Saimme mieheni siemennesteanalyysin tulokset, ja eilen lääkärin kanssa keskusteltuamme kävi hyvin selväksi, että "ainoa" tie saada oma lapsi on aloittaa ICSI-hoidot.
Millainen on projektin kulku ja kulut? Onko kovin kivuliasta, vaatiiko useita lääkärissäkäyntejä/ sairauslomia?
Jonot ovat puolisen vuotta Tampereella. Millaiset ovat onnistumismahdollisuudet, eli kuinka monta hoitokertaa teillä on vaatinut, ennen kuin on "tärpännyt"?
Kiitos jo ennakkoon kaikille vastaamaan innostuneille;-)
Millainen on projektin kulku ja kulut? Onko kovin kivuliasta, vaatiiko useita lääkärissäkäyntejä/ sairauslomia?
Jonot ovat puolisen vuotta Tampereella. Millaiset ovat onnistumismahdollisuudet, eli kuinka monta hoitokertaa teillä on vaatinut, ennen kuin on "tärpännyt"?
Kiitos jo ennakkoon kaikille vastaamaan innostuneille;-)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meidän tapauksessa miehellä siemenjohdin tukossa, mutta siittiöitä saatiin suoraan kiveksistä punktiomalla ja laatu oli hyvä, ja niitä riitti pakastukseen asti.
Itsellä ei mitään ainakaan löydettyä vikaa, joten aloin heti kuukautisten jälkeen piikittämään alavatsaa, hormonilääkkeellä kasvatettiin munarakkuloita.
Kaikilla kolmella (pistoshoitokerralla) munarakkuloita tuli n.20kpl joista hyvälaatuisia suurinosa ja hedelmöittyneitä 7-12. Eka hoito ei onnistunut ja seuraava hoito oli helpompi kun pakastuksesta otettiin alkioita, joista raskaus lähti käyntiin. Eli minun ei tarvinnut pistää ollenkaan, ainoastaan syödä lääkettä joka valmisteli kohtua "vastaanottamaan" alkion.
Seuraava hoito onnistui, mutta alkion kehitys pysähtyi 6 rv. Neljännellä hoidolla (ei pakastetuista) onnistui ja kaksosraskaus sai alkunsa. Nyt meillä on pakastuksessa 4 alkiota, joiden kohtalo avoin.
Nämä hoidot tehtiin yksityisellä puolella ja kalliiksihan se tuli. Itse olisin ollut valmis vaikka lainaa ottamaan tämän asian vuoksi ja sen voin sanoa että yksityisellä puolella asiat etenee ja onnistumisprosentti kuulemma 50% luokkaa.
Hei kaikille,
Olen itse tässä vasta henkisesti valmistautumassa hoitoihin (alkavat aikaisintaan ensi vuoden alussa) ja näitä keskusteluja seuratessa mieltä on alkanut painaa tuo paljon puhuttu punktio. Onko kellään käsitystä siitä, miksei sitä tehdä kevyessä narkoosissa? Kaikkia se tuntuu hermostuttavan ja ainakin suurimman osan mielestä toimenpide on vähintään epämiellyttävä, jopa erittäin kivulias.
Mulle on vuosia sitten tehty fibroadenooman poisto rinnasta. Puudutus oli täysin riittämätön. Toimenpide venähti ja kasvaimen poistaminen osoittautui niin vaikeaksi, että lääkäri meinasi jättää koko homman kesken. Tuosta jäi niin valtava kipukammo ja neulapelko, että en oikeasti tiedä miten pystyn kestämään nyt tulossa olevat toimepiteet. Enkä todellakaan, ainakaan vielä, pysty kontrolloimaan pelkoani pelkästään hoitojen tarkoitukseen keskittymällä. Koko (itsestäni johtuvan) lapsettomuusasian tajuaminen on tarpeeksi raskasta ilman toimenpiteiden pelkäämistäkin.
Mutta voimia kaikille sekä tietenkin runsain mitoin iloisia onnistumisia ja roppakaupalla onnea!