Tämän päivän Helsingin Sanomissa tiedesivulla on juttu "Lähestyvän kuoleman kokemukset ovat yleisiä". Englantilainen tutkijaryhmä (neurologeja, psykologeja) on haastatellut saattokodin henkilökuntaa ja todennut, että erilaiset oudot ilmiöt ennen kuolemaa ovat yleisiä. Sekä kuoleva ihminen itse että omaiset ovat niitä kokeneet.
Oma isäni kävi kertomassa hyvin selvässä ja symbolissa unessa kuolemastaan kolme tuntia ennen äkillistä kuolemanhetkeään, joten kun viesti tuli, olin jo tietoinen asiasta. Hänen hyvästelynsä toi hyvin lämpimän, läheisen ja rakastavan tunteen. Tai kuten jutussa todetaan: "Ihmiset kokevat tällaiset ilmiöt poikkeuksetta syvästi hengellisiksi ja lohduttaviksi."
Onko teillä muilla ollut vastaavia kokemuksia?
Oma isäni kävi kertomassa hyvin selvässä ja symbolissa unessa kuolemastaan kolme tuntia ennen äkillistä kuolemanhetkeään, joten kun viesti tuli, olin jo tietoinen asiasta. Hänen hyvästelynsä toi hyvin lämpimän, läheisen ja rakastavan tunteen. Tai kuten jutussa todetaan: "Ihmiset kokevat tällaiset ilmiöt poikkeuksetta syvästi hengellisiksi ja lohduttaviksi."
Onko teillä muilla ollut vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Noin 30 vuotta sitten heräsin yöllä siihen kun kuulin aivankuin ulko-ovemme olisi mennyt kiinni. Siitä kuului sellainen napsahdus. tiedättehän että jos ei ole avaimet kädessä niin ne jäi sisälle. No sellainen napsaus kuului ja minä räväytin silmät auki. Silloin näin makuuhuoneen ja eteisen oven välissä säkenöivän patsaan jossa keskellä välkkyi mummoni, meinasin nousta mutta mummo näytti kädellään etten saa nousta ja niin menin takaisin maate. Mummoni leijui luokseni katsoin häntä tosihämmästyneenä, meinasin sanoa jotain niin hän näytti sormellaan suunedessä että minun täytyy olla hiljaa. Minä vaikenin katsoin vain. Sitten kuulin hänen sanovan näin. Rakaslapsenlapseni tulin sinua ja perhettäsi katsomaan kuinka te voitta? Siunaan sinut ja perheesi. Silloin hän ojensi kätensä minulle ja sanoi hyvästi Angi ja jatkoi me näemme vielä.
Sitten hän siirtyi toisen sängyn viereen joka oli lapsemme, mummoni seisoi samallailla hänen sängymsä vierellä, enkelin lailla piti käsiään päällä suojelevasti. Sitten vain mummoni leijaili aivan samoin ovesta ulos ja taas kuului tuo napsaus. Eli mummoni meni ovenläpi ja siitä kuului se napsaus.
En nukkunut koko yönä silmäntäyttä odottelin kun mieheni herää. Hyvä kun oli kunnolla herännyt niin kerroin tämän ihanan asian hänelle silmät loistaen. Eeeei hän uskonut sanaakaan näin sen hänen silmistään. Sanoin että kohta tulee ilmoitius että mummo on kuollut. Hän kävi sanomassa hyvästi minulle ja lapselle. Mies ihmetteli miksei hänelle sitten tullut. Sanoin ettet ole verisitein läheinen.. Lapsi kun nousi sängystään hän ensimmäisenä huusi mumoooo mummoooo missä on mummoooo!
Hyvin samantyyppinen oli oma kokemuksenikin. Isäni oli myös valkoisissa "enkelivaatteissa", mikä ihmetyttää edelleenkin, sillä enkelit eivät ole kuuluneet eivätkä kuulu vieläkään maailmaani, uskovainen ihminen en ole, tieteeseen taipuvainen kyllä. Samalla tavoin kuin sinulla lapsenikin olivat läsnä "unessa", sillä hereillähän tunsin olevani. "Hiukan höpsäntäneeksi" miehenkin minut luokitteli, kun kerroin.
napsahdukseen josta kerroin. Minä näin aivan hereillä ollessani tämän säteilevän patsaan tulevan makuuhuoneen ovasta sisään. Samoin oli lapsemme herännyt katselemaan mummoa yöllä, mutta muisti herätessään aamulla että mummo oli käynyt. Ensi sanoikseen kysyi mumoa kun heräsi katselemaan ympärilleen aamulla.
Eihän tätä tietenkään tarvitse uskoa mutta minä olen sen jälkeen kokenut valtavat määrät erillaisia enteitä ja saanut kontaktin kuolleisiin. Eikä minun tarvitse kovin paljon edes yrittää, saan erittäin helposti yhteyttä täältä poistuneisiin.
Mutta en aijo täällä kokoelämäntarinaani kertoa. Mutta kun tuo kysymys tehtiin tänne niin ajattelin miksen minäkin voisi kertoa omaa tapaustani? Sinun Isäsi oli enkelin vaatteissa. Minun mummo oli välkkyvän patsaan sisässä hänen ympärillään välkkyi miljoona pientä tähteä ja itse hän oli jossain vaaleassa pitkässä leningissä joka myös välkkyi. Asuntomme ei ollut täysin pimeä kun katuvalo paistoi ikkunasta sisään, mutta silti näkyi nämä tähdet jotka välkkyivät.. Että se näky oli kaunis. Sukulaisilta tuli ilmoitus mummon pois menosta. Hän oli ollut tajuton heidän mielestään jo muutaman päivän ennen kuin kuoli kokonaan, mutta totuus oli se että hän kulki ruumiistaan siirtyneenä kaikki paikat mitkä halusi nähdä ennen kuolemaansa.
...ja sen tapahtumisesta minulla on ihan omakohtainen kokemus läsnäollen, mutta en minä mitään enkeleitä nähnyt, enkä muutakaan erikoista. Näin vain kuolevan poikani. Jotenkin rauhoittunut, seesteinen tunne tapahtuneessa oli ja siitä jäi. Selittää en sitä osaa.
Kauan sitten lokakuussa heräsimme mieheni kanssa yhtäaikaa kovaan paukahdukseen. Nousimme ylös, mikä se oli? Kello oli 10 vaille kuusi. Avasin verhot, ja se näky kertoi minulle kaiken: Lapsemme on kuollut. Omenapuut, marjapensaat, kukat kaikki valkoisen vaipan peitossa, kuin käärinliinoissaan. Ensilumi oli yöllä satanut.
Pakkanenko paukahti? Kyllä ja ei. Lapsemme, pieni esikoisvauvamme, oli leikattu edellisenä päivänä. Hän kävi hyvästelemässä meidät poislähtönsä hetkellä klo 5.50.
uskon että lapsesi kävi luonanne.Emme voi selittää tuonpuoleista mutta se on olmassa.
Minä en osaa suhtautua luonnollisesti kuolleeseen ruumiiseen.Vaikka olisi kuinka rakas niin läheisyydessä alkaa tuntua kolkolta kun aikansa on.Mummoni huoneessa aijoin olla että totun,mutta juoksun kanssa kohta menin pois.
Monet läheiseni hautaan saattaneena: mummo 12-vuotiaana, isä 16-vuotiaana, puoliso 30-vuotiaana ja sisko ja äiti nyt vähän vanhempana - olen päättänyt olla asiaa sen enempää ajattelematta.
Loppuu kun loppuu, tuo elämä. Jos siitä alkaa uusi seikkailu, on se sen ajan asia sitten.
menettää kuolemalle läheisiään sitä vahvemmaksi tulee. Sinun kohdalla se on käynyt toteen.
.. minua ruumiit pelota. Voisin perustaa vaikka hautaustoimiston, niin luontevalta se tuntuu.
Tuossa samaisessa artikkelissa mainittiin, että tällaisista kokemuksista puhuminen on ainakin Englannissa melkoisesti vaiettu aihe. Ehkä meilläkin. Välillä jopa tuntuu, että pelkkä sana "kuolema" (tarkoituksessa ihmisen fyysinen kuoleminen) kauhistuttaa/pelottaa joitakin.
Ihanhan siellä yliopistoissa on professuureja tuonpuoleisia ilmiöitä tutkimassa.
Onhan ne vanhat linnatkin kuuluisia kummituksistaan.
Suomalainen ei ole koskaan kerinnyt monilta töiltään paljonkaan kummitusten kanssa keskustelemaan, mutta ainahan meilläkin on teiden varsilla ollut paikkoja, joiden ohi ei yöllö parannut mennä.
Sanotaan, että joissakin vanhoissa kartanoissa "valkea neiti" kulkee asukkaita tervehtimässä.
Monilla herkillä ihmisillä on etiäisiä, joiden merkitys joko selviää (kuolonviesti tai yllätysvieras), tai sitten jää mieltä vaivaamaan ehkä pitkiksikin ajoiksi.
Moni on huomannut, että on elänyt jonkin voimakkaan hetken jo aikaisemmin. Siitä on psykoloogitkin esittäneet selityksiä.
Tänä aamuna oli aamutv:ssä henkilö, jonka kanssa puhuttiin äänien kuulemisesta. Kuulemma hyvin moni kuulee ääniä jossakin elämänsä vaiheessa. Toisille se vain jää ikuiseksi vaivaksi.
Niin, meillä kummitukset ovat aika harvinaisia - kai siksi kun kun linnat ja kartanotkin ovat harvassa - saavat reppanat yksiksensä haahuilla. Mutta mieluummin minä salaperäiselle kummitukselle pitäisin seuraa kuin katselisin alituiseen tv:stä jenkkijännityssarjoja.
Mutta minä tiedän että meidän joukossa on koko ajan nuo pienet menninkäiset, maahiset, peikot ja keijukaiset. Ne ovat aina meidän seurassa. Sinä et koskaan pääse niitä eroon. Riippuu näiden ja sinun yhteyden otostasi kuinka aktiivisia ne ovat. Jos hiukan uskot näihin niin ne näyttää sinulle että täällä me olemme.. Mutta tosiaan sinun täytyy antaa heille merkki että olet hyvin tietoinen heidän olemassa olostaan. Heidän kauttaan on sinulla mahdollisuus päästä kuolleisiin sukulaisiisi yhteyteen, eli puolitiehen vastaan.. kokeileppa kerro sitten mitä tapahtui?
Läheiset ihmiset - kuolleetkin - ovat minulle läsnä koko ajan. He ovat vaikuttaneet minuun persoonana. Se riittää ainakin toistaiseksi minulle.
Mutta emmehän me ihmiset kaikkia salaisuuksia ole ratkaisseet. Kovin vähän taidamme tietää, vaikka kaikenlaista tietoa on niin käsittämättömästi. Tiedä sitä, jos vaikka noita pieniäkin olisi ihan oikeasti. Ainakin lapsenlapsilleni ne ovat täyttä totta satuhetkissämme. :)