käyttäytymisesi kiinnostavaa ihatsua kohtaan poikkeaa käyutöksestä tavallista työkaveria tai ystävää kohtaan?????????????
Nainen
kuinka sinun
81407
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olen aina käyttäytynyt paniikinomaisesti, ailahtelevasti, omituisesti..., siis silloin, jos kyseessä on ollut (niinkuin yleensä on) puolituttu jonka aikeista ei tiedä. Tapaillessa sitten rauhoitun, kun tutustuu enemmän.
Ikää minulla kuitenkin on jo sen verran, etten tuosta ihan tolkuttomasti itseäni soimaa, sillä olen huomannut, että aika moni muukin käyttäytyy yhtä eriskummallisesti.
Ennestään täysin tuntemattoman kanssa onkin paljon helpompaa ihastua ja alkaa seurustelemaan, mutta niin minulle on käynyt vain kerran.
Jos joskus (harvoin) olen ollut OIKEIN ihastunut (joko mieheen:muutaman kerran tai naiseen:kerran), niin panikoin. Ei tee mieli lähestyä, kun en ole varma, pystynkö käyttäytymään "normaalisti" hänen seurassaan. TIEDÄN että on höpsöä panikoida, mutta... Jos taas olen ollut vähän ihastunut, tilanteet hoituvat OK.
tuon ottaa mittariksi "kandidaatteja" arvioitaessa: panikoi-> rakastaa, tyyni->ei rakasta?
Ilmankos yleensä pidänkin eniten juuri herkkiksistä.
mutta siinä on se huono puoli, että toinen voi saada tunteettoman ja etäisen kuvan. Mun työkaveri on välillä tosi lähellä ja flirtti, välillä taas tosi etäinen ja kylmä. On vaikeaa tulkita, mitä se tarkoittaa kun itselläni kuitenkin sama käytös tarkoittaa sitä, että olen niin ihastunut etten pysty aina olemaan ;)
Minä jättäisin kaikin mokomin nuo voimakkaat rakastumiset pois tunnetilojeni listalta, sillä on tosi epämiellyttävää panikoida. Vaikka pää on pilvissä ja suu hymyssä, kun leijun rakastumisen korkeissa sfääreissä, kärsin myös samalla ihan hirveästi. Kärsin ja tuskailen ja huokailen ja ...Minä en uskalla edes heittäytyä sen tunnetilan valtaan; sen jos tekisi, siinä menisi viimeisetkin siemenperunat :). Eli järki sittenkin voittaa ja juoksen karkuun (itseäni ja sitä toistakin). Onneksi noita voimakkaita tuntemuksia on ollut vain joku. On muuten niin, että yhteenkään sellaiseen, johon olen ollut ihan kamalan rakastunut, en ole suhdetta luonut. Sen verran järkeä on kuitenkin päässä, että tajuan olevan hitsin "vaarallista" alkaa rakstuneena suhteeseen: silloin oma arviointikyky heitää pahasti ja pettymys voi olla aikamoinen, kun tunteet jäähtyvät. No, jostakusta tämä voi olla sääli, hyvien tunteiden hukkaan heittämistä, mutta järki-ihminen kun toisaalta olen, näin olen pystynyt menettelemään. Ja onhan ihmisiä, jotka eivät rakastu voimakkaasti koskaan.
Mutta itse rakastaminen on ihanaa. Rakkaus syttyy ja syntyy ajan kanssa: ihmiseen, joka on turvallinen, luotettava, kiva kumppani jne.
Ei kamalan rakastunut ihminen ole aina se oikea: useinkin tuntuu olevan niin, että kun voimakas rakastuminen häipyy, häipyy myös itse rakastunut...
Itse ainakin olen tällä hetkellä ihastunut työkaveriini ja käyttäytymiseni häntä kohtaan on melko välttelevää ja vaivautunutta. Toisaalta tuntuu typerältä, kun muiden kanssa lasketaan leikkiä, vitsaillaan ja 'kosketellaan' viattomasti toisiamme, mutta tämän yhden kanssa em. asiat ovat itselleni mahdottomia tunteitteni takia.
Pitää nyt taas kuitenkin jatkaa elämää eteen päin, koska tämä henkilöhän on -luonnollisesti- parisuhteessa miehen kanssa...
jos sinä olet duunari, niin minä en tiedä mistä puhut...
Kiusallisia nuo työpaikoilla ihastumiset todella ovat. Yritä nyt kumminkin olla edes kaveri sille tyypille, vaikkei se niin helppoa olisikaan.
joo mä oon tavallista suojelevampi, saatan höösätä ihan kauheesti...varmaan siis tosi ärsyttävä, katseesta sen huomaa, jos osaa katsoa oikein, peittelen ihan liikaa tunteitani niin ne varmaan sit näkyy tooosi selkeesti... ;/