Nöpö-kissa (aik.Ofelia) on ollut meillä 14.8.1987 alkaen kohta 19 vuotta!
- Saimme tuon löytökissan elokuussa 1987 Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen kissajaostolta meille:- ns.“uuteen kotiin“, joten voisin kertoa seuraavanlaista omista kokemuksistamme:
-Menimme lehti-ilmoituksen perusteella osoitteeseen, joka osoittaui
Hannele Luukkaisen kodiksi ja kerroimme silloisen pikkupoikamme vaatimuksesta että meille pitää saada kissa. -(Itse perheenisänä vastustin ajatusta ehdottomasti ajatellen vaikeuksia lomien yms. hoitohankaluuksien vuoksi.)
-Meidät ohjattiin huoneeseen, jossa oli kymmeniä katteja ja niistä voisimme valita ehkä sopivan.
-Mutta kuinka ollakaan, jäin ovensuuhun seisomaan ja samassa musta kisu hyppäsi viereisen lipaston päältä istumaan olkapäälleni pitäen kynsillään kiinni puserostani.
-Arvelin siinä pojalleni ja vaimolleni, että tässä taisi kissa valita meidät eikä päinvastoin.- Niinpä valitsimme sen mustan kisun meille!
-Paperit allekirjoitettuamme veimme kissan kotiimme, jossa kesti 2-3 vrk arastelua:- kissa oli linnoittautunut kylpyammeen alle piiloon, mutta ammeen eteen laitetut herkkulautaset kuitenkin vajenivat sitä mukaa, kuin viereen laitettuun hiekkalaatikkoon alkoi ilmestyä myös syönnin tuloksia.
-Vähitellen tultiin tutuiksi ja niin kissaelämä meillä alkoi ja jatkuu yhä.
-Tuo ihmeellinen pieni musta kissa on osallistunut perheenjäsenenä meidän elämäämme siitälähtien kaikissa niin iloissa kuin suruissakin ja ollut mukana monesti kesämökilläkin.
-Välillä tuo Nöpö-kissa on karannut kaupungissa parvekkeelta hyppäämällä alas nurmikolle mutta aina löydetty jo samantien “katuvaisena” jostain lähipusikosta, joskus jopa lintu suussa!!!
- Aikaisemmin työstä kotiintullessamme kisu oli aina ovella vastassa ja kertoi
naukumalla ja mouruamalla, mitä kisulle oli omasta mielestään päivän aikana tapahtunut!
-Nyt kisun kuulo on heikentynyt niin, että pitää kotiintultua mennä kisu herättämään silittämällä.
-Usein on käyty eäinlääkärilläkin mm. kynsien leikkuussa ja jopa hammaslääkärissä.
-Vähän on näkökykykin huonontunut mutta muuten kaikki kisulla toimii, turkki kiiltää ja herkut popsitaan lautaselta alta aikayksikön
-Vuoden kuluttua elokuussa päästäänkin sitten juhlimaan Nöpökissan meilläolon 20-vuotispäivää.
-Tervetuloa silloin Hannele ja kaikki kissanystävät!!!
--------------
Jälkikirjoitus:
- Tänään 11.9 2006 tuon meidän suurenmoisen pienen kissamme pieni suurenmoinen sydän pysähtyi keittiön pöydän alle. -Taival meillä jäi 19 vuoteen.
-Surumme on sanoinkuvaamaton.
Nöpö-kissa oli kuin perheenjäsen meillä ja aivan kuin “ihminen”!
-Jää niin tyhjä olo!
T: Kirjoittaja ja kisun läheiset
- Saimme tuon löytökissan elokuussa 1987 Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen kissajaostolta meille:- ns.“uuteen kotiin“, joten voisin kertoa seuraavanlaista omista kokemuksistamme:
-Menimme lehti-ilmoituksen perusteella osoitteeseen, joka osoittaui
Hannele Luukkaisen kodiksi ja kerroimme silloisen pikkupoikamme vaatimuksesta että meille pitää saada kissa. -(Itse perheenisänä vastustin ajatusta ehdottomasti ajatellen vaikeuksia lomien yms. hoitohankaluuksien vuoksi.)
-Meidät ohjattiin huoneeseen, jossa oli kymmeniä katteja ja niistä voisimme valita ehkä sopivan.
-Mutta kuinka ollakaan, jäin ovensuuhun seisomaan ja samassa musta kisu hyppäsi viereisen lipaston päältä istumaan olkapäälleni pitäen kynsillään kiinni puserostani.
-Arvelin siinä pojalleni ja vaimolleni, että tässä taisi kissa valita meidät eikä päinvastoin.- Niinpä valitsimme sen mustan kisun meille!
-Paperit allekirjoitettuamme veimme kissan kotiimme, jossa kesti 2-3 vrk arastelua:- kissa oli linnoittautunut kylpyammeen alle piiloon, mutta ammeen eteen laitetut herkkulautaset kuitenkin vajenivat sitä mukaa, kuin viereen laitettuun hiekkalaatikkoon alkoi ilmestyä myös syönnin tuloksia.
-Vähitellen tultiin tutuiksi ja niin kissaelämä meillä alkoi ja jatkuu yhä.
-Tuo ihmeellinen pieni musta kissa on osallistunut perheenjäsenenä meidän elämäämme siitälähtien kaikissa niin iloissa kuin suruissakin ja ollut mukana monesti kesämökilläkin.
-Välillä tuo Nöpö-kissa on karannut kaupungissa parvekkeelta hyppäämällä alas nurmikolle mutta aina löydetty jo samantien “katuvaisena” jostain lähipusikosta, joskus jopa lintu suussa!!!
- Aikaisemmin työstä kotiintullessamme kisu oli aina ovella vastassa ja kertoi
naukumalla ja mouruamalla, mitä kisulle oli omasta mielestään päivän aikana tapahtunut!
-Nyt kisun kuulo on heikentynyt niin, että pitää kotiintultua mennä kisu herättämään silittämällä.
-Usein on käyty eäinlääkärilläkin mm. kynsien leikkuussa ja jopa hammaslääkärissä.
-Vähän on näkökykykin huonontunut mutta muuten kaikki kisulla toimii, turkki kiiltää ja herkut popsitaan lautaselta alta aikayksikön
-Vuoden kuluttua elokuussa päästäänkin sitten juhlimaan Nöpökissan meilläolon 20-vuotispäivää.
-Tervetuloa silloin Hannele ja kaikki kissanystävät!!!
--------------
Jälkikirjoitus:
- Tänään 11.9 2006 tuon meidän suurenmoisen pienen kissamme pieni suurenmoinen sydän pysähtyi keittiön pöydän alle. -Taival meillä jäi 19 vuoteen.
-Surumme on sanoinkuvaamaton.
Nöpö-kissa oli kuin perheenjäsen meillä ja aivan kuin “ihminen”!
-Jää niin tyhjä olo!
T: Kirjoittaja ja kisun läheiset
Vastaukset 5
Vanhimmat
Varmasti raskasta ku rakas eläinystävä lähtee muille metsästysmaille. Minullakin oli pienenä kissa nimeltä nöpö joka eli 16 vuotiaaksi. Kun se vietiin lopetettavaksi lähdin itkien pyörällä läheiseen puistoon ja poimin nöpölle kukkakimpun. Muistan kuinka paljon itketti haudata rakas kissa puutarhaan. Pitkään nöpön haudalle kantelin kukkia ja kiviä:)
Olipa kerrassaan hieno kirjoitus.Joskus käy niinkin että kisu valitsee omistajansa..Erittäin surullista että kisu nukkui pois,mutta sillä varmasti oli elämänsä parhaat 19 vuotta rakastavaisessa kodissa.Itsellänikin on 2 kissaa,ja ja kolmelle olen joutunut jättämään hyvästit,ne olivat myös perheenjäseniä ja suru on sanoinkuvaamaton !!!!
Uskon surunne olevan sanoinkuvaamaton, ja uskon silti että kissa siirtyi tilaan, jossa ei ole kipua eikä ikävää eikä mitään ilkeää...
Itsellä on yksi kissa kuollu 16-17 ikävuoden paikkeilla joskus 2000 -luvun alkupuolella, ja yhä muistan tämän lemmikin :)
Kannattaa olla onnellinen siitä, että saitte viettä kissanne kanssa jopa 19 pitkää, rakkauden täyttämää ja ihanaa vuotta!
Itku pääsi kun tuota kirjoitusta luin. Näin mielessäni tuon mustan kisun joka kiipesi olkapäällesi uteliaana, ja on vielä helpompi kuvitella miten ihana teidän Nöpönne on ollut kun oma samanlainen musta kissanpentuni tuossa vieressä tapittaa nappisilmillään, silläkin on tapana kiivetä olkapäälle ja istua siinä maailmaa katselemassa. Oma kisuni hätääntyi nyt kun näki emäntänsä itkevän ja tuli nuolemaan kyyneleitä poskilta.. Sekin tahtoo omalla tavallaan sanoa hyvästit teidän Nöpö-kissalle joka on saanut elää pitkän ja ihanan elämän rakastavien ihmisten kanssa.
Minulla oli myös musta ihana Joonas kissa, jonka jouduin viemään viimeiselle reissulleen 21.7.Joonas oli 16v.Surumme oli ja on vieläkin suunnaton,joten uskon teitäväni miltä sinusta tuntuu.Olen kuitenkin iloinen, että kissasi sai kuolla kotona,rakastavien ihmisten lähellä ja tutussa ympäristössä.Voimia sinulle jatkossa.