Gila

että siinä on kaikkein vaikeinta kai se että joutuu luopumaan niistä omista haaveistaan ja omista tunteistaan ja siitä uskosta joka suhteeseen oli.

Minä nykyellään elän suhteessa jossa on päivänselvää että me olemme lopunelämää. Se toi mukanaan myös muutoksen koko ajattelumalliin. Nyt mikään asia ei ole jätän/jättää-puntarissa. Vaan asioihin tartutaan asenteella "tästäkin mennään yhdessä yli".

Aikaisemmin suhteissa on ollut mukana se ajatus että jos ei toimi niin ainahan voi vaihtaa. Nykyään sellaista ajatusta on edes vaikea hahmottaa mielessään että miten se menisi.

Nyt en edes osaisi luopua, aikaisemmin mä olin luovuttaja kaistalla koko aika.

Ennen minä olin se tärkein, ja minuun sattui ja minä ja minun haaveet ja miksi minua ei ymmärretä.

Vähämpä sitä silloin tiesi, edes itsestään. Nyt on luonnollista ajatella miten jokin asia vaikuttaa meihin eikä minua ole enään siinä muodossa kuin joskus oli. Ja ei, mä en kaipaa minä-maailmaan takaisin. Meidän maailma on paljon parempi.

että mikä sai tämän runon esille nyt? Oletko kenties katkaissut tai katkaisemassa jonkun ystävyyssuhteen lähiaikoina? Eihän siitä tietysti tarvitse kertoa, jos näin on, mutta runo oli niin puhutteleva, että sai ajatukseni ja mielenkiinnon heräämään. Kun luin sen, tuli tunne, että sillä on jokin merkitys juuri nyt.

sen verran kirjoitti:

että siinä on kaikkein vaikeinta kai se että joutuu luopumaan niistä omista haaveistaan ja omista tunteistaan ja siitä uskosta joka suhteeseen oli.

Minä nykyellään elän suhteessa jossa on päivänselvää että me olemme lopunelämää. Se toi mukanaan myös muutoksen koko ajattelumalliin. Nyt mikään asia ei ole jätän/jättää-puntarissa. Vaan asioihin tartutaan asenteella "tästäkin mennään yhdessä yli".

Aikaisemmin suhteissa on ollut mukana se ajatus että jos ei toimi niin ainahan voi vaihtaa. Nykyään sellaista ajatusta on edes vaikea hahmottaa mielessään että miten se menisi.

Nyt en edes osaisi luopua, aikaisemmin mä olin luovuttaja kaistalla koko aika.

Ennen minä olin se tärkein, ja minuun sattui ja minä ja minun haaveet ja miksi minua ei ymmärretä.

Vähämpä sitä silloin tiesi, edes itsestään. Nyt on luonnollista ajatella miten jokin asia vaikuttaa meihin eikä minua ole enään siinä muodossa kuin joskus oli. Ja ei, mä en kaipaa minä-maailmaan takaisin. Meidän maailma on paljon parempi.

... ja kokemuksia minulla.

Tuo omista haaveista, tunteista ja uskosta suhteeseen luopuminen... Joskus on pakko luopua, jos toinen on luovuttanut. Ja silti se ei ole helppoa, kun uskoo, että asiat vielä muuttuvat. Mutta suhteessa on kaksi osapuolta - kummankin halua tarvitaan.

Tekee todella kipeää, kun rakastettu ei eläkään siinä uskossa enää.

??? kirjoitti:

että mikä sai tämän runon esille nyt? Oletko kenties katkaissut tai katkaisemassa jonkun ystävyyssuhteen lähiaikoina? Eihän siitä tietysti tarvitse kertoa, jos näin on, mutta runo oli niin puhutteleva, että sai ajatukseni ja mielenkiinnon heräämään. Kun luin sen, tuli tunne, että sillä on jokin merkitys juuri nyt.

... ja sitten aloin miettiä, miksi.

Tiedostin pian syyn: olen kertonut täälläkin rakastumisesta ystävääni ja siitä että suhde päättyi. Sen jälkeen on ollut vaikeita aikoja, katkeruutta, vihaa, välillä toivoa. Ystävyys on ollut katkolla.

Tänä kesänä katkeruus häntä kohtaan alkoi ahdistaa niin paljon, että oli pakko selvittää tilanne hänen kanssaan. Yllättäen asiat ratkesivat myönteiseen suuntaan ja löysimme uudenlaisen ystävyyden. Tämä on ollut minulle vapauttava ja energiaa antava kokemus.

Tavallaan luovutin rakastetusta ja sain ystävän tilalle. Erilaisen ystävyyden kuin joskus aikaisemmin, mutta yhtä arvokkaan. Luovuttaminen ei siis aina merkitse eroa.

Tämän prosessin ansiosta olen vapaa rakastamaan uudelleen.

gila kirjoitti:

... ja sitten aloin miettiä, miksi.

Tiedostin pian syyn: olen kertonut täälläkin rakastumisesta ystävääni ja siitä että suhde päättyi. Sen jälkeen on ollut vaikeita aikoja, katkeruutta, vihaa, välillä toivoa. Ystävyys on ollut katkolla.

Tänä kesänä katkeruus häntä kohtaan alkoi ahdistaa niin paljon, että oli pakko selvittää tilanne hänen kanssaan. Yllättäen asiat ratkesivat myönteiseen suuntaan ja löysimme uudenlaisen ystävyyden. Tämä on ollut minulle vapauttava ja energiaa antava kokemus.

Tavallaan luovutin rakastetusta ja sain ystävän tilalle. Erilaisen ystävyyden kuin joskus aikaisemmin, mutta yhtä arvokkaan. Luovuttaminen ei siis aina merkitse eroa.

Tämän prosessin ansiosta olen vapaa rakastamaan uudelleen.

Moi! Sananvapaus suotakoon kaikille, ja niinhän sen kuuluu ollakin. On vaan pidemmän aikaa pistänyt silmääni esim. Gilan kirjoitukset; hän kirjoittaa kauniisti ja tuntuu myös, että rehellisesti, mutta: mitä sitä täällä palstoilla niin paasaamaan (no sitähän kyllä teen just nyt itsekin)mitä haikailee, kaipaa ja haluaa - se pitää joko sitten tehdä tai ei. Siis se mistä haaveilee. Sillä suuret haaveet eivät toteudu ilman uhrauksia. Jostakin nykyisessä elämässäsi joudut luopumaan saavuttaaksesi tulevan elämäsi haaveen. Kukaan sitä ei toteuta puolestasi, sinusta itsestäsi se rohkeus toteuttaa jotakin löytyy. Näin se on, sillä itse en ainakaan ole tavannut kovinkaan paljon ihmisiä, jotka olisivat uskaltaneet toteuttaa sen suuren haaveensa. Kaikilla se ei ehkä ole tarkoituskaan - on vaan niin ihana puhua siitä, mutta toteutus onkin toinen juttu. Ja oikeus on siihenkin. Mutta myönnän, että kaiken tämän kirjoitelmani keskellä olen jollain tavalla ärsyyntynyt siitä, että täällä ihmiset aina kertovat, mistä he haaveilevat - kukaan ei kirjaudu palstalle kertomaan, että hei - mä tein sen!

Vain sinä itse voit toteutt... kirjoitti:

Moi! Sananvapaus suotakoon kaikille, ja niinhän sen kuuluu ollakin. On vaan pidemmän aikaa pistänyt silmääni esim. Gilan kirjoitukset; hän kirjoittaa kauniisti ja tuntuu myös, että rehellisesti, mutta: mitä sitä täällä palstoilla niin paasaamaan (no sitähän kyllä teen just nyt itsekin)mitä haikailee, kaipaa ja haluaa - se pitää joko sitten tehdä tai ei. Siis se mistä haaveilee. Sillä suuret haaveet eivät toteudu ilman uhrauksia. Jostakin nykyisessä elämässäsi joudut luopumaan saavuttaaksesi tulevan elämäsi haaveen. Kukaan sitä ei toteuta puolestasi, sinusta itsestäsi se rohkeus toteuttaa jotakin löytyy. Näin se on, sillä itse en ainakaan ole tavannut kovinkaan paljon ihmisiä, jotka olisivat uskaltaneet toteuttaa sen suuren haaveensa. Kaikilla se ei ehkä ole tarkoituskaan - on vaan niin ihana puhua siitä, mutta toteutus onkin toinen juttu. Ja oikeus on siihenkin. Mutta myönnän, että kaiken tämän kirjoitelmani keskellä olen jollain tavalla ärsyyntynyt siitä, että täällä ihmiset aina kertovat, mistä he haaveilevat - kukaan ei kirjaudu palstalle kertomaan, että hei - mä tein sen!

Olen kanssasi samaa mieltä, että haaveilua tällä palstalla riittää. Itsekin syyllistyn siihen; kokemusta naisesta ei vielä ole.

...ei haaveilussa ole sinänsä mitään pahaa, päinvastoin se on ihanaa...ja voimia arkeen antavaa. Kuitenkin olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että kyllä olisi kiva lukea myös niistä onnistuneista, todellisista kohtaamisistakin. Niitäkin varmasti on.

Ja olkaamme onnellisia heidän puolestaan, jotka voivat ja uskaltavat elää rohkeasti elämäänsä, vastuullisuuttaan unohtamatta.

Vain sinä itse voit toteutt... kirjoitti:

Moi! Sananvapaus suotakoon kaikille, ja niinhän sen kuuluu ollakin. On vaan pidemmän aikaa pistänyt silmääni esim. Gilan kirjoitukset; hän kirjoittaa kauniisti ja tuntuu myös, että rehellisesti, mutta: mitä sitä täällä palstoilla niin paasaamaan (no sitähän kyllä teen just nyt itsekin)mitä haikailee, kaipaa ja haluaa - se pitää joko sitten tehdä tai ei. Siis se mistä haaveilee. Sillä suuret haaveet eivät toteudu ilman uhrauksia. Jostakin nykyisessä elämässäsi joudut luopumaan saavuttaaksesi tulevan elämäsi haaveen. Kukaan sitä ei toteuta puolestasi, sinusta itsestäsi se rohkeus toteuttaa jotakin löytyy. Näin se on, sillä itse en ainakaan ole tavannut kovinkaan paljon ihmisiä, jotka olisivat uskaltaneet toteuttaa sen suuren haaveensa. Kaikilla se ei ehkä ole tarkoituskaan - on vaan niin ihana puhua siitä, mutta toteutus onkin toinen juttu. Ja oikeus on siihenkin. Mutta myönnän, että kaiken tämän kirjoitelmani keskellä olen jollain tavalla ärsyyntynyt siitä, että täällä ihmiset aina kertovat, mistä he haaveilevat - kukaan ei kirjaudu palstalle kertomaan, että hei - mä tein sen!

... ainakaan siihen, että minä en toteuttaisi haaveitani. Heh, eikä rohkeuden puutteesta myöskään voi syyttää. Olen jopa ollut havaitsevinani joidenkin ärsyyntyvän nimenomaan tästä puolestani: en pelkästään haikaile vaan toimin.

Joskus vaan on aika odotella haaveiden toteutumista. Esimerkiksi rakkaus ei tule hakemalla ja etsimällä juuri silloin kuin toivoo, vaan silloin, kun oikea ihminen tulee vastaan (no tietysti pitää olla itse vastaanottavainen ja rohkea). Itse tapasin hänet pari kuukautta sitten yllättävällä tavalla ja yllättävästä paikasta :)

Juuri tämän rakastumisen takia varmaan halusin selvittää asiat entisen rakastettuni kanssa.