sodasta on pitkä aika
siinä on se taika
että karjala pitäis takasin saada
sitä haavetta ai mikään kaada
siinä on se taika
että karjala pitäis takasin saada
sitä haavetta ai mikään kaada
runoketju
mauser
14875
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Riimitys ei ihan luista
mutta välitä en muista
laitan jatkon runoon tuohon
runojalka lipee suohon.
Karjalaa mä en takas vaadi
sille silti kaunis serenaadi
Mutta sankarhaudas lepää tutut
miehet nuoret, velvoitetut
siellä sukulaiset, joita kohta enään
ei muista kukaan, ei tunne nekään
jotka joulun alla kiireissänsä
laittaa sinne kynttilänsä.
Nyt kun vielä joku muistaa
ja sotateistä juttu luistaa
on aika laittaa paperille
luettavaks tuleville
Muuten unohtuu ne miehet
jää vain kivet, pelkät nimet.
Mitä teet sä Karjalalla
haaveilla saat aikalailla,
asuttuna se on siellä
olisit vain siellä tiellä.
Mitään ei oo jäljellä
ajattele järjellä,
liiaks' ollaan vanhoja
Karjalast ei kaihoja.
Karjalas ol' kaunista
mut' eipä muistella,
tääl on meillä hyvä olla
viime sijat nurmen alla.
mummut ja papat pois peiton alta
kiireesti ylös jo nosta jalka
ylös ja ulos lenkille vaan
itses vie ulos tuulettumaan.
Sadetta pelätä kukan ei saa
joutuin jo astele ulkoilemaan,
siellä se mielikin virkistyy
syksyinen sää kun lähestyy.
Onni voi kohdata retkellä siellä
toisenkin kulkijan, voit kohdata vielä,
juttu se luistaa molemmin puolin
matka nyt taittuu hyvillä mielin.
Tuon viserryksen kauniin kuulen
se on pikkulintu, niin mä luulen
miks' laulunsa laulaa vaan
vaik' on syksy ja harmaa on maa.
Etkö lähde sä lämpimään
älä yksin tänne jää
talvi kylmä meille saapuu
uneen horrokseen luonto vaipuu.
Taas keväällä jälleen kohdataan
tule kotiisi, pihapuun oksaan
tuo terveiset kaukaa meille
tänne pohjolaan jääneille.
Ilta toiveita mieleen luo
mitä yö tullessaan tuo
nukunko unta rauhaisaa
vai joudunko valvomaan.
Ulos katson pimeään
valvonko aivan yksinään
ei, tuikkii valot naapurin
untako oottaa hänkin.
Mistä johtuu unettomuus
siitä kärsii moni muu
vastausta saada ei
miks' vanhuus unet vei.
Aamulla hiukan väsyttää
sen kyllä ymmärtää
päiväunet korvaa sen
virkee oon kun heräilen.
Sitähän minäkin toivon niin
et tulis liikettä niveliin
Arvo Ylppökin sanoi niin
liikkuva ei jouda sammaliin.
Ylpön neuvoja kannattaa
oikein kunnolla noudattaa
elon päiviä lisää saa
elokin on paljon parempaa.
Missähän lienee kritiikin kannuksesi?
mis lie, jos mie oisin kannuksii etsimäs nii, enhä mie tän palstal ois tullukkaa.
Mieko luulin et tääl saap kirjotelle vapaast, vaik' opetelle runojakkii kirjottelemaa.
Mut täl palstal pitäis ollakkii siu mielemukkaa parasta , mitä tavalline tallaaja ei pystykkää antamaa.
Ottaskoha tuost siu kirjotuksestas nokkiisa ja poistais nyt vai vähä myöhemmin.
Tähä lopuks mie sanonkii et, taijat olla oikees ku, kukkaa ei kirjottele..... oisko vika mius vai sius???
Runoja. Minä ainakin pidin kovasti. Ethän poista niitä? Toivottavasti pääset kipsistä pian eroon. Paljon terveisiä sinulle, Monica.
Mie olen myös 'mie'.
t. 'kahden veteraanin jälkeläinen'
Oi kiitos tuntematon ystäväin
sanas lämmitti sydäntäin
syksyn kauneimmat terveiset sulle
kun tukes annoit mun runoilulle.
Sinun runoissasi on tunnetta, joka välittyy lukijaan ja koskettaa syvältä. Tarinakin jokaisessa, tai neuvo. Hymyäkin sai aikaan yksi. Liikettä niveliin :-) Ajattele, Ylppö syntyi pienenä keskosena ja häntä pidettiin aluksi turkin hihassa. Lämmin ja hyvä paikka. Siihen aikaan ei ollut nykyajan lääketieteellisiä hienouksia ja laitteita. Mutta sieltä turkin hihasta pieni Arvo silti matkasi yli sata vuottta elämää auttaen lukemattomia muita ihmisiä taidoillansa ja työllänsä.
Taidanpa vierailla useammin täällä lukemassa juttuja ja runojasi. Myös muiden. Vaikka kirjoittajia ei tällä palstalla ole lukuisia, laatu kyllä korvaa määrän.
Toivottavasti saat pian kipsin kädestäsi pois. Melko harmittavaa yhdellä kädellä saada asioita tehdyksi. Älä sitten ihmettele, jos käsi tuntuu kipsin jälkeen aluksi oudolta. Ottaa vähäsen aikaa vertyä.
Minunhan se kuuluu kiittää sinua kun saan lukea runojasi. Siispä 'mie kiitän kovast'.
Ystäviään ei ihminen aina nimeltä tunne. Heitä vain on siellä ja täällä.
Toivotan mukavaa ja rauhallista viikonloppua sinulle, Monica.
Öinen 'mie' kulkija
Öinen kulkija osoittaa
kuinka lähimmäistään voi innoittaa
mielenkiinnolla luin asiaa
kuinka Ylpöstä hän kirjoittaa.
Ylppö olikin pieni suuri mies
joka pienistä lapsista kaiken ties
niin virkee oli Ylppö vanhana
et sata vuotiaana poimi metsästä marjoja.
Kipsikättäni kannan vielä
"harkkua" ei ole elon tiellä
pelko hiipii rinnassa vaan
jos ei ole kunnolla paikallaan.
Kirjeestä paljon kiitän sua
se innosti kirjoittamaan mua
Karjalasta ollaan kotoisin
mie ja sie kumpikin.
Hyvää viikonvaihdetta myöskin sinulle.
reippaalle öiselle kulkijalle.
Kiitos kauniista runosta, Monica, meille ja minulle. Kateelliset ne yrittää joskus ihmisen innoituksen vaimentaa, mutta voi kuinka turhaan. "Myö ei niist välitetä yhtää mittää".
Joko kohta saapi kipsin poistaa? Kokemuksesta tiedän, että osaa olla hidasta yhdellä kädellä askareita toimitella.
Onhan sitä, "Viipurin verta", suonissa. Toinen vanhemmistani siellä syntynyt. Se tuntuu ja taitaa myös toisinaan näkyä sekä kuuluakin :-)
Sydämelliset Terveiset Sinulle täältä sateisesta aamusta.
Tänään olenkin aamuinen "mie"-kulkija
t. "mie vaa"
Mieletön uteliaisuus kohtasi mun
mistä Öinen kulkija tuntisin sun,
niin kauniisti kirjoitat kirjeessäs
jospa oisit kertonut itsestäs?
Käteni uutta "puhtia" saa
vähän on arka, toisinaan,
oivan kaverin siitä taas saan
ilman sitä, ois niin vaikeaa.
Ehkä vielä joskus kohdataan
ystävänä silloin tunnetaan,
ylläty en kyllä ollenkaan
vaik' vihjaat itsestäsi toisinaan.
Kiireellä kirjoitan runoni tään
ketju tää häviää pimeään,
kiitokset vielä lausun sulle
olit lämmin ja läheinen mulle.
Syysterveiset Monica