Rannalla kun kävelin
kauniin neidon kohtasin
hän oli kahdeksantoista
ja silmät niin kauniisti loistaa
minä sanoin, että kaunis ilma
tyttö siihen, että olen Hilma
siitä meille alkoi liitto luja ja kestävä
nykynuoret olis siinä rääkissä pestävä
kauniin neidon kohtasin
hän oli kahdeksantoista
ja silmät niin kauniisti loistaa
minä sanoin, että kaunis ilma
tyttö siihen, että olen Hilma
siitä meille alkoi liitto luja ja kestävä
nykynuoret olis siinä rääkissä pestävä
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ihan kiva, mutta loppusoinnut ontuvat. Jos loppusointuja käyttää, niitten on täsmättävä.
... Ei tällä palstalla olla noin tarkkoja.
Antakaa kaikkien kukkien kukkia....
Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toistaan,
on hyvä rinnassa jokaisen,
vaik`ain`ei se esille loista,
siis hymy jo yksi on hyvettä,
ja itkeä ei voi ilkeä,
mis`ihmiset liikkuvat tuntehin,
liki liikkuvi Jumalakin.
Tämä on useimmin siteerattu Eino Leinon runosta Elegia, ja on aina ajankohtainen.
Miksi, voi miksi, pitää olla noin suvaitsematon ystävien aloituksille????? r u n o m i t t a!!!
kiitos eikalle...niin sitä pitää, ei täällä ajatuksia ja runoja tarvitse "väsätä" viimmesen päälle.Onhan runopalsta "oikeille runoilijoille"..kai- Sitä paitsi kivasti välähti sulla....jatkan samasta runosta:
Tääll on toki tilaa kaikillen...
Oi ihmiset toistanne lempikää
ja kohti taivasta tavoittakaa!
Niin pieni, pieni on maa.
Samaa mieltä Siskopienen kanssa. Samalla kun kirjoittaa, voi harjoitella ja kun saa vinkkiä, voi ottaa opikseen. Niin minä teen ja tuo pieni vinkki oli minustakin ihan paikallaan. Siten oppii kirjoittajaksi.
Jaa, että sellaiset tavoitteet sinulla. Opiskelet hyväksi runonkirjoittajaksi. Hyvä, hyvähän se on.
Sanailen tässä vain tällaisena tavallisena keskustelijana, jolla runosuoni toimii myös kehnonlaisesti. Minusta osallistuminen on tärkeämpää täällä meidän kesken kuin varsinaisena runoniekkana toimiminen. Heitä voi sitten kyllä ihailla. Heitäkin täällä iloksemmme on.
Harjoitus tekee mestarin. Tuo sanonta pitää runoudessakin paikkansa. Jostain runojen kirjoittaminen on aloitettava. Ei Kalevalan kuten
ei minkään muunkaan historiallisen runouden
rytmitys ole ollut automaattista, kaikkien runoniekkojen hallitsemaa alusta alkaen, vaan monen vuosisadan hioutumisen tulos.
Eikan runo on ihan asiallinen ns.käyttöruno, kuten lähes kaikki onnittelutilanteissa, kronikoissa yms.käytetty runolliseen asuun kirjoitettu kertomus. Itse jättäisin vain tuon viimeisen lauseen pois. Liian selvästi pakolla mukaan laitettu vertaus nykynuorista.
On mukavaa, että ihmiset kirjoittavat runoja..Kai voi olla taiteilijan vapaus ilmaista itseään kuinka tahtoo! Minä ajattelin kuitenkin tehdä pienen oikaisun kirjoitukseesi..Otteesi ei suinkaan olut Elegiasta, vaan Hymyilevästä Apollosta..On hieno runo ja sopii meidänkin päiviimme tosi hyvin.Runo Elegia alkaanäin:Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.Turhaan,oi turhaan tartun ma hetkehen kiinni;riemua ei suo rattoisa seura,ei viini. jne...Runot ovat ihania..todella hienoa,että toiset osaa niitä kirjoittaa. Hyvää syksyn jatkoa t.Irkku
Sinä rannalla kävelit ja ihmettelit
aavaa merta kaunista katselit,
kunnes huomasit neidon kauniin
joka iäks' vei tunteet ajatuksiin,
et liiton kanssasi solmia saan
lujaan kestävään ainiaan.
Näin jatkui matka rannalla
hiekalla valkeala puhtaalla,
solmittiin siteet ainiaan
ei erota me konsanaan.
laitoin tämän runon vähän aikaa sitten ketjuun henkinen pääoma, nyt tuntuu mielekkäältä heittää tämä runo viisaiden luettavaksi:
nuotion lämmössa istuimme me kaksi
viisas mies ja minä
hän viisas mies pyysi minua kertomaan sadun
kerroin hänelle valkoisesta hevosesta
jonka hengitys istuu puiden oksilla
hehkuu timantteina auringossa
käskin hänen kuunnella
palokärjen rummutusta
hömötintin valittavaa huilua
pyysin olemaan keskellä satua
hän viisaa mies suuttui
ja lähti pois
enkä ymmärtänyt että viisaalle miehelle
ei voi kertoa satua
Kuin helmiä sanaset
sieviä myös pahaset.
Mustat kirkkauden suo.
värit esiin tuo.
Sanat yhteen punoa
kertoen elämän runoa.
Joskus kirkkaana loistaa
yhä toiveita toistaa.
pihlajan oksalla
lapsen silmien tasalla
turvassa kuitenkin
muuttolinnun pesä
naavaa ja sammalta
pikkuisia risuja
sisinnä untuvaa
ja lapsen hiuksia
pehmoinen pieni käsi
tavoittelee pesää
höyhen lennähtää
totinen katse seuraa
sen nousua taivaan sineen
Kylmästi tuuli puhalsi,
oikein käsiä palelsi.
Taitaa jo kääntyä syksyksi
tämä ihanan ihana kesä.
Viime yönä jo pakasti.
Dahliat pikkuisen rupsahti.
Hieman astereitakin vioitti
tuo ensimäinen pakkasyö.
Pihlaja kauniina punottaa,
marjat kauaksi loistaa.
Tilhet niistä riemuita saa.
Näin luonto omiaan hoitaa.
Vielä tänään aurinko helotti,
paljaita varpaita lämmitti.
Kahvi niin hyvälle keinussa maistui,
- ehkäpä vielä huomennakin.
Maisemaa kattoin juu
aatteli et aivot tuulettuu.
Ullamirjami nevo anto
se mere hyväks kanto.
Heh mukava reissu oli
menny e kolikoli.
Hotellis ku nukuttii
ja aamul kaapunkii.
Ehrin kankaaki löytää
ahrasta joku kylkee töytää.
Mää taisi olla tukkona
joku muu kukkona.
Mukava oli reissu tää
kyä kiva muisto jää.
Kaunis on sää,
tyhjä on pää,
liukas on jää,
etkö jo nää.
Mua jänistää
sua hävettää,
nuo räpättää,
hyö hykertää.
Taivaalla kuu, koiralla luu, pihalla puu, naurussa suu, kaipuu kukkuu hukkuu nukkuu.