On tullut taisteltua itsensä kanssa ja tunteiden ja on tullut toivottua, että sittenkin jonain päivänä joku mies kiinnostaisi, mutta eipä taida sitä jännitettä olla elämään tulossa enää tässäkään vaiheessa aikuisikää.
No, nyt uusi työpaikka ja puhdas pöytä, mutta eikös sieltä silmiin noussut heti yksi ja ainut aivan ihana ihastus, joka sekoittaa pään, vaikka miten yrittäisi olla ajattelematta. Ja kuorrutuksena kakun päälle: naimisissa tottakai hän ja mitä todennäköisimmin hetero. Kaiken lisäksi päälle pamahti vielä yhteinen työprojekti.
Että näin :/
No, nyt uusi työpaikka ja puhdas pöytä, mutta eikös sieltä silmiin noussut heti yksi ja ainut aivan ihana ihastus, joka sekoittaa pään, vaikka miten yrittäisi olla ajattelematta. Ja kuorrutuksena kakun päälle: naimisissa tottakai hän ja mitä todennäköisimmin hetero. Kaiken lisäksi päälle pamahti vielä yhteinen työprojekti.
Että näin :/
Vastaukset 7
Vanhimmat
On siis tullut toivottua sen takia, että joku mies alkaisi elämässä kiinnostaa, koska elämä ehkä olisi yksinkertaisempaa ja helpompaa tässä yhteiskunnassa ja läheisten odotusten keskellä, jne.
Muutoin vain ihastus naiseen voi kuitenkin saada pään niin ihanalla tavalla pyörälle ja pilviin. Eikä loppua näy.
Ihan kuin mun kirjoittama viesti, you're not alone ;)
...ilmoittaudun myös joukkoon, samanlaiselta tuntuu munkin elämä =).
On hankalaa kun toista joutuu (pääsee)näkemään koko ajan, mutta mitään ei voi asialle tehdä. Tai voisihan sitä udella tilannetta, mutta miten sen jälkeen sitten olla naamat vastatusten päivät pitkät, kun vastaus onkin sitä mitä ei toivonut...?
Hankalaa on, kun ei voi sanoa mitään, vaikka haluais. Mä sentään onneksi/epäonneksi tiedän, että kiinnostus on yksipuolista. Joten tiedän, että ei kannata omia tunteita paljastaa.
Olen jo pitemmän aikaa odottanut, että oma ihastus laantuisi, mutta ei... Eikä meidän ystävystyminenkään olen vähentänyt mun ihastumista, päinvastoin ;-). No, ainakin sain sentään uuden upean ystävän.
En minä osaa olla hänen kanssaan ystävä. Liian vaikea kuvio. Mikään ei ole selvää, vaikka se onkin selvää, että ei siitä mitään tule. En halua "kuolata" häntä lainkaan enempää kuin olen jo tehnyt. Pysyttelen erossa. Aluksi se on vaikeaa, sitten kai totun.
Helppoa ei ole, mutta itse uskon onnistuvani.
Ihastuin häneen samantien kun näin hänet ensimmäisen kerran. Uskoin pitkään, että ihastus menee ohi, kun tutustumme paremmin ja kun aikaa kuluu, mutta näin ei käynyt. (Ei auttanut puolen vuoden ulkomailla olo, ei se, että hän tapailee miehiä.) Samalla kun odottelin ihastuksen ohimenemistä, ystävystyimme paremmin ja paremmin melkein huomaamatta...
Hyvä puoli on, että olen saanut ystäväkseni erittäin upean ihmisen. Huono puoli on, että olen myös suunnattoman rakastunut häneen. =)
Mutta edelleenkin uskon vakaasti, että tämä ystävyys on parempi kuin ei mitään, vaikka vaikeaa se ystävyys välille onkin mulle.