Kysyisin teiltä suurperheellisiltä, että miten rahat riittävät moneen lapseen? Ihan rehellisesti vaan kysyn, en arvostele.
Itsellä ei vielä ole lapsia, joten en oikein osaa varmaan lapsiperheen menoja kuvitella.
Tuntuu moni suurperheen äiti olevan kotona ja mies töissä. Minkälaista työtä miehenne tekevät ja jos haluatte niin kertokaa vielä palkkatulo (ei tarvitse ihan kysyn vaan millaisella palkalle teillä eletään). Saako lapset aina sisarusten vanhat vaatteet ja kengät vai ostellaanko uusia? Miten on ulkona syöminen? Leffassa käynti? Lomamatkat?
Itsellä ei vielä ole lapsia, joten en oikein osaa varmaan lapsiperheen menoja kuvitella.
Tuntuu moni suurperheen äiti olevan kotona ja mies töissä. Minkälaista työtä miehenne tekevät ja jos haluatte niin kertokaa vielä palkkatulo (ei tarvitse ihan kysyn vaan millaisella palkalle teillä eletään). Saako lapset aina sisarusten vanhat vaatteet ja kengät vai ostellaanko uusia? Miten on ulkona syöminen? Leffassa käynti? Lomamatkat?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miehen palkka pari tonni miinus verot, mulla satunnaisesti tienestejä kotoa käsin tehdyistä töistä (käännöksiä).
Vaatteista osa tietysti peritään kuin myös kengät, urheiluvälineet yms. Ulkona syödään n. joka toinen kk ja keskustassa kuin käydään niin kahvilassa koko perhe n. joka toinen kk. Lomalla majaillaan ulkomaillakin ystäväperheissä, kuten hekin meillä kun käyvät, eli majoitus on ilmaista. Ruuasta tietysti maksetaan. Leffassa ei käydä vakaumuksen vuoksi.
..pari tonnia miinus verot??! Ja sillä elätetään kaksi aikuista ja ties kuinka monta lasta?
Ei hyvää päivää. Täytyy lapsilisien olla melkoiset, että olette ylipäätään hengissä. Vai pyhä henkikö teidän ruoat, vaatteet ja asuntolainan maksaa? Puhumattakaan ravintolakäynneistä tai ulkomaanmatkoista.
En voi muuta kuin toivottaa tsemppiä.
meillä ei ole lainaa ja marjoja, juureksia kesäisin kasviksia saadaan paljon omasta puutarhasta. Hirvimetsältä lihaa. Niillä säästää jo aika paljon. Turhuuksiin ei juuri tuhlailla. Ei käytetä alkoholia, ei tupakkaa. Iso osa vaatteista ja muutakin hankitaan kirpputoreilta.
Viidettä odotetaan.
ihan hyvin.
Lapsia on viisi, itse olen kotona ja mies töissä.
Nettotulot kuukaudessa vähän yli 5000€.
Lähetin vahingossa kesken kaiken, joten jatkoa tulee.
Jos jokin vaate jää pieneksi ja on todella hyvä, niin säästän sen seuraavalle. Useimmat vaatteet on kyllä ostettu jokaiselle uutena.
Lomilla käymme ulkomailla ja kotosuomessa.
Elokuvissa käymme muutaman kerran vuodessa ja ulkona syömässä n.1krt/kk.
Kuuden kanssa jäin yh.ksi. Aika paniikki tilanne, mutta vielä ollaan olemassa. Työn ohella olen kouluttautunut jatkuvasti parempi palkkaiseen hommaan ja taistellut satanen kerrallaan kohtuullisen palkan. Sen myötä tosin yhteiskunnan avut ovat 0€ kaikille lapsiperheille tulevia lapsilisiä lukuun ottamatta. Nyt on kolme teiniä enää kotona. Edelleen on tiukkaan, mutta paranemaan päin. Vaatteet on pikkulasten kanssa ollut perintö kamaa, leluja oli riittävästi. Ruokamenoissa pitää edelleen todella harkita ja ennakoida. Tehdä isoja satseja, joista sitten saa useamman päivän sapuskat. Ravintolassa ei ole tullut käytyä vuosiin, ei elokuvissa ei teatterissa saati, että matkat olisivat olleet edes mielessä. Teineille vaatteita on hankittava, mutta omissa vaatteissa näkyy rahan puute. Omia alusvaateitaan ei viitsi valot päällä edes katsoa. Laskut kuitenkin saa maksettua ja kaappiin voi ostaa joskus herkkujakin. Toisinaan ihmettelen miten selvittiin yh-suurpeheenä ne vuodet. Taisi mennä enimmäkseen aikamoisessa sumussa ja selviytymistaistelussa.
Leikkaan itse lapsiltani hiukset. Minä itse ja mieheni käytämme ammattikoulun parturi-kampaajalinjaa, joista saa todella huokeasti hiukset hyvään kuntoon. Hiustenhoitotuotteet tilaan netin kautta hairstoresta - saa jättiperhepakkauksia todella halvalla.
Juhannuksen jälkeen teen suuralesta seuraavan talven vaateostoksia sekä tammialesta kesävaatelöytöjä. Isommista kirppareista löytää tosi hyviä lastentarvikkeita, meillä ostettu hyväkuntoisia luistimia, kirjoja ja leluja.
Vakuutukset, sähkö, netti ja puhelin on kilpailutettu - niistä löytyi todella suuria hintaeroja. Autoremontit sekä kaikki kodin pienet rempat hoidamme itse.
Mikäli sukulaiset ja ystävät haluavat muistaa lapsia syntymäpäivä- tai joululahjoilla, niin pyydän jotain mitä tarvitsemme tai lapset haluavat. Mielestäni lapselle suuri elämys on päästä vaikka elokuviin, ulos syömään, taidemuseoon, tivoliin tai sirkukseen kummisedän kanssa.
Ruoat valmistamme aina "suuremmissa erissä" ja itsetehtyinä. Valmispöperöitä käytämme hyvin harvoin.
Jos on jotain tingittävää, aikuisten "menot" saavat jäädä - lapset menevät aina ja kaiken edelle.
Pienillä rahoilla olemme elättäneet 7 lasta, minä 13-vuotta kotiäitinä ja mies tavall. duunari, ei huippupalkkoja siis.
Tarkkaa taloudenhoitoahan se vaatii. Itse leivon kaiken leivän, pullan ym. makean. Ruoat tehdään myös alusta alkaen itse. Puuroja ja vellejä syödään usein. Kaikenlaiset tarjoukset ovat pop. Ja kun pyörän kanssa tarjoukset metsästää ei kulubensaa ja kunto nousee. Huvi ja hyöty samassa. Tämä onkin lähes ainoa harrastuseni leipomisen ohessa jos ei lasketa koko perheen uintireissuja.
Vaatteet, lelut,urh.välineet, pyörät ym. kierrätetään niin kauan kuin niissä suinkin henki pihisee. Saamme myös paljon vanhoja vaatteita, luistimia, pyöriä ym.. tuttavilta,sukulaisilta. Olen näistä saatavista hyvin kiitollinen,otan kaiken vastaan monien kiitosten kera.
Leikkaan kaikkien hiukset itse, korjaan paljon vaatteita esim. vanhat verkkarit jalostan aina shortseiksi jne.. Kaikenlaiset taloon ja autoon liittyvät korjaukset tehdään itse. Kaikki lapsistamme ovat varsin näppäräsormisia,liekö perinnöll.vai tulleeko taito paljosta harjoituksesta. Vanhin poika korjaa autot ym. kulkupelit itse.
Leluja ostetaan vain jouluna ja syntymäpäivinä. Kaikenlainen muukuin ylim. ostos on tarkan harkinnan tulosja lapset ovat hyvin onnellisia esim. jos saavat uudet sukat tai golleken. Nukkuvat lähestulkoon uudet asusteet päällä.
Viljelemme itse perunaa ja juureksia, poimimme myös marjoja... joista saa hyvin ruuan jatketta.
Ja marjareissuhan on melkein kuin lomamatka.
Itse en tuhlaa mihinkään ylim. eikä myös mieheni. Kampaajalla olen käynyt viimeksi v.-96, lääkärissä muun kuin synnyt. takia samana vuonna.
Vaatetta ei raski ostaa itselle sitäkään vähää mitä lapsille. Viime vuonna oli pakko uusia talvitakki ed. ostin 14-vuotta sitten, talvikengät on 10 vuotta vanhat (hyvät nahkaiset)
Lomalla käydään joka kesä, omalla autolla, etsitään halvin mahdoll. majoitus (4-hengen lomamökki- ahtaudumme 7-hengellä) otetaan oma mikro, ruuat ym. tilpehööri mukaan.
Ja säästetään talvella että saadaan kesälläviikko reissuta, onnistuuhan se pienistäkin tuloista, mielikuvitusta ja puuhakkuutta vaaditaan.
Ja lapsilisätovat meille ehdottomuus ja käytän ne perheen joka päiväiseen elämään ilman kummempia syyllisyyksiä. Saavathan pienemmätkin perheet lapsilisänsä ja varakkuuttakaan ei kysellä.Monella rahat menevät lasten säästötileille opisk. tai muuta varten. Miksi meidän isojen perheiden lapsilisistä on aina tälläistä haloota, niinkuin joissain näissä kirj.
Esim. kansanedustajilla on eläke-etu, jonka luvallisuutta voisi kysellä. Kansanedustajilla on mahdoll. hakea eläkettä tipahdettuaan eduskunnasta. Alkuaan tämä etu on tarkoitettu lähempänä eläkeikää oleville edustajille. Mutta myösnuoremmat edustajat ovat tätä surutta käyttäneet esim Kirsi Piha nosti monta kuukautta etuutta, joka ei ihan pieni summa ole muistaakseni 700-900e. Tätä tarinaa vasten minullaon ihan yhtä suuri oikeus nostaa lapsilisäni ja kodinhoitotukeni.
aina halunnut isoa perhettä..viittä lasta olen ajatellut..mutta tiedä sitten kun näitä lukee..että jaksaisinko minä jatkuvaa säästöliekillä elämistä..kun nyt, vasta esikoista odottaessa on tulot olleet tiukilla(omasta mielestä, toisista elämme varmasti hyvin) ja olen ollut ihan hajoamis pisteessä, kun ei ole voinutkaan ostaa uusia verhoja ja uusia kenkiä, kun pitää maksaa laskut ja ruuat..ei voi kuin kunnioittaa ja kumartaa näitä suurperheiden isiä ja äitejä jotka jaksavat elää ja laskea jokaisen sentin..
Olen sitä mieltä että jos sinullaon halu suurperheen äidiksi niin toteuta haaveesi jos se on mahdollista.. ainahan lapsenteko ei onnistu vaikka haluja olisi.
Kaikki rahallisesti saatava ilo ja onni ovat lyhytaikaisia, mutta lasten myötä tuleva onni ja ilo ovat täydempää, todellisimpaa ja kestävämpää.
Vaikka kituuttaminen ja rahahuolet ovat usein todellisuutta isoissa perheissä, myös ilonaiheita, riehakkuutta löytyy ja rahan niukkuus jää toiseksi näiden rinnalla.
Onnellisia ja terveitä lapsia kasvaa myös pienituloisissa perheissä, ainakin omani ovat hyvinkin tasapainoisia ja iloisia lapsia, Kaksi jo aikuista lastani ovat kunnollisia kansalaisia ja jo itse leivän syrjässä kiinni eli köyhä lapsuus ei ole aina mikään huono enne.
Olen ollut tyytyväinen kun olen saanut hoitaa lapsemme itse, meillä on ollutpaljon aikaa lapsille kun työ ei ole vienyt kaikkea aikaa.
Niukkuuden keskellätulee esille olennainen asioista, ihmiset ovat tärkeämpiä kuin materia.
Myös oma aktiivisuus ja mielikuvitus sekä käsillä tekeminen lisääntyy. Kun ei saa ostettua kaikkea valmiina se tehdään itse.
Minunkin käsityönopettaja oli aikoinaan sitä mieltä, etten ole kovin näppärä käsistäni ja haukkui usein tekeleitäni. Mutta niin on minustakin kehkeytynyt aika näppäräsorminen ihminen. Ompelen paljon vaatteita, tekstiilejä ja nautin siitä, että saan itse aikaan yllättävän paljon. Myöskin remonttihommat ovat tulleet tutuksi ja osaan mm. tapetoida, maalata (tehdä myös pohajatyöt) ....
Kaikkea näkyy oppivan kun on pakko. Ja yhdessälasten ja nuorten kanssa hommat ovat hauskoja.
Ja elämä opettaa ja kasvattaa. Sinäkin olet valmis kun sinulla on ne viisi lastasi. Harvoin sitä yhdessä yössä tullaan suurperheenäidiksi.Ja tämä matka on kaikkein mielenkiintoisin, vaikeuksista huolimatta.
Onnea tulevalle vauvalle ja paljon uusia pienokaisia tulevaisuudessa. Rohkeutta vaan, kyllä elämä kantaa.
Kyllä pitää raha-asioita miettiä, kun perhettä perustaa. Uskaltaisin väittää, että moni lapsi todellakin tarvitsee esimerkiksi oman huoneen, eli tarpeeksi iso asunto on oltava. Rahallisesti saatava tyydytys ei ole täysin eri asia kuin sellainen ei-materiaalinen onni. Ajatellaampa esimerkiksi sitä, että suurperheet eivät ehkä voi matkustella. Mielestäni matkustelu avartaa maailmankuvaa eikä ole vain mikään lyhytaikainen onni vaan sitä voi muistella pitkäänkin.
Rahalla voi ostaa aikaa, jota käytetään yhdessä oloon. Vähävaraisemmissa perheissä todellakin joudutaan itse tekemään auton korjaukset, remontit, marjan poiminnat sekä ruuan laitto alusta asti. Näitä voi ehkä tehdä porukalla, mutta usein tällaisissa hommissa pienet lapset ovat tiellä. Jos on esimerkiksi varaa ostaa siivous- ja remonttipalveluja, siitä jäävän ajan voi taas käyttää yhteiseloon.
Murrosikäisten kannalta ainakin on varmasti mukavaa, että on varaa harrastaa jotain kehittävää. Pahinta on se, että välttämättä köyhien perheen lapset eivät voi kouluttautua. Lukiokirjat maksavat, ja usein 15-16-vuotiaat halutaan jo töihin tai pois pienestä kodista omilleen.
No näinhän sitä suuri enemmistö ajattelee, että köyhän lapsella tai pahimmassa tapauksessa lapsilla(köyhät ei mielellään saisi tehdä suurperhettä) on äärimmäisen kurjaa, ei voi matkustella,ei opiskella, töihin pitäämennä heti kun kynnelle kykenee jne..
Näin ajatteleevarmaan myös päättäjät, koska mitään korotuksia lapsilisiin tai kotih.tukeen ei ole tullut vuosikausiin. Raha virtaa rahan luo ja köyhiä ja vähävaraisia halveksitaan ja arvostellaan elämäntapansa vuoksi.. KIITOS VAAN!
Harva sitä laskutikku kourassa lisääntyy ja melkoisen Hitlermäistä touhua on määritellä kuka on tarpeeksi rikas saamaan lapsia. Kenties mielestäsi pitäisi minunkaltaisilleni määrätä sterilisaatio ensimm. lapsukaisen jälkeen.
No meidänkin perheessä matkustellaan kuten kerroin, joka kesä kierrellään Suomessa, leirintäalueilla ja huvipuistoissa sekä eläintarhoissa. Meille tämä on huvia ja nautimme näistä matkoista, vaikka lomarahasto ei päätä huimaa emmekä voi matkustaa ulkomaille. Kenties tämä ei sinun mittapuusi mukaan ole mitään mutta meidäm perheelle nämä matkat ovat elämys.
Vaikka nuoremmeovat olleet esim.kesätöissä suht. varhaisella iällä, en koe tätäkään negat, asiana. Heistä on kasvanutvastuuntuntoisia aikuisia, osaavat hoitaa raha-asiansa ja ovat kysyttyjä työntekijöitä ahkeruutensa johdosta. Onhan hyvä ettei kaikista ihmisistä kasvateta pullamössö sukupolvea, joka suu auki odottaa milloin ruoka suuhun tipahtaa.
Kyllä paljon näkee ympärillä nuoria, jotka eivät 25-vuoteen mennessä ole olleetminkäänlaisessa työelämässä mukana ja vanhemmat maksaa kaiken kulutuksen. Ns. roskahommat eivät näille herrantertuille kelpaa.
Meidän lapsille on kelvannut kaikenlainen työ ja kädentaidot eivät ole koskaan haitaksi, päinvastoin koulusta on tullut kaikkien osalta positiivista palautetta, nykyisin kun käsillä tekeminen ei ole kovin yleistä, ehkäpä juuri sinun kaltaistesi opetuksen tulosta. ON parempi ostaa kaikki palvelut ja hankinnat valmiina,itsetekeminen on köyhien etuoikeus???
Pientenkin lasten kanssa voi tehdä paljon erilaisia askareita, jopa tietynlaisia remonttihommia. Riippuu omasta asenteesta ja kärsivällisyydestä. Työ ei etene ehkä yhtä juohevasti kuin itsekseen tai aikuisten kera tehden, mutta etenee kumminkin omaa tahtiaan Pieni voi seurata mukana tai tehdävierellä apupuuhia (iästä riipuen)
Tämä opettaa myös lapsillekärsivällisyttä ja työtä tehdessä voi opettaa monenmoisia taitoja, joita ei kouluissa opita. Esim. leipominen lasten kanssa on mukavaa puuhaaja maukasta tulosta syntyy pienellä rahalla suurella vaivalla. Me leivomme esim. pizzaa talkoilla isot ja pienet lapset hyörii mukana ja 16-17 pellillistä pizzaa valmistuu yhden illan työn tuloksena.
Suurperheen äidit ja isät ovat kenties tottuneet tekemään työtä hieman rivakammin ja tehokkaammin, joten esim. remontoiminen lasten kanssa ei tunnu ylim. esteeltä vaan kaikki sujuu mallikkaasti. Itselläni on aina ainakin kolme apulaista kun teen jotain kodin remonttihommia ja en koesitä vaivalloiseksi. Muistan vuosia sitten erään isän, joka vei kesälomallaan pienen 5v. poikansa joka päivä hoitoon kun hänellä oli kesämökillä remonttihommia. Se siitä yhteisestä ajasta lapsen kanssa- pois jaloista vaan!
Koulutus ei kuitenkaan riipu varallisuudesta, Vaikka opintoraha ja muut etuudet eivät päätä huimaa, myös köyhemmän perheen lapsella on nykypäivänä mahdollisuus opiskella. Omani ovat opiskelleet ammattiin peruskoulun jälkeen ja olemme heitä tukeneet,myös rahallisesti. Loputkin saavat opiskella niin pitkälle kuin haluavat. Koulussa lapsemme ovat menestyneet hyvin, osa jopa erinomaisesti.
Joten köyhyys ei ole aina tae siitä että nuori tai lapsi olisi automaattisesti muita tyhmempi tai jäisi vaille koulutusta. Tälläinen mielipide tai asenneon jopa vaarallinen- alkaa muistuttaa jonkinlaista rotusyrjintää. Itse en ole ollut ajamassa nuoriamme pois kotoa tai jaloista niinkuin kirjoitit, päinvastoin 20v. poikani asuu edelleen kotona ja saa asua niin kauan kuin haluaa.
Sydämen sivistys on asia mitä haluan lapsilleni opettaa ja tämä on asia jota ei voi rahalla saada, valitettavasti. suosittelisin nimittäin sinua sitä jostain hankkimaan, mutta koska sitä ei voi rahalla ostaa se taitaa sinun kohdallasi olla näin mahdotonta- toivottavasti olet yksi niistä harvinaisista yksilöistä-ettei teidänlaisia olisi enemmän.
Luin tuota kirj. uudestaan ja jäin todella miettimään, mitä tarkoitit sanomalla että rahallisesti saatava tyydytys ei ole täysin eri asia kuin sellainen ei-materiaalinen onni.
Ajatteletko tosiaan niin, että rahalla voi ostaa onnea ja tyytyväisyyttä elämään ja tälläiset asiat jotka eivät maksamitään tai ovat lähes ilmaisia eivät tuo onnea ja tyydytystä elämään esim. marjareissut tai muu luonnossa liikkuminen, lapsen lämmin suukko ja halaus....
Kerronpa sinulle erään muiston vuosien varrelta. Olimme lasten kanssa ulkoilemassa joulukuun alkupuolella. Sateli hiljaa lunta,oli jouluinen tunnelma.
Lapset olivat katselleet lelukirjoista(tulee postin mukana) mitä haluavat joululahjoiksi aamiaisella. Nyt matkalla he muistelivat noita ihania leluja. ERäs lapsista sanoi, ettei meidän pukki tuo niin kalliita leluja, minä yhdyin mielipiteeseen, ettei pukillavarmaan olevaraa kaikkiin lelukirjan lahjoihin. Meinasihan siinä vähän pahamieli tulla, mutta onneksi ulkoilun riemut veivät mennessään.
Tulimme sitten sisälle ja laitoin kynttilät ruokapöytään, koska oli niin tunnelmallista lumen sadellessa hiljaa keittiön ikkunaan. Minä olin jo ennättänyt vaihtaa keittiön verhot jouluisen punaisiin (tietysti niihin halpoihin itsetekemiini) ja tunnelma oli suorastaan harras, lapset tuumasivat että eivät tarvitsekaan hienoja lahjoja kun on näin kaunista ja ihanaa ihan kuin jouluna.
Niinpä, ei se raha ja materia aina merkitse kaikkea ja tänäkin jouluna lapset saivat lahjansa ja olivat iloisia ja onnelisia, osasivat arvostaa myös tunnelmaa ym..ei materiaalista.
Tämä aihe on lähellä sydäntäni ja en malta olla vielä puuttumatta joihinkin seikkoihin, joihin otit kantaa mielipiteessäsi.
Oma huone ei suinkaan ole lapselle mikään välttämättömyys, päinvastoin. Yhteiskuntakelpoisia, onnellisia ihmisiä kasvaa myös sisarusten kanssa samassa huoneessa majailleista lapsista.
Harrastuksia on monenlaisia, myös ns. ilmaispuuhaa ja harrastetta on monenlaista, millä nimellä nyt kukin haluaa näitä toimintoja kutsua. Terveydenhoitajan kanssa koululla olen vähän aikaa sitten näistä asioista keskustellut ja hän oli myös sitä mieltä, että esim.lemmikinhoito, lukeminen, piirtely, kävelyllä käynti, pyöräily... ovat harrastuksia.
Meilläkin on harrastettu vuosien saatossa yhtä sun toista. Joskus on ollut myös ns. maksettu harrastus esim. pesäpallo (edellytyksenä että harrastuksessa käydään maksetun kauden loppuun).
Sitten on ollut tälläistä halvempaa puuhaa, esim olemme käyneet itse luistelemassa, hiihtämässä, rullaluistelemassa, pyöräilemässä aina tiettyinä iltoina tai iltapäivinä viikossa säännöllisesti.
Aivan kuin harrastuksessa ikään mutta ilman lisenssimaksuja tai pilkulleen vietyjä aikatauluja.
Murrasiässä moni lapsi ja nuori lopettaa monta vuotta kestäneen harrastuksen tai haluaa kokeilla jotain muuta. Harrastuksia enemmän murrosikäinen lapsi tarvitsee aikaa ja läsnäoloa ja yhdessä puuhastelua aikuisen kanssa esim. juuri niitä sinun parjaamiasi remontti- tai muita kotihommia. Olen monet keskustelut ja juttutuokiot viettänyt näin lastemme kanssa, isä on hoitanut pieniä ja me isompien kanssa olemme puuhastelleet ja vaihtaneet ajatuksia.. näin oppii tuntemaan lapsensa ja nuorensa.. lapset kun muuttuvat kasvaessaan.
Ja jos oletnäin karkeasti sitä mieltä, että köyhä koti on huono kasvualusta lapselle, niin kerronpa sinulle pari esimerkkiä tosielämästä. Tiedän kaksi perhettä, joissa on nämä sallitut kaksi lasta. He ovat saaneet harrastaa nuorena ja lapsena kaikkea mitä halusivat. Vanhemmat olisivat maksaneet opiskelut miten pitkälle tahansa, mutta nuorukaiset lopettivat kaikki aloittamansa koulut.
Toiselle lapselleoli ostettuna auto valmiiksi, kun autokoulu oli vielä kesken. Nuorukainen poltti korttinsa muutaman kuukauden sisällä. NYt molemmat ovat 24-26v. kumpikaan ei missään koulussa tai työssä, molemmilla huume- ja alkoholiongelma.
Molemmat esimerkit suht. varakkaista perheistä, ainakin omaani verrattuna. Omat lapsenieivät voineet olla samoissa harrastuksissa (liian kalliita). Keksimme aina jotain edullisempaa puuhaa ja teimme niitä kotipuuhia. Muistan kuinka nämä lapset arvostelivat aikoinaan meidän perheen vähävaraisuutta niinkuin sinäkin. OLi huonommat pyörät, vaatteet, ei ollut sitä uutta laskettelulautaa jne. Monesti sain omiani lohduttaa näiden asioiden tiimoilta.
Mutta summasumrum kuinkas sitten kävikään!
Ei se aina mene niin että rikas koti ja hyvät harrastukset ym... takaa juuri sen parhaan lopputuloksen.
Niin ja miksi tarvitsee välttämättä oman huoneen? Sopu sijaa antaa ja jakaminen on hyvä taito oppia.
"Suurperheet eivät ehkä voi matkustella". Niin miksi olisi tähdellistä matkustella? Olen kyllä itse matkustellut, mutta koen että maailmankuva voi laajentua paljon paremmin lukemalla näistä maista, perehtymällä historiaan, tms., siis monin muinkin tavoin kuin vain menemällä sinne maahan.
Minusta tuntui aivan karsealle että mainitsit lasten olevan tiellä noissa puuhissa! Nehän ovat juuri niitä puuhia joissa lapset ovat aivan elementissään kun saavat vähän "auttaa", eli saa vaikka oman vasaran käteen ja saa kokeilla naulaa lyödä, tutkia iskän kanssa auton pohjaa, tms. Sanon kyllä että murrosiässä sen varmaan sitten näkee mitä nämä lapset "harrastaa" joiden kanssa ei olla sitä oikeaa tavallista arkiaikaa eletty, pitäisi olla kaikkea ihme extreme-elämystä koko ajan kun on totuttu että pitää vaikka lähteä lomalle jotta perhe voi olla yhdessä! Silloin ei enää edes osata viettää sitä tavallista aikaa vaikka yhdessä ruokaa kokaten.
Meillä on 6 lasta, kaksi 15v, 9, 7, 6 ja 3 vuotiaat.
Nuorin on tyttö ja muut poikia. Keskimmäiset kolme käyttävät toisiltaan pienet vaatteet, vanhimmat uusia ja pienin saa paljon kirpparilta. Molemmat vanhemmat on töissä ja käteen jäävä osuus on n. 6000e plus lapsilisät. Lapsilisät ovat mielestäni tosi hyvät, joilla joka kuukausi ostellaan sitten jollekin tarpeellisia asioita. Etelässä käydään kerran vuodessa, johon säästetään koko aika. Asumme isossa talossa, josta velkaa vielä moneksi vuodeksi. Emme ole joutuneet lapsien vuoksi mistään luopumaan.
neljä lasta tulee elätetyksi yhteensä noin 60000€ vuosituloilla. Asuntolainahan tietysti on iso ja pitkään maksetaan, mutta onhan ainakin niitä verovähennyksiä..
Välillä tuntuu, että reissutyöläisten talossa bensaan menee sama kuin ruokaan! Oikeastaan kaikki raha joka ei mene muualle menee ruokaan..
Kotiin ei ole ollut vara jäädä eikä haluakaan. Työaikoja vuorottelemalla joustavasti lapsia on hoidettu kotona pitkään omin voimin ja välillä mummojen avullakin.
Vaatteet varsinkin pienenä kirsi niin omassa perheessä kuin suvussa ja tuttavapiirissäkin ahkerasti. Laatuun siis sijoitetaan mieluummin pari eukkia enemmän. Köyhän ei kannata ostaa halpaa pätee edelleen, mutta ei yltiökalliskaan ole sen väärti. Kenkien kierrätys on kaksipiippuinen juttu. Kalliit ja laadukkaat jalkineet kestää ryhdissä ja kunnossa useammalle, mutta jos jollakin lapsista on asentovirhe tms jalassa niin silloin voi kierrätyksen unohtaa. Kaikille aina jotakin uutta silti hankitaan ja kirppari on varmaan kaikille tuttu paikka. Pienenä lapsilla paljon itse ommeltuja vaatteita myös kun sellainen harrastus oli olemassa..
Ravintolassa käydään toisinaan, mutta paikka valitaan kyllä harkiten pussille sopivaksi. Nakakrit sun muut on ihan yhtä tuttuja kuin muillekkin. Kotiruoka on kuitenkin se missä joko tuhlaa tai säästää ja laadusta ei tarvitse tinkiä jos näkee hieman vaivaa.
Leffat sun muut kuuluu osana elämään, mutta ovat kohokohtia luonnollisesti. Matkoillakin käydään ja onneksi kellään ei ole halua mihinkään ihmeelliseen paikkaan, vaan jo elukoiden takia matkailu jää kotimaahan.
Tosiasia on se, että jos lapsia olisi kaksi neljän sijaan niin niihin molempiin voisi upottaa tuplasti rahaa. Lätkää ei tarvitse harrastaa tms kalliita juttuja eikä mikroautoja, mutta onneksi niitäkin ilman ollaan toimeen tultu.
Kukin oikeastaan tekee valintoja siinä mikä on tärkeää ja mikä ei ja sijoittaa siihen sitten enemmän ja tinkii toisesta paikasta. Kekseliäisyydellä ja vaivalla saa saman kuin toinen nopeasti ja impulsiivisesti kalliilla.
Auto ja asunto on ne joissa ei voi määrättömästi nuukailla jos meinaa liikkua eikä asu hesassa..