Kertokaa ihmiset kokemuksia camry:n turbo-dieselistä! Olen jo hiukan pidempään katsellut omaan käyttöön kyseistä vehjettä. Ongelmana vaan on, että hyviä ei tahdo löytyä. Kopat tahtoo olla aika käytetyn näköisiä. Bensa vehkeistä kyllä helmiä löytyy, mutta mistäs löytäisin tekniikanvaihtoa varten diesel-koneen? Ilmeisesti kone kuitenkin kestää ja kestää.. ja auto on aikakautenaan ollut hyvin varusteltu (gl) ja hyvä ajaa. Kannattaako ostohaaveet jättää mielestä jo aivan alkuun vai olisiko camry sittenkin vielä halvemman dieselin etsijälle hyvä ostos, jolla olisi monta mukavaa kilometriä edessäpäin. Halukkaat, kertokaa mielipiteenne.
Camry 2.0 td, ostaisko vai ei?
ajamisen iloa
5419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Dieselautot ovat minuakin kiinnostaneet oikeastaan "aina". Isällä oli aikoinaan -85-mallinen Camry TD, joka oli siis sillä pienemmällä, 1,8-litraisella koneella. Se oli siihen aikaan (-89) mukava, hiljainen, taloudellinen (isä puhui jostain 5,5 litran kulutuksista) ja suhteellisen ripeä laite, mutta jo tuolloin, neljän vuoden ikäisenä, sitä piti alkaa koristaan ehostamaan. Kaksilitrainen kone taisi tulla seuraavaan korimalliin (-87), ja Suomeen sitä tuotiin sedanina ja farmarina, GL-varustein kumpaakin (sähköruudut, -lukot ja -peilit, plyyshiverhous ym).
Tekniikka itsessään lienee kestävää, mutta kaikille dieseleille on yhteisenä ongelmana sylinterinkannen kestävyys. Jos harkitset ostoa, kannattaa kiinnostavasta yksilöstä tutkia tarkoin mahdolliset vesivuodot, käyntilämpötilan vaihtelut ja paineen kerääntyminen jäähdytysjärjestelmään. Myös koneen yleisestä kulumisesta kielivät kylmäkäynnistysongelmat ja öljynkulutus kannattaa tutkia. Korien kestävyys on myös, kuten mainitsit, ongelma. Tämän kokoluokan dieselit on aina ostettu kovaan ajoon, ja 10 - 18 vuoden ikähaarukassa se jo kieltämättä näkyy.
Itse ajelin vähän aikaa -81-mallisella, suhteellisen vähän ajetulla (n. 270 tkm) diesel-Passatilla. Vaatimattoman suorituskyvyn ja ankaran tärinän vastapainoksi mieltä lämmitti noin kuuden litran keskikulutus ja tilojen monikäyttöisyys. Nyt onkin alla yhdistetty käyttö- ja harrasteauto, -87-mallinen Mitsu Galant, jonka 1,8-litrainen, välijäähdytetty turbodiesel on porattu .50-ylikokoon. Tämä nykyinen kone on erinomaisessa kunnossa, päinvastoin kuin tässä autossa aikaisemmin ollut kone. Tekniikkapuolen lisäksi myös ulkonäkö ja varustus on saanut osakseen pientä panostusta. Kulkuhalut ovat erinomaiset, luotettavuus vanhaksi autoksi riittävän hyvää ja taloudellisuus kiitettävä, matka-ajossa 6,4 litran keskikulutus on minusta ihan ookoo.
Muita minun mielestäni kiinnostavia autoja olisivat esimerkiksi Nissanin Laurel ja Cedric (2,8-litrainen kuutosdiesel, mieluiten automaattina ja ilmastoinnilla - miinuksena useimmiten julmeat kilometrit ja "pappamainen" ulkonäkö, mutta plussana mukavuus, hiljaisuus, varusteet ja tietty "jenkkihenkisyys"), Toyota Cressidan uudempi versio 2,4-litraisella turbodieselillä (samat plussat ja miinukset kuin Nissaninkin kohdalla), Mazda 626 (järkevä auto, hyvät tilat varsinkin HB-versiossa, pieni kulutus, mutta ankea varustus ja laimea suorituskyky), unohtamatta vanhaa kunnon W123-sarjan Mersuakaan, joista tietenkin 300D on se kiinnostavin. Päiväunissa voikin sitten haaveilla vaikkapa USA-mallisesta M-B S 300TD:stä, jollaista pääsin kesällä kokeilemaan - Floridasta tuodussa autossa oli varustusta HIUKAN eri tyyliin kuin näissä kotimaan "hyvät varusteet - pölykapselit ja lumiharja vakiona" -versioissa.
Kommenttini olivat toki vain minun henkilökohtaisia näkemyksiäni, jokainen ratkaisee valinnan omien painotustensa, tarpeidensa ja mieltymystensä mukaisesti. Itse olen pyrkinyt saamaan samaan yhtälöön mahtumaan riittävän suorituskyvyn, alhaiset käyttökustannukset, alhaiset pääomakulut, houkuttelevan ulkonäön ja auton "harrastamisen" mahdollisuuden - ja tuo Galant on ainakin tähän asti ollut kiitettävä kompromissi kaikkien eri painotusten suhteen.
Onnea joka tapauksessa autohankinnoillesi, olisi mukava kuulla, miten asiasi etenee!
itselläni on camry td -88 aj-500th km. kone rupesi naputtamaan hieman,käytin huollossa, sanoivat että loppu on lähellä. parin viikon päästä se sitten rytkähti.en ole vielä aukonut konetta, mitä lie syönyt.
Ikävä kuulla konevauriostasi, vaikka aika taipaleen ehditkin sillä jo ajaa. Mikä mahtoi hajota? Käykö edelleen, vai pysähtyikö kerrasta? Jakohihna poikki...? Venttiilikoneistossa jokin ongelma (keinuvipu poikki tms)..? Kampiakselissa, kiertokangissa tai männissä jotakin isompaa (runkolaakeri, männäntappi tai -rengas, itse mäntä)...? Olisi mielennkiintoista kuulla kokemuksia autostasi noin yleisemminkin!
Jes! Alkaa olla tuossa tojotamiehen camryssä ihan kohtuu kilometrit suoritaa ehkä ensimmäinen suurempi koneremontti. Käskit kertoilla haveeni toteutumisista. Käytiin koeajamassa yhtä 280tkm ajettua -90 sedan camryä. Konehuone näytti lupaavalta: ei öljyvuotoja, kävi hienosti ja maantiellä veti mahtavasti, kuten varmasti yleensä. Etupään iskarit oli sököt (varmasti kalliit) Korin yleisilme dieseliksi harvinaisen siisti, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että kylkilistoista alaspäin oli itse maalattu aika hätäiseen. Peräkontissa varapyöräkotelo lähes täynnä vettä! Ilmeisesti aika paha tiivistevuoto, vikaa ei kyllä tiivisteistä löydetty, että olisiko esim. takalamput tai vääntynyt takaluukku. No, kaikesta huolimatta se auto jäi sitten ottamatta lähinnä kuitenkin suolaisen hinnan takia. 7000e.
Kiitos kommenteista! Kyllähän 7.000 euroa on paljon rahaa, vaikka auto ei vielä kovin paljoa ollutkaan ajettu. (Lieneekö kaikki mittarissa?)
Jos maalausta edeltävät pohjatyöt oli kunnolla tehty, ei maalauksen sinällään pitäisi olla huolestuttavaa. Ruosteella on kyllä paha taipumus löytää tiensä pinnalle, vaikka miten huolellisesti pohjustaisi...
Tässä liikutaan sikäli hankalassa segmentissä, että kymmenkunta vuotta sitten elettiin keskellä syvintä lamaa, jolloin myös autokauppa oli hiljaisimmillaan. Ne, joilla oli silloin tuore tai tuoreehko auto, pitivät niitä pitempään ja ajoivat niillä paljon - jos vain töitä riitti. Näin tällä hetkellä kiinnostavan ikäiset autot ovat sekä harvinaisia että yleensä julmean paljon ajettuja.
Jos autojen kanssa puuhastelu on mieluisaa ja tuttua ja siihen on intoa ja mahdollisuuksia, voi toki etsiä vaikkapa konevikaista tai muuten edullista kulkinetta, jonka sitten itselleen kunnostaa. Toinen tapa ajatella asiaa on sitten sijoittaa vähän enemmän, jolloin päässee kiinni luotettavampaan, valmiiksi "kunnolliseen" autoon - vaikkei toki täydellistä autoa taida olla olemassakaan. En ole tämän hintaluokan autojen tarjontaa seurannut, mutta voisin kuvitella, että juuri mainitsemallasi 7.000 eurolla alkaisi valinnanvaraa kohtuukuntoisista dieseleistä jo löytyä muutenkin. Minkähänlaisia mahtaisivat olla ensimmäiset Volkkarin suoraruiskukoneet, joita taisi tulla joskus -95 edellisen korimallin Passatiin? Tai siitä taaksepäin, esimerkiksi -90-luvun alun kammiokoneiset turbodiesel-Golfit? Mielenkiintoinen voisi olla myös Seat Toledo vastaavalla TDi-koneella jostain -90-luvun puolivälistä - mutta ajoonhan nekin on aikoinaan ostettu.
Onnea etsintöjesi jatkumiselle, pidäthän meidät muut kiinnostuneet ajan tasalla!