mul ei oo ollu kavereita vuoteen ja oon ollu tosi yksinäinen. kukaan ei haluu olla mun ystävä, ja sempä takii mun itsetuntokin on ihan nollassa. mä oon ihan ruma, niin sisältä kuin ulkoakin..kaikki vaan haluu jonku kauniin tytön, mut tälläset rumat ei kelpaa kellekkään. vaik poika olis itekki ruma, ni en silti kelpaa. mun mielestä on väärin, jos on ite ruma mut tosi pinnalinen, eli ei hyväksy esim. tyttökaverikseen mitään rumaa. eihän se voi olla niin, etä poikaystävä on ruma ja pinnallinen mut sit tyttöystävä on kaunis ja syvällinen, jolle pintapuoli ei oo niin tärkee. se ei mee oikeen, et ruma poika vaatii tytöltään hyvää ulkonäköö, mut sit se tyttö ei välitä ulkonäöstä yhtään. mä en tie tajuuks kukaan mun pointista mitää, tätä ón vähä vaikee selittää.
en jaksa
tinttinen--------
10755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Piristy.. kauneus on katsojan silmässä. Olen nähnyt kuinka monia tyttöjä kehutaan kauniiksi mutta mulle ne ei vastaa millään lailla kaunista.
Pojat tosiaan katsoo tytössä paljon ulkonäköä. On luonnollista että ne on paljon ulkonäön perään.
Pojat ei vaadi luonteelta niin paljoa. Riittää että on mukava.
Itse olen ollut jo kolme vuotta ilman kavereita. Suosittelisin, että hankkisit heti niitä kavereita, koska päivä päivältä ja vuosi vuodelta kavereiden hankkiminen tulee vaan vaikeammaksi ja vaikeammaksi.
Mun on ihan mahdoton enää hankkia kavereita, en osaa, eikä kukaan jaksa kattella tämmöstä joka yrittää niin pirusti puhua, mutta ei sitten kuitenkaan saa sanotuksi paljoakaan. Niin ja kukaan ei juttele mulle minuuttia kauemmin, totee vaan ''et jaa, toi on tommonen tapaus, ei sillä näytä pyörivän päässä mitään, ihan tylsä tyyppi lähempä vetään.'' Tällästä se on.
Samat tuntemukset.
Usemmiten sosiaalisten suhteiden ja itsetunnon välillä on yhteys. Ihminen, joka kokee häpeää ja huonnommuutta ei usko olevansa hyväksytty sellaisena kuin on. Kun on aikansa yrittänyt päästä porukoihin olemalla jotakin muuta kuin aidoimmillaan on, ihminen kyllästyy ja saattaa luopua.
Kun tällaisia ihmisiä kokoontuu yhteen, kukaan ei enää uskalla olla aito ja niitä, jotka ovat ja tuovat esim. heikkoutensa tai kipunsa muiden tietoon, saatetaan alkaa kiusaamaan, koska siten oma kipu on helpoin peittää.
Uskon silti, että jokainen ihminen kaipaa hyväksyntää ja sitä, että olisi ihmisiä, jotka välittävät ja hyväksyvät sellaisena kuin on. Jos perheessä lapsi on jäänyt pienenä ilman rakkautta, joka on ehdotonta esim. alkoholismin, työnarkomanian, uskonnollisuuden tms. takia, lapsi ei pääse kasvamaan omaksi itsekseen, vaan sellaiseksi joksi kuvittelee ympäristön hänen haluavan kasvaa ja muuttua.
Tämä on valitettavan yleistä yhteiskunnassamme, läheiset ihmissuhteet puuttuvat liian useilta. Elämme vain roolien kautta ja nettikin on nikkien maailmaa. Aitoa ja läheistä kohtaamista joutuu etsimään ja on ihmisiä, jotka eivät sitä ole koskaan saaneet kokea. He ovat eläneet koko ikänsä rakkaudettomuudessa ja suorittamisessa.
Toivotan kaikille näiden asioiden kanssa painiville voimia ja muistakaa, että on olemassa ihmisiä, jotka jaksavat kuunnella ja olla läsnä.
itsetunnosta ole kyse. Minun, kuten myös monen muun kohdalla kyse on vain siitä, että ei osaa, ei ole tottunut. En koe olevani mitenkään huonompi kuin muut, mulla on vaikeuksia joissain asioissa mitkä on monille ihmiselle päivänselviä, mutta minulla voi taas olla jotain sellaisia taitoja, mitkä taas tuottaa toisille vaikeuksia. Ja uskon pystyväni ihan siihen mihin muutkin, jos vain jaksaisin yrittää tarpeeksi, mutta aina ei vaan jaksa. Kyllä mua joku pitäis varmaankin ihan mukavana, mutta vaikeetahan se on kun ei kukaan voi toisen luonnetta lähtee arvailemaan. Monikaan ei jaksa tosiaankaan tutustua niihin hiljasiin tyyppeihin, kenties kärsivällisyys ei vaan riitä?
Mulla aivan samat asiat vaivaa kuin sulla satanchrist. Ehkä meidän pitäisi tutustua?
Siis ei todellakaan.
En yleistä, mutta olen tavannut täällä netissä vain valehtelevia paskoja, jotka aina ovat jossain vaiheessa jättäneet vastaamatta sähköposteihin. Ja kiitos, olen niistä saanut jo ihan tarpeekseni, eikä mulla ole enää edes sähköpostiosoitetta. Niin ja anteeksi, en tarkoita että sinä olisit sellainen, mutta ne toiset ovat vieneet intoni kirjotella mitään.
Voit mulle puhua kyllä, vastaankin, ohan täällä palstoilla tilaa.
Mutta kysyisinkin, että mitä se aiheuttaa, kun on tunne, ettei osaa? Silloin ei usein myöskään jaksa tai uskalla. Osaamattomuuden tunne voi aiheuttaa myös itseluottamukseen säröjä.
"mutta minulla voi taas olla jotain sellaisia taitoja, mitkä taas tuottaa toisille vaikeuksia. "
Aivan takuulla ja ehkä sinun kannattaisikin ammentaa voimia niistä sinun positiivisista puolista, niistä missä olet hyvä ja jotka osaat.
"Monikaan ei jaksa tosiaankaan tutustua niihin hiljasiin tyyppeihin, kenties kärsivällisyys ei vaan riitä? "
Tutustuminen vaatii usein aikaa. Vaimoni on hiljainen tyyppi ja minä taas hölösuu. Kun maltoin olla hiljaa ja kuunnella hänen hiljaisuuttaan, opin ymmärtämään, että hiljaisuudessa saattaa olla joskus jotain syvempää. Se vain usein katoaa kaikkeen hälinään ja melskeeseen.
Kysymys: Mikä tekee monista esineistä arvokkaita? Uniikkius. Mitä vähemmän esineita on, sen arvokkaampia ne usein ovat (esim. postimerkit, vanhat rahat jne.).
Kuinka monta Sinua löytyy maailmasta?
Kuinkahan arvokas ym. logiikan mukaan juuri Sinä olet?
Mielestäni oon ihan tavallisen näköinen poika mutta en ole mitenkään pinnallinen. Tai sillain, että kyllä tytön pitää jotenkin silmää miellyttää mutta pointti on siinä, ettei mulla ole rima missään taivaissa vaan suurin osa tytöistä menis. Ei tuolla siis tule sellasia tyttöjä vastaan, joita ajattelisin rumiksi. Sen sanon kuitenkin ettei runsas lihavuus miellytä silmää mutta positiivinen asia on tytön kannalta, että siihen voi itse vaikuttaa.
Luonne on kuitenkin niin paljon tärkeämpi ja sehän se loppupeleissä merkitsee.
Mutta mitä tuossa sanoit:
"et ruma poika vaatii tytöltään hyvää ulkonäköö, mut sit se tyttö ei välitä ulkonäöstä yhtään."
Kato ei se välttämättä kaikkien mielestä ole ruma poika eikä sitä voi siis tollain luokitella. Nää on makuasioita.
Jos sun on paha olla se riippuu vain susta, ja vain SUSTA.
Lue kirjastosta vaikka kirjoja itsesi kehittämiseen.