. Olen (ilmeisesti; tai sitten menestys on tuurista kiinni) puhjennut matemaattiseen kukkaan vasta aikuisiässä. Peruskoulussa olisin pikemminkin kuulunut tarkkikselle kun normaaliluokalle, mutta saan luvan kiittää lamaa siitä ettei se ollut kohtaloni.
Täydelliset idiootit tietysti muodostuisi ongelmaksi. "Kyllä se meidän hannupetteri sinne lahjakkaiden ryhmään kuuluu" olisi aika yleinen narina. Luultavasti pärjäisikin siellä, mutta kunnolliset arvosanat on sitten toinen juttu. Lasten koulutus on muutenkin monille huoltajille enemmän omaa egoa kun jälkikasvun tulevaisuutta varten.
Nykyäänhän ensimmäinen karsinta tehdään vasta peruskoulun lopussa, kun valitaan lukioon ja ammattikouluun lähtijät, sekä lukion pitkät ja lyhyet matemaatikot.
Ja ennenkun v-uilette niin kerron että minä en todellakaan olisi päässyt lahjakkaiden ryhmään jos sellainen olisi ollut minun peruskouluaikana. Olen (ilmeisesti; tai sitten menestys on tuurista kiinni) puhjennut matemaattiseen kukkaan vasta aikuisiässä. Peruskoulussa olisin pikemminkin kuulunut tarkkikselle kun normaaliluokalle, mutta saan luvan kiittää lamaa siitä ettei se ollut kohtaloni.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ikävä kyllä joku asiasta tietävä (?) valaisi minua tuossa aiemmin,ettei niin saa tehdä,opetushallitus on sellaisen luokittelun kieltänyt..
Esikoiseni on matematiikassa lahjakas,ja opettaja antaa hänelle vaikeampia tehtäviä,että mielenkiinto säilyy,mutta opetusta sinällään ei saa..
Itse muistan amistossakin jääneeni parin muun oppilaan kanssa laskentatoimen tunneilla täysin oman onnen nojaan,kun opettaja kamppaili "huonmpien" kanssa peruslaskujen parissa koko ajan,ja me edistyneemmät olimme jo puolessa välissä lukuvuotta laskeneet kirjan loppuun.
Pidemmällä tähtäimellä se voi lisätä syrjäytymistä ja voimistaa jo lapsesta asti minä-kuvaa kielteisessä mielessä (olen heikkolahjainen nolla). Kyllä kai kaikki tietävät mihin jaottelu pitkällä tähtäimellä voi johtaa? Onhan siitä esimerkkejä historiassa jo ranskan vallankumouksesta new yorkin jengisotiin. Tasa-arvoisuuteen pyrkivässä yhteiskunnassa on turvallisempi elää.
Sitten on toki olemassa kysymys, miten valitaan erityislahjakkaat lapset? Älykkyyttä on niin erilaista. Olisiko sosiaalisesti älykkäille, matemaattis-kielellisesti älykkäille, tunneälykkäille jne. omat ryhmänsä?, Miten eri ryhmiä arvostetaan ja tuetaan rahallisesti?
Entäs ne älykkäät, jotka syntyvät rikkonaisiin perheisiin ja joutuvat ehkä käymään kovemman elämänkoulun ja tulee töppäiltyä. Onko sitten älykkään lapsen mahdollisuudet menetetty? Vai annetaanko hyvälahjaiselle anteeksi mitä vain?
Mielestäni on hyvä, jos pystytään tarjoamaan mahdollisuuksia, joita lapset voivat hyödyntää omalla ajallaan ja vapaaehtoisesti. Varsinainen oppivelvollisuus saisi olla kaikille sama ja sitten olisi koulunjälkeisryhmiä eri kiinnostuksenkohteiden mukaan, joihin lapset osallistuvat vapaaehtoisesti (esim. matikkaryhmä laskutoukat jne.)
Lisäksi perusopetukseen tarvitsisi enemmän resursseja. Opettajia ohjaamaan hitaampia ja antamaan pieniä lisätehtäviä nopeimmille. Näin lapset oppivat elämään toinen toistaan kunnioittaen ja omiin kykyihinsä luottaen.
et vois tunneilla olla esim kahdessa ryhmässä oppilaat juuri esim matematiikassa,kahdella opettajalla siis,enkä sitä,et olis omat luokat..eli ei mitään sen ihmeempää jaottelua uitenkaan.
En minäkään tykkäisi siitä,et leima otsaan alaluokilta,tyhmä tai viksu,vaan sitä,et opettajilla olis mahdollisuus opettaa yksilöllisemmin oppilaitaan.
Ei se,et lapselle annetaan vaikeampia tehtäviä yksistään riitä,koska silloin lapsi joutuu yksin opiskelemaan ja sehän ei ole peruskoulun tarkoitus.
..sellaista "tasapäistämis"aikaa. Ei saa erottua joukosta. Meillä oli aikanaan yläasteella tasot:suppea, keski ja laajat kurssit ja koin sen hyvänä. Lahjakkaat sai omatasoista opetusta ja suppealainenkin koki olevansa hyvä, kun onnistui ja osasi. Tänään on toisin..
Se, että luokassa on 30 oppilasta (eritasoista)on varmaankin ongelmallista niin opelle, kuin myös lahjakkaalle oppilaalle. Opettajan aika menee heikkolahjaisten opettamiseen esim. matikassa ja sitten se luokan kympin oppilas saa lisätehtäväksi monisteita, jotka hetkessä sutasee (tehtävät kun on yleensä samoja harjoituksia, kuin kirjassa, haasteet puuttuu) ja sen jälkeen onkin aikaa "häiritä" oppituntia, kun muuten on niin tylsää..ja kuka tästä hyötyy?? Ei kukaan. Lahjakas saa häirikön maineen ja heikkolahjaisemmat ei pysty keskittymään, kun on hälinää ja erilaista Showta luokassa ja mielenkiinto menee tämän shwn seuraamiseen..
Tästä on jo ekaluokasta lähtien meillä "kärsitty". Eikä aina ole aikaa antaa edes niitä monisteita.
Ja kyllä..me vanhemmat olemme ihan taviksia, lapsemme nyt sattui syntymään "parempi järkisenä", joka on monilahjakas, niin kielellisesti kuin matemaattisesti. Joskus ajattelen, että oiskohan ollut parempi, jos hänkin olisi tällainen tavis ja huomaamaton, ei koulukaan kävis tylsäksi, kun pitäisi ahertaa tunnilla enemmän saadakseen tuloksia, nyt se käy liian helposti.
Onkos tää nyt viides viesti ketjussa ja heti löytyy äiti, jonka jussipetteri on niiii-in lahjakas, että ihan pilalle menee normaalien tollojen joukossa.
Että joka luokassa on aina muutama oppilas,jotka saavat kokeista 9-10 numeroita,ja niitä nyt ilmeisesti puhutaan,ei mistään matemaatikon aluista.
Jos luokassa on 20 oppilasta,niistä 4 saa kymppejä,toiset neljä vitosia,loput sitten 5-8 numeroita,niin kenen mukaan koulutunneilla opiskellaan?ei ainakaan niiden kympin oppilaiden,ja onko se oikein,etteivät he saa opetusta oikeastaan lainkaan?
Jonkun on aina pakko saada parempia numeroita ja jonkun huonompia, vaikka välissä ois vaan murto-osan sadasosa. Peruskoulussa numeroidaan gaussin järjestelmän mukaan ja se ei loppupeleissä paljasta paljoakaan lapsen myöhemmästä älykkyydestä. Tuo järjestelmä on lisäksi omiaan aiheuttamaan sosiaalista eriytymistä ja myös jakaa lapset kasteihin. Entäs jos poistettais peruskoulusta luokat ja arviointi kokonaan, ois vaan ryhmiä yhdestä kymmeneen, jotka opettais asioita tavoitteiden mukaan ja läpi pääsis hyväksytyllä. Edettäisiin lapsen oman kiinnostuksen ja kypsyystason mukaan. Mites jos ei siirtyiskään takas vanhaan ja kertaalleen huonoksi todettuun, vaan kehittelis jotain ihan uutta ja ihmeellistä. Heittäkääpäs ajatuksia.
Gaussin käyrää ei ole peruskoulussa käytetty vuosikausiin. Sen sijaan pistetaulukoita on "kevennetty" sillä tavalla, että nykyään arvosanoihin 5 ja 6 vaaditaan vielä vähemmän kuin ennen, ts. hylättyjä arvosanoja ei tule niin helposti kuin aikaisemmin. Esittämäsi idea - "edettäisiin lapsen oman kiinnostuksen ja kypsyystason mukaan" - kuulostaa toki mukavalta, mutta on täysin mahdotonta toteuttaa nykyresursseilla, joita edelleen vain karsitaan...
Erillisiä kouluja ei tarvita, ei muuta kuin tasokurssit takaisin! Pienet ryhmät ja opettajille mahdollisuus jakaa oppilaat eri ryhmiin.
Ryhmät pienemmiksi, niin johan lähtee. Opettajistakin on hauska pitää tunteja, joilla oppimisen iloa syntyy, eikä ole kuin kiviä vain hitaasti lastaisi kivirekeen.
Lasten vanhemmat voisivat tässä olla aktiivisia - opettajien viestejä ylöspäin ei kukaan kuuntele. Vaatikaa parasta nuppusille!