Kun lukee eronneiden tarinoita ja tätä palstaa, niin tulee väistämättä siihen lopputulokseen, että YH-äiti määrittää lapsen elämän niin tapaamisista kuin koulunkäynnistä totalitaarisesti!
Samaa ilmiötä en ole havainnut YH-isien joukossa. Mistä moinen ero sukupuolten välillä?
Samaa ilmiötä en ole havainnut YH-isien joukossa. Mistä moinen ero sukupuolten välillä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eikös me oltukkaan vasemmoistolaisia?
*raapii päätään ihmeissään*
se paljon asioista tiedätkin...! ONNEKSI sinulla ei ole lapsia!
fasismin hyveet: valikoituneisuus, kovuus, rohkeus, ylenkatse, miehekkyys, sankaruus, kuoleman halveksunta, kuri ja tottelevaisuus. Mussolini sanoi: "Vain sota jännittää kaikki ihmisenergiat korkeimmilleen". Vihollista edustaa useimmiten ulkopuolinen tai aatteellinen vastustaja (vasemmisto, vapaa-ajattelijat), sitten muut kansat ja rodut.
koska iskä ei ole pätkääkään kiinnostunut...
vai ollaank myö viherpipertäjiä
ja vieläpä samassa tolpassa sen käkkäräpään kanssa
Ainakin meillä on niin, että isä ei halua tehdä päätöksiä, eikä osallistua niihin. Ainoa päätös, joka häntä kiinnostaa, on se, että en saa muutettua lasten sukunimeä mennessäni uusiin naimisiin ehkä joskus. Ei aio antaa suostumusta ja arvatkaa vain oliko se provo, kun halusin vain tietää, että ottaako tuo mies mitään kantaa mihinkään. :)
Miestä ei kiinnosta lasten neuvolat, ei lääkärissäkäynnit, ei puistoon vieminen, ei lasten vaatetus, ruoka, harrastusvälineet, lempikirjat, lempivärit, lasten jutut, ei mikään. Viikonloppuna kun menevät isälleen, nukkuvat lähinnä kaiken aikaa.
Mies saisi tavata lapsiaan, olla heidän kanssaan miten paljon haluaa, ottaa yökylään, viedä reissuun joskus, käydä vaikka leikkipuistossa ja viettää aikaa heidän kanssaan. Saisi käydä neuvolassa ja osallistua hoitopaikan valintaan yms. Mutta kun ei halua, ei kiinnosta. Kun on pakko, niin silloin, mutta vapaaehtoisesti ei mitään.
Ajattelinkin tässä, että miksi meillä on yhteishuoltajuus, kun mies ei lastensa kanssa ole kuin lainmääräämät ajat? Kaikki muu rahasta ruokaan on minun niskoilla. Ihan yhtälailla lapset saavat nykyisestä miehestäni isähahmon ja roolimallin, miksi pitää kiusata lapsia "oikealla" isällä, kun ei se sellainen ole? Lapset soittaa ja kysyy voisko tulla kylään; ei käy. Kysyvät voisivatko lähteä isän kanssa syömään vaikka Heseen, äiti antaa rahat; ei käy. Kysyvät, voitasko käydä ajelulla tms; ei käy. Sitten soittavat pakollista perjantaita edeltävänä torstai-iltana, että tuletko hakemaan meidän huomenna; no pakko kai se on. Nykyinen mies taas kohtelee minun lapsiani kuin omiaan ja on enemmän tekemisissä, kuin lasten oikea isä, joka saisi olla tekemisissä, jos vain suinkin haluaisi...
Olen antanut ex-miehen ja lasten hoitaa puhelut keskenään jne. ettei minua voi syyttä ainakaan kieltämisestä ja tapaamisten estämisestä. Mutta minkäs minä sille teen, että isää ei kiinnosta olla lasten kanssa tekemisissä.
Niin, tuo päätösten teko. Kun toinen osapuoli heittäytyy mitään sanomattomaksi, jokuhan ne joutuu ne päätökset tekemään. Meillä kun ei tuo yksi prkl ota mitään kantaa mihinkään, se olen valitettavasti minä, joka joutuu lasten asioista päättämään. Fasisti eli ei, mutta kun pakko on.
Pitkä oli katkera vuodatuksesi, tosiaan. Solmussa on suhteesi lasten isään, sitähän saa mitä haluaa. Mitä sitä tuputtamaan, kun kumminkin lopputulos oli tiedossasi, vai ajattelitko vielä veistä kääntää "eron haavassa" ja aiheuttaa vielä enenmän tuskaa.
Jaa, mitkäköhän ovat ne "lain määräämät ajat" Hyvin olet hatusta vetänyt olettamuksia; tapaamisethan sopivat lasten vanhemmat keskenään, ei mikään laki.
Samaan "hengenvetoon" sinulla on "kulman takana" valmiina halutunlainen isämalli, joko alkaa raksuttamaan, miksei aito ja oikea isä pidä yhteyttä lapsiin ???
Roolimallit ovat selvästi sekaisin "pullantuoksuisessa" onnelassanne, jota varjostaa vain ja ainoastaan lasten biologinen isä.
opin ymmärtämään kaltaisiasi :/
Miksi ihmeessä joka keskusteluun eksyy sinunlaisiasi syyllistäviä kaikkitietäjiä?
Huomattavasti paremmin ihmiset tulisivat toimeen, jos tuollaiset kommentit ymmärrettäisiin pitää vain omassa päässään ja paskat päästettäisiin ihan vain sinne vessanpönttöön.
Katkera vuodatus? Vain tosiasioita Mamitus kertoi ja samanlaisen vuodatuksen voisin minäkin pitää ja ihan ilman katkeruutta. Tai jos katkeruutta siihen haluaisin sekoittaa, niin se kaikki katkeruus olisi ihan vain lasten puolesta.
"sitähän saa mitä haluaa"
Just joo.. Tuo on niitä kommentteja, joita on helppo heittää, kun ei mitään oikeaa sanottavaa ole.
"Lain" määräämät ajat mahdollisesti ovat juuri niitä tapaamisia, jotka papereihin on merkattu. Meillä ne ovat joka toinen viikonloppu. Lasten isä ei enempää halua ja tuonkin vain pakon edessä, koska "Lapsilla on oikeus tavata molempia vanhempiaan".
Mitä noihin nyksiin tulee, niin enpä ole minäkään ryhtynyt välinpitämättömäksi lapsiani kohtaan, vaikka ex:lläni on uusi kihlattu ja lapsikin heille on tulossa. Ex:ään tuo kaikki on tuntunut enemmän vaikuttavan...
Kyllä, olet aivan oikeassa, että juuri noita joka toinen viikonloppu tapaamisia tarkoitin. Kun sopimuksia laadittiin, mies kysyi, miten hänen täytyy tavata lapsiaan? Lastenvalvoja sanoi, että normaali käytäntö on kaksi viikonloppua kuukaudessa ja muuten voidaan sopia itse muut ajat, miten parhaaksi näemme. Ja meilläkin siksi noin, että lasten isä ei halua tavata lapsia muuten kuin paperilla olevina aikoina. Ja kuten sanoin jo, saisi kyllä tavata minun puolestani.
En minäkään katkera ole muuten kuin lasten puolesta. Miksi kaikista (osa ehkä hyviäkin isäehdokkaita) minä olen osannut rakastua tuollaiseen tapaukseen joka ei lapsistaan välitä. Miten minä parin vuoden päästä selitän sen, että en minä voi pakottaa isää olemaan teidän kanssa, jos hän ei halua.
Kyse ei ole siitä, että välit olisivat huonot. Isällä on vain oma elämä, johon lapset eivät juuri nyt sovi muuten kuin pakollisina viikonloppuina.
Nurkan takana ei ole mitään roolimallia, vaan se on ihan tasan tosiasia, että nykyinen mieheni on lapsilleni kuin isä, koska hän on läsnä ja hän on siinä nyt, tässä meidän elämässä. Ei tuolla muualla, puhelimella vaan tavoitettavissa. Haluton tapaamaan ja kun viikonlopuksi mennään niin nukutaan ja syödään vaan.
Ja turha alkaa jauhamaan mitään sontaa aiheesta enempää. Tiedän minä piru vieköön itsekin, kuka isä on. Itsellänikin on biologinen "isä", joka ei ole koskaan ollut isä sanan varsinaisessa merkityksessä. Se on vaan se tyyppi, jolla ei oo mitään merkitystä nyt, eikä silloin kun kuolee. Koska en tunne häntä, eikä hän ole ollut "isän" vastuussa ikinä minusta.
Isä on se, joka on lähellä. Isä on se, joka on siinä kun tarvitset isää. Isä on läsnä. Isä ei kieltäydy tapaamasta lastaan. Isä ei kohtele lastaan kaltoin. Isä on se mies, joka kasvattaa ja ohjaa lasta. Isä on se, joka sanoo että "rakastan teitä, lapset" tai "rakastan sinua, lapsi". Minulle tämä isä on ollut adoptioisä. Ei se "isä", minkä nimmari on adoptiopapereissa biologisen "isän" kohdalla. Isä ja "isä" on erikseen. Voidaan sanoa, että minun exä on "isä" teoriassa ja nykyinen mies isä käytännössä.
Päättäköön lapset sitten myöhemmin, kumpaa enemmän isänään pitävät. Vieläkin jaksan uskoa, että exä joku päivä havahtuisi näkemään, että hänellä on kaksi ihanaa lasta, eikä mikään ole tärkeämpää kuin he.
Ps. Väärinymmärrysten välttämiseksi, kutsumme lasten biologista isää ihan normaalisti isäksi. Lapset kutsuvat nykyistä miestäni etunimeltä, mutta joskus lipsahtaa isäksikin. Silloin yleensä korjaan, että hetkinen hei! Teillä on jo isä ja tämä äidin mies on *nimi* tai isäpuoli.
Tämä teksti nyt tulee vähän väärään paikkaan varmaan, mutta tässä on teille molemmille vastanneille jotakin. Kiitos sinulle "tuskin ikinä" kun ymmärsit pointtini tekstistä! Kiva tietää ettei ole ainoa näine ajatuksineen ja elämineen.
meitähän ihmisiä on monenlaisia, vai. Sinun ajatusmaaailmaasi ja varmaan monen muunkin ei sovi kritiikki.
Vain sinun ajatusmaailmasi ja mallisi on täydellisesti oikeassa, kaikki muu on kerettiläisyyttä.
Toki tunteet ovat pinnassa, kun ero tulee, ja on ajatellut elää toisen kanssa loppuelämänsä.
Hyvähän se on "kuitata" toki puoli ja toisin sitten, kun aletaan värkkäämään elatusmaksua ja tapaamisia. Ja sieltähän varmaan kumpuaa haluttomuus tavata lapsia. Vai oletko sinä se, joka on ehdottomasti halunnut lapsia, mutta toinen on ollut vastahankaan, mutta kuitenkin suostunut "luovuttamaan simenensä" painostuksesi alla ? ? ? ?
"Sitten soittavat pakollista perjantaita edeltävänä torstai-iltana, että tuletko hakemaan meidän huomenna; no pakko kai se on."
Jos antaisitte "isän" hoitaa homma,niinkuin kuuluu,lapset huomaisivat, että äijää ei näy ei kuulu.
Kaverini alussa huolehti pientensä puolesta "tuletko hakemaa-pakko kai se on"-jutut. Kun lopetti,äijää ei senkoommin näkynyt,kohta 15v, eikä ole sanaakaan kuulunut. On vaan tahollaan jatkanut lisääntymistään...kuulopuheitten mukaan..
Njääh. Meikän maailmaan sopii tasan kritiikkiä, mutta ei täyttä p*skaa.
Haiskahti taas MMI-tyyliset höpöjutut läpi tuosta kirjoituksesta, niin ei voinut vastustaa pientä ärsyttämistä. :)
Minun ajatusmaailmani on minun ajatusmaailmani. Minähän annoin vain takaisin päin, kun tulet suoraan väittämään että "sitä saa mitä tahtoo". Sellaistakin saa mitä ei tahdo, kuten avioeron.
Mitä helvettiä "kuitata" puoli?? Ei tuosta tekstistä ota mitään tolokkua. Kyllä kyllä, voi olla että kun sosku maksaa elarit miehen puolesta, niin mies katsoo maksavansa liikaa ja rahan kuittaavan lasten tapaamisen. Käy kait se niinkin, jonkun ajatusmaailmassa. :)
Kyllä tietysti olen minä ollut se, joka ehtottoman vakaasti on lapsia halunnut. Mikähä olisi tilanne nyt, kun lapsia olisi, mutta minä olisin tehnyt ne vain miehen painostuksesta? Ne vain tulivat ajankohtaiseksi ja kun tilanne kaikinpuolin oli sellainen, niin lapsia sitten tuli. Ei lasten isäkään laittanut vastaan asian suhteen. Eli ei, en ole pakottanut häntä isäksi silloin, enkä voi pakottaa nytkään.
Toisekseen jos mietitään vaihtoehtoa, että joku mies on luovuttanut siemenensä painostuksen alla, niin ei kai yksikään mies alennu moiseen? Sääliksi käy, jos sinulle on näin käynyt. Sinä voisit harkita jotain valistustoimia ja varoittaa kanssaeläjiäsi mahdollisesta "siemenen luovuttamisesta painostuksen alla".
Lapset ovat niin konkreettisia joskus, että haluavat itse soittaa ja kysyä, että eikö isi oikeasti jouda käymään tms.
En ole halunnut olla alunperinkään lasten ja isän välissä. Olen vain yrittänyt pitää huolta, että yhteydet nimenomaan säilyisi. Joskus tuntuu että lapsilla on paljon helpompi, kun soittavat itse isälleen ja tämä sanoo että ei jaksa tai jouda puhumaan tai käymään, kuin että minä soitan ja sanoo saman asian. En tiedä miksi, kai siinä on se, että pitää kuulla omin korvin että totta se on. :)
Ja kuten jo sanoin, en ole katkera, mutta tämä meidän tilanne on vain yksi esimerkki monista ja varmasti vielä vaikeammistakin tilanteista. Onhan tosiaan niitäkin, jotka katkaisevat välit kokonaan lapsiinsa ja kaikkeen. Kokeilevat aloittaa uuden elämän muualla "puhtaalta pöydältä".
Antaa nyt ajan kulua ja asioiden olla. Kunhan lapset kasvavat isommiksi, niin ehkä he jonakin päivänä ymmärtävät itsekin isäänsä ja tämän käyttäytymistä. Sitä päivää minä oikeastaan pelkäänkin. Onhan lapsetkin vanhemmiten laittaneet välejä poikki vanhempiinsa, huomattuaan että eivät nämä oikeasti ole koskaan olleet "vanhempia".
Katsos armas kiistakumppani, ei maailma tosiaan ole yks´oikoinen, kuin luulisi. Lue ajatuksella, mitä kirjoitin, eiköhän aukene.
Se mitä kirkoitin mm. "siemen luovuttamisista" ei tosaan ole tuuleta temmattua, tiedä erään poloisen miehen, ken painostuksen alla, tosiaan niin tapahtui, kun toisena vaihtoehtona olisi ollut ero ym. ikävää. Omasta mielestäni ao. henkilö toimi "lapatossumaisesti" kun moista lähti tekemää.
Ja tosiaihan on niin, jos nainen lasta haluaa, kyllä sen saa, lukee vaan mitä sinkut ja lesbot puuhavat hedelmoityksineen.
Itse tein ex-puolisoni kanssa vakaasti harkiten 3 kpl lapsia, mutta erohan tuli, kun aisankannattajaksi minusta ei ollut. Ei pysty edes monen vuoden jälkeen ex perustelemaan tekosiaan. Kun meikäläinen on yhden naisen mies ja papin aamenta kunnioitan, niin vastavuoroisesti myös toinen saa tehdä samoin.