Se ilta oli tavallinen ilta
silti illoista iloisin
kun juhlia tässä joukossa
sai yhdessä monikin
Oli turvatoimet suuret
ja jälkeen kaiken sen
he kokoontua uskalsivat
tämän kerran viimeisen
tällä joukolla yhteen tulla
ei ollut riskiä vailla
koska vihollinen arvaamaton
heitä jahtasi hullun lailla
Eikä ollut pää yhdenkään
kuin luodin arvoinen
vaan joukossa tässä kuitenkin
unohtivat hetkeksi sen
he kokoontua kerrankin uskalsi
näitä joillekin sankareita
kun palkita viimein haluttiin
rankan arjen kolhineita
Ja tilaisuutta suurinta
hääjuhlaksi mainittiin
ei lasit kilisseet siellä
morsiantakin varrottiin
vaan montaa ei naista ollut
joukossa miesten muiden
kaikki tarkoin peitti kasvonsa
välissä rukoiluiden
Kerrotaan, oli Shulamit nimensä
tuon naisen saapuneen
taustaa tuntenut kukaan ei
hän paikalla kukkineen
kuka kutsunut hänet lieni
sitä myöhemmin kyseltiin
joku jostain tuntenut kai
siksi päästetty pirskeisiin
Työnantaja, Mossad julma
kaiken huomioon ottaen
tiesi miten lävitse pääsi
aseetonna hän leikiten
vain kantoi viittä ruusua
jotka illan sankareille
hän selitti varanneensa
noille monen ihanteille
Häntä omiksi toki luultiin
jälkeen juhlapuheiden
hän keskelle joukon taputtavan
tuli keskelle aplodien
Ojensi ruusun ensimmäisen
sen Abdulrahman sai
ja toisen kauniisti kumartaen
otti Samir al-Musmar kai
he veljekset veren ja taistelun
joka kestänyt vuosia niin
ettei muistettu alkua, syytäkään
mistä myöhemmin taisteltiin
Zaid ibn Marwan komea
tarttui ruusuun sitten hänkin
naistenmieheksi tiedettiin
monen valloitti ystävänkin
eikä ilman hienoa vitsiä
Ziad kolmatta pokannut
vei neljännen Hamid al-Hurra
monen marttyyrin treenannut
Vähäisinkö Suleiman Ahmad
joka kukan sai viimeisen
joka vankkaan känsäiseen käteensä
otti ruusun tuon punaisen
niin monta hän pommia koonnut
tiesi taidot latauksen
hän näkikö huonoja unia
tuo tekijä leskien?
Kun he viisi oli ruusunsa saaneet
katos Shulamit jonnekin
hänen sanotaan pois muuttaneen
kai valinneen Kyproksen
mutta keskellä väen sankan
näine punaisine ruusuineen
merkittyinä miehinä erottui
miehet syylliset väreineen
Kun katolta viereiseltä
mies Mossadin avasi tulen
luoti Ziadin päähän tapasi
miehen maahan jo paiskaten
Sai ruusunkantaja toinen
Abdelrahman vuorostaan
kylmään sydämeen kuuman luodin
joka paikkansa tiesi vaan
Ja Suleiman ibn Ahmad
se isä seitsemän
sai kaksikin luotia päähänsä
heti heittäen elämän
yhä kaatuissaan puristain ruusua
tuota kukkaa kauneuden
kun kaatui pitkin pituuttaan
maataan rakasta haukaten
Samir al-Musmariin sentään
piti luotia lyödä monta
ennen kuin punasi verensä
juhlapöytää koskematonta
Hamid al-Hurra viimeisenä
ei hän keksinyt ruusua heittää
nyt kyyneleet siskon, äidinkin
marttyyrinhautaansa peittää
Oli taistelu tavaton laantunut
sivuun laonnut kaikki kansa
viisi hiljaa jäi maahan makaamaan
nuo ruusunsa mukanansa
Viisi punaista ruusua
kädestä neidon kauneimman
nuo viisi punaista ruusua
antoi Juudaksen suudelman
silti illoista iloisin
kun juhlia tässä joukossa
sai yhdessä monikin
Oli turvatoimet suuret
ja jälkeen kaiken sen
he kokoontua uskalsivat
tämän kerran viimeisen
tällä joukolla yhteen tulla
ei ollut riskiä vailla
koska vihollinen arvaamaton
heitä jahtasi hullun lailla
Eikä ollut pää yhdenkään
kuin luodin arvoinen
vaan joukossa tässä kuitenkin
unohtivat hetkeksi sen
he kokoontua kerrankin uskalsi
näitä joillekin sankareita
kun palkita viimein haluttiin
rankan arjen kolhineita
Ja tilaisuutta suurinta
hääjuhlaksi mainittiin
ei lasit kilisseet siellä
morsiantakin varrottiin
vaan montaa ei naista ollut
joukossa miesten muiden
kaikki tarkoin peitti kasvonsa
välissä rukoiluiden
Kerrotaan, oli Shulamit nimensä
tuon naisen saapuneen
taustaa tuntenut kukaan ei
hän paikalla kukkineen
kuka kutsunut hänet lieni
sitä myöhemmin kyseltiin
joku jostain tuntenut kai
siksi päästetty pirskeisiin
Työnantaja, Mossad julma
kaiken huomioon ottaen
tiesi miten lävitse pääsi
aseetonna hän leikiten
vain kantoi viittä ruusua
jotka illan sankareille
hän selitti varanneensa
noille monen ihanteille
Häntä omiksi toki luultiin
jälkeen juhlapuheiden
hän keskelle joukon taputtavan
tuli keskelle aplodien
Ojensi ruusun ensimmäisen
sen Abdulrahman sai
ja toisen kauniisti kumartaen
otti Samir al-Musmar kai
he veljekset veren ja taistelun
joka kestänyt vuosia niin
ettei muistettu alkua, syytäkään
mistä myöhemmin taisteltiin
Zaid ibn Marwan komea
tarttui ruusuun sitten hänkin
naistenmieheksi tiedettiin
monen valloitti ystävänkin
eikä ilman hienoa vitsiä
Ziad kolmatta pokannut
vei neljännen Hamid al-Hurra
monen marttyyrin treenannut
Vähäisinkö Suleiman Ahmad
joka kukan sai viimeisen
joka vankkaan känsäiseen käteensä
otti ruusun tuon punaisen
niin monta hän pommia koonnut
tiesi taidot latauksen
hän näkikö huonoja unia
tuo tekijä leskien?
Kun he viisi oli ruusunsa saaneet
katos Shulamit jonnekin
hänen sanotaan pois muuttaneen
kai valinneen Kyproksen
mutta keskellä väen sankan
näine punaisine ruusuineen
merkittyinä miehinä erottui
miehet syylliset väreineen
Kun katolta viereiseltä
mies Mossadin avasi tulen
luoti Ziadin päähän tapasi
miehen maahan jo paiskaten
Sai ruusunkantaja toinen
Abdelrahman vuorostaan
kylmään sydämeen kuuman luodin
joka paikkansa tiesi vaan
Ja Suleiman ibn Ahmad
se isä seitsemän
sai kaksikin luotia päähänsä
heti heittäen elämän
yhä kaatuissaan puristain ruusua
tuota kukkaa kauneuden
kun kaatui pitkin pituuttaan
maataan rakasta haukaten
Samir al-Musmariin sentään
piti luotia lyödä monta
ennen kuin punasi verensä
juhlapöytää koskematonta
Hamid al-Hurra viimeisenä
ei hän keksinyt ruusua heittää
nyt kyyneleet siskon, äidinkin
marttyyrinhautaansa peittää
Oli taistelu tavaton laantunut
sivuun laonnut kaikki kansa
viisi hiljaa jäi maahan makaamaan
nuo ruusunsa mukanansa
Viisi punaista ruusua
kädestä neidon kauneimman
nuo viisi punaista ruusua
antoi Juudaksen suudelman
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuinka yksinkertaisen helppo tapa kavaltaa.
Hyinen tuuli ihan sisään asti puhaltaa.
Karmeaa näytelmää, julmaa trakediaa.
Maailma on julma.
Korppi korpinsilmää nokkasee.
Mut kuitenkin hyvää ihanaa aurinkoista päivää.
En ojenna ruusua martyyrille. Ojennan sen rakkaalle.
Hymy
Hei Margitta!
Hyvää alkanutta päivää sinullekin, tämän runoni pessimismistä huolimatta. Lähi-idän realiteetteja...
Tämä nimenomainen tarina ei perustu tositapahtumaan. Hieman vastaavia juttuja on kyllä tapahtunut, että uhrit on jollain viattomalta näyttävällä tavalla merkattu salamurhaajan tunnistettaviksi.
Joku varmaan kysyy oliko tuo varmasti rakkausruno? Ehkä ei. Jotain romanttissävyistä tummaväritteistä topeliaanista ehkä silti...
Ja Lähi-idän tilanteen synkkää umpikujan lohduttomuutta. Ihmiset ovat tekojensa vankeja.
mutta trakedia on aikas paha moka insinööreiltäkin! Muutenkin voisi ajatella jo kääntyneen pehmeämmille ja todellisimmille tuulille. Tuulella käyvien.
kuten kaikki Aimon runot.