Olen täysin suhteessa oleva mies, mutta minulla oli ennen suhdettani suuren suuri ihastus ja olimme todella lähellä seurustelu suhdetta. Jostain syystä emme saneet mitään aikaan, vaikka selvästi molemmat halusivat. No nyt olen seurustellut n.puoli vuotta, mutta koko tämän puolen vuoden aikana olen jossain määrin ajatellut tätä ennen suhdetta ollutta ihastusta. Aina, kun näemme ks. helkilön kanssa syömme toisiamme katseilla ja molemmat olisi valmiit hyppäämään toisiinsa kiinni. Voi väittää, että olen ehkä rakastunut häneen ja ehdottomasti hän ajattelee samoin. Ongelma on vain se, että olen varattua niin on myös hän. Päätin kuitenkin, että on pakko puhua asia selväksi ja niinpä tapaamme piahkoin. Olen aivan ymmällä, sen suhteen miten pitäisi toimia. Välitän edelleen omastani niin kuin ennenkin, mutta tämä ihastus tai ehkä jopa rakkaus ei anna rauhaa minulle.
Antakaa neuvoja jos pystytte!
Antakaa neuvoja jos pystytte!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla oli kolmen vuoden ajan sama tilanne- välillä kaikki meni todella hyvin ja sitten emme nähneet pitkään aikaan ja kaikki unohtui... sitten törmäsimme jossain, tapailimme ja kaikki tuli takaisin, voimakkaampanakin kunnes jotain taas ilmestyi tielle.
Hän oli uskomattoman ujo, kuten minäkin, ja kaikki usein kaatui rohkeuden puutteeseen. Nyt kun siitä on jo kauan aikaa, huomaan usein vertaavani tätä "entistäni" kaikkiin nykyisiin, ja uudet kärsivät tappion; sillä hän oli todella tärkeä minulle, ja me olimme/olemme kuin luodut yhteen. Minä ajattelen niin, ja uskon että hänkin tuntee samoin. Ja pahinta on, ettei minulla ole mitään, millä todeta tämä vanha uskomus vääräksi...
Eli olen samassa tilanteessa, mutta en osaa antaa neuvoja; olen yhtä ymmälläni kuin sinäkin. Tästä ei luultavasti ollut mitään apua, mutta ainakin tiedät että sinulla on kohtalotovereita... :/ Toivottavasti kaikki selkiintyy.
me ollaan nyt siinä tilanteessa yhen kundin kanssa, että päätettiin olla näkemättä koska se ei halua vielä vakiintua...kuitenkin ollaan huomattu,että tunteita on molemmilla enemmän kun oltais uskottu... Nyt mä sitten pelkäänkin,että tulevaisuudessa tullaan katumaan kun ei yritetty....ja sillon se voi olla jo liian myöhästä...