Haluatteko ja oletteko valmis tuomaan OMAN lapsenne harrastuksen pariin, missä aikuiset rankaisevat, antavat hylkyjä ja kilpailukieltoja, sakottavat jopa 100-300 € =600- 1800 mummoa. Ja kaiken takana on oma liittomme, joka antaa valtuudet alaspäin.
TUOTKO OMAN LAPSESI
MESTATTAVAKSI
92699
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Katsos kun käyttäytyy asianmukaisesti, harrastus on hauskaa.
Olipas taas joltakin "järkevältä" huoltajalta kommentti tai sitten vain ymmärsin tuon viestin väärin.
Kirjoittaja sanoo, että lajiliitto antaa valtuudet alaspäin antaa kilpailukieltoja ja sakkoa. Näinhän kait ei ole, vaan näitä rangaistuksia antaa vain AKK-Motorsportin hallitus, joka koostuu seurojen valitsemista autourheiluharrastajista eli "meistä harrastajista".
Hylkäyksiä kyllä kilpailuissa antaa kilpailunjohtaja esim. ajotapasääntöjä rikottaessa tai jos kalusto on sääntöjen vastainen. Urheilussa niin kuin muussakin elämässä on olemassa säännöt ja niitä täytyy noudattaa. Jos ei noudata, niin siitä yleensä seuraa jonkinlainen seuraamus, esim. hylkääminen.
Urheiluharrastus on lapsille varsin opettavainen harrastus ja lapset yleensä (jos ovat saaneet ihmismäisen kasvatuksen kotona) noudattavat sääntöjä...ikävä kyllä huoltajat ovat ne jotka sääntöjä eivät noudata. Harvoin siis lapsi on tehnyt konetta sääntöjen vastaiseksi. Harvoin myös huoltajakaan sitä tahallisesti tekee, sillä suurin osa tekniikan hylkäyksistä on vahinkoja ja katsastuksiin suhteutettuna täytyy muistaa, että hylkäyksiä tulee vain muutamia kesässä.
Katkerat huoltajat ovat näköjään lasten urheilun suurin ongelma
KYllä!
Omaa poikaani en päästäisi kartingia ajamaan.
Itse kävin nuorempana isäni kanssa silloin tällöin ajamassa pientä, autonrenkain kehystettyä kiemura rataa ajamassa, ja aina sain muiden ajajien vihan niskaani, siksi koska olin tyttö ja useimmiten ainoa naispuolinen ajaja radalla.
Isot äijänköriläät ajoivat tahallaan perään ihan täysillä niin että selkään sattui.
Ajelivat ohi, kun törmäsin siihen saakelin seinään ja piti pysähtyä, kun henki ei enää kulkenut.
Radalle mentäessä katsoivat, että mitä vittua se likka oikein tulee "meidän radalle"?
Isä sai kyllä ajaa ihan rauhassa, vaikka ajoikin ihan hirveän hiljaa. Aatelkaas! Yli 20 vuotiaat äijät kiusaamassa pientä likkaa!
Siis lasta ei saa laittaa ajamaan kartingia, ei siis edes, jos muutkin ajajat ovat lapsia.
Ei missään nimessä!
Minua sattui lähes aina, kun kävin itse kartingia ajamassa. (paitsi silloin, jos ei ollut muita ajajia) Ajaminen oli ihan kivaa, mutta ei sitä kauaa jaksa, jos melkein joka kerta pitää lopettaa siihen, etten pysty törmäyksen jälkeen hengittämään ollenkaan. Selkä on kipeä pari päivää sen jälkeen ja viha on valtava.
Ei auttanut, vaikka valitin niistä saatanan sioista, sanoivat vain että mitäs ajat, ei se ole "tyttöjen juttu".
Olen kuitenkin hurahtanut ajamiseen.
Nuorena minulla oli mopoja 3 kpl, ne eivät kuitenkaan kauaa kestänyt, kun ajoin niillä lähi metsissä "crossia".
Elämäni aikana olen kokeillut ajaa rekkaa, pienlentokonetta ja tietenkin henkilöautoa ja mopoa ja moottoripyörää kaiken näköistä muuta menopeliä.
Omalla tontillani ajelen huvikseni sedältä saamallani traktorilla. Kivaa on, on niin järeä. (ei ole semmoinen, missä on "umpikoppi".
Poikaani eivät ajot kiinnosta, vaikka olenkin yrittänyt suostutella sitä rattiin, vaan ei.
Tehtiin sovinto, ja ostin pojalle shetlannin ponin, sellaisen "minihevosen".
Hassulta tuntuu, mutta ainakin poika ajaa jotakin. =)
Minä en haluaisi, että lapseni joutuisi kokemaan saman, kuin minä karting radalla, jos intoutuu ralliautoista, saa nyt käytössä olevan toyota corollani "huviautoksi", auto kun on aika romu, vanha ja ruma, mutta hyvin kulkee toistaiseksi. Mettää riittää, siellä saa ajaa rauhassa.
Meno on "rauhallisempaa" ja vanhemmat vähemmän tulostavoitteellisia crossiradoilla, jopa tytötkin saavat ajaa rauhassa ilman että heitä
sorsitaan.....
Kiva että löysitte kivan harrastuksen pojalle, mutta siitä että aina sattui on erikoista ,että vain sinua päin ajettiin ja sinä et koskaan muita.
mutta pitäkää hepoille hyvää heinää ja lesettä, sillä siitä he tykkäävät.
mutta jos varjopuolen siitä harrastuksesta hakee niin eiks ne haise aikalailla paskalle.
Hei, on tosi ikävä kuulla, että näin olet kokenut.
On hyvä muistaa, että ns. sisäradoilla toiminta on pitkälti vain ao. yrittäjän ehdoilla ja myös sen vaki-porukan meiningin mukaista. Ja joskus voi olla vähän uusia sorsivaakin. Ja noi seinät ja renkaat on aika tomeria toppareita, kun tilat on yleensä pienet.
Ulkoradat ovat aina jonkin UA tai FK kerhon ja AKK:n yhdessä hallinnoimia. Ja ilmapiiri on aina harrastemyönteistä kerhotoimintaa, koskapa ei millään kerholla liikaa uusia harrastajia ole tulossa(jäsenmaksut) ja ne menot on jo olemassa.
Mulla oli 2 tyttöä lajin parissa ja heillä oli tosi kivaa. Tosin löysivät sitten enempi tyttömäiset harrasteet noiden heppojen kanssa, ja edelleen on kivaa. Tosin pieniä mustelmia silloin tällöin, kyydistä putoamisia ja varpaalle astumisia, mutta kuuluu lajiin. Ja kuulemma hevoset tuoksuvat ihanalle..
Tyttöjen jälkeen 2 poikaani touhuaa kartingia ja suht mukavasti on jo n.9 vuotta mennyt.
Voisi siis olla hyvä joskus vielä käydä jollakin ulkoradalla katsomassa, jospa se mieli vielä muuttuisi, ja kartingista saisi hieman oikeamman käsityksen.
Siis poni haisee minun mielestäni ihan järkyttävälle, mutta poikani on histamiiniinsa aivan korviaan myöten ihastunut, selittää silmät loistaen, että ai kun se poni teki taas sitä ja tätä ja päläpälä.. Kiva nähdä poju ilosena. =)
Joo, heposelle on kyllä heinää (heinät pelkästään vuodessa noin 600 €, lisäravinteet ja sellaiset sitten pari sataa. kaiken maailman kengitykset ja raspaukset, vai mitä ne nyt ovat ja välineet ja tarvikkeet, hoidot ja sun muut!.. Kallis on poni myös, mutta on se ihan hintansa veroinen!)
Varjopuolia on kyllä ratsastuksessakin. Siinäkin voi satuttaa itsensä tosi pahasti, jos huonosti käy.
"hepat tuoksuu ihanalle.." Olen kyllä kuullut tuon aluseen jossain aikaisemminkin, ja aika monta kertaa peräti... Vaikka heinältä ja "oheistuotteelta" ne hevoset enimmäkseen haisee, minun nenääni.
Kartingia tuskin rupean enää harrastamaan, tekosyynä se että olen liian vanha semmoiseen.
Ajattelen, että jos eivät tyttöjä suvaitse, niin entäs tämmöinen keski-ikäinen mummo sitten?
Murjoisivat mummon muusiksi minut kuitenkin. ..
Siis, kävin pienenä siellä "radalla", vai miksikäs sitä paikkaa sanotaan... No joka tapauksessa, kävin samalla radalla aika monta kertaa ja aina "sorsittiin", jos oli muitakin, kuin minä.
Tilan pienuus tai radan mutkat eivät minua haitanneet, mutta jos mutkan kohdalla joku ajaa perään, niin pakostihan siinä seinään lentää.
Jos nyt menisin karting-radalle, nykyajan viattomat ajajat joutuisivat kärsimään kostonhalustani. Heiluttaisin kypärääni korkealla ilmassa ja huutaisin jo alussa hurjan sotahuudon: "verta kentälle!" ja painaisin tallan pohjaan armotta. Ruumiita tulisi ja hampaita sinkoilisi. Tai ehkäpä olisin radalla niin arka, että en ajaisi juuri etanaa kovemmin, eli joka tapauksessa häiritsisin muita suunnattomasti.
Eli ehkäpä minun on syytäkin pysyä erossa kartingista. =)
Hyvä, että karting-clubeilla on nykyään rauhanomaisempaa, sillä silloin, kun minä ajoin sellaisella, siellä oli aina joitakin äijiä, jotka suorastaan janosivat tilaisuutta rääkätä minua radalla.
Verenhimoinen loiste silmissään he kävivät radalla hurjaan jahtiin..
Tai ainakin sellainen käsitys minulle siitä jäi käteen.
Maku on mennyt hallissa ajamisesta, että enään en vissiin semmoisesta tykkäisi.
Ajelen metsikössä, siellä kun saa ajaa ihan miten sattuu, eikä kukaan tule sanomaan, etä nyt loppu hurjastelu.
Ratsastaminen on mukavaa myös, mutta siitä tulee jalat ja takamus aivan järjettömän kipeiksi.
Ehkä, kun pääsen yli tästä kostonjanostani ja unohdan kauheat kokemukseni, ehkä sitten voisin käydä katsomassa kartingia.
Ei junnukiekossakaan toiset lapset tuomareina toimi ja jaa niitä rangaistuksia. Harvoin kartingissakaan ilman syytä rankaistaan!