Mä en usko ihmisen "yksiavioisuuteen". Väitän, että jokainen joskus kohtaa matkallaan toisen ihmisen johon vähintäänkin ihastuu tai jopa rakastuu, olipa sitten kuinka sitoutunut puoliskoonsa tai ei.
Kaikki joille tämän ajatukseni avaan, vaikuttavat tuomitsevan mut siltä istumalta tunteettomaksi petturiksi, joka ei omaa minkäänsortin moraalia. Mulla on perhe, jota rakastan yli kaiken. Olen sitoutunut avioliittooni ja perheestä huolehtimiseen. Siitä huolimatta en pelkää, enkä oleta, etteikö kohdalleni vielä voisi osua ihminen, joka saa rakkauttani osakseen. Tekeekö se minusta jotenkin huonon ihmisen, kun kukaan ei tunnu tuota väittämääni allekirjoittavan?! (aika-ajoin tälläkin palstalla moralisoidaan bi-ihmisten tapaa toimia parisuhteen/perheen ulkopuolella...)
Omassa parisuhteessani luulen pääseväni jossain vaiheessa samalle tasolle kuin Gila. Ajattelen kuitenkin niin, että ehkä vielä ei ole sen aika. Ei niinkään parisuhteen vaan lasten tilanteen takia. Kertokaa mulle, onko tämä nyt jotenkin aivan täysin kieroutunut ajatus?
Kaikki joille tämän ajatukseni avaan, vaikuttavat tuomitsevan mut siltä istumalta tunteettomaksi petturiksi, joka ei omaa minkäänsortin moraalia. Mulla on perhe, jota rakastan yli kaiken. Olen sitoutunut avioliittooni ja perheestä huolehtimiseen. Siitä huolimatta en pelkää, enkä oleta, etteikö kohdalleni vielä voisi osua ihminen, joka saa rakkauttani osakseen. Tekeekö se minusta jotenkin huonon ihmisen, kun kukaan ei tunnu tuota väittämääni allekirjoittavan?! (aika-ajoin tälläkin palstalla moralisoidaan bi-ihmisten tapaa toimia parisuhteen/perheen ulkopuolella...)
Omassa parisuhteessani luulen pääseväni jossain vaiheessa samalle tasolle kuin Gila. Ajattelen kuitenkin niin, että ehkä vielä ei ole sen aika. Ei niinkään parisuhteen vaan lasten tilanteen takia. Kertokaa mulle, onko tämä nyt jotenkin aivan täysin kieroutunut ajatus?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen kanssasi samaa mieltä. Minä olen naimisissa ja silti ihastunut ja rakastunut muihin ihmisiin liittoni aikana vaikka kuinka monta kertaa. Ei sitä pysty estämään, vaikka kuinka sitoutuisi. Tai minä en ainakaan pysty. Se, että rakastan puolisoani ja olen päättänyt pysyä avioliitossani ja kunnioittaa sitä, on toinen asia. En minäkään sulje pois sitä vaihtoehtoa, että tilanne muuttuisi.
Tämä on ihmisille usein herkkä paikka, siitä johtuvat varmaan saamasi kritiikit. Ja voihan olla, että joillain ihmisillä kiinnostusta oman suhteen ulkopuolelle ei oikeasti koskaan esiinnykään.
Minusta et ole suinkaan huono ihminen, vaan inhimillinen ihminen. Enkä usko että me kaksi olemme suinkaan ainoat jotka ovat tätä mieltä.
Olen kanssasi aivan samaa mieltä.
Vaikka vallalla on melkoisen tiukan moralistinen yleinen mielipide ns. uskollisuus-asiasta, niin siitä huolimatta - vaiko peräti sen takia - yli puolet avioliitoista päätyy eroon. Ehkä ihmisen perimmäinen olemus ja tämä ydinperhemalli ei sovi yhteen ihmisen biologian kanssa. Ihmisen olemassaolon aikana on ollut vallalla niin monen laisia muita järjestelyitä kuin tämä ydinperhe-malli joka on koko lajin olemassaolon aikana täysin vähemmistössä.
Mitä muuten tulee bi-seksuaalisuuteen, se ei ole luonnontieteen näkökulmasta mikään ihmisen käytöksessä oleva "virhe" tai vääristymä vaan sillä on ollut oma tarkoituksensa ihmis(apina)yhteisössä. Seksi kun ei ihmisellä ja muutamalla muulla kädellisellä ole ainoastaan lisääntymistä varten vaan sillä on tarkoituksensa sosiaalisten sidosten vahvistamisessa. Naarailla se on ollut tarkoituksenmukainen mm. siksi koska uroskumppani usein menehtyi aikaisemmin kuin naaras ja jotta poikasten tulevaisuus tuli turvatuksi niin naaraat solmivat läheisiä liittoja keskenään. Näin vieras naaras piti huolta toisenkin pennuista kun heillä oli läheinen suhde.
Urokset taas liittoutuivat metsästäessä ja sotiessa ja harrastivat siis seksiä keskenään. Se poisti agressioita ja vahvisti sidettä.
Apinoissa on aivan samaa käytöstä tänäpäivänäkin ja ihmisellä kyse lienee aivan samoista "jäänteistä". Bi-seksuaalisuudella on siis ollut oikeasti "tilaus" jossain vaiheessa evoluutiota.
Ei ole muuten itse keksimääni. BBC:llä taisi tulla tästä joku dokumentti.
...hmmm...ja miten tämä liittyy omaan elämääni?
Olen omistautunut perheelleni. Mieheni tietää bi-seksuaalisuuteni ja hyväksyy sen.
Jos saisin suhteen (siihen Erääseen Naiseen) niin haluaisin myös hänen perheellensä ja lapsillensa hyvää. Rakastaisin hänen lapsiaan, se on selvä.
Voi sitä rakastua rakastamastaa puolisosta huolimatta toiseen. Tunteet eivät kysele lupaa ja kun jonkun kohdalla kolahtaa, niin kolahtaa.
Miten rakastuneena toimii, on toinen asia. Jollekulle on itsestään selvää, että voi pitää toista seksisuhdettakin yllä ja joillakin jopa puoliso sen hyväksyy. Joillekuille se ei sovi. Minä olen varmaan niin kyllästetty "yksiavioisuuden" ajatuksella, että poden jo pelkästä rakastumiesta huonoa omaatuntoa. Joskus käy niin, että ihminen on itse itsensä ankarin tuomari.
Tähän sopinee vanha konfutselainen moraalia koskeva opetus: älä tee sitä toiselle, mitä et haluaisi itsellesikään tehtävän. Kysyn nyt sinulta, annatko saman mahdollisuuden myös miehellesi. Voiko miehesi myös lähteä seikkailemaan avioliitostanne, jos hän sattuu kohtaamaan jonkun toisen ja sinä tiedät, että hän on vain kanssasi, koska teillä on yhteinen osoite ja lapset? Vastaapa rehellisesti nyt, kuulostaako tällainen järjestely enää avioliitolta, jossa rakastetaan toista, vai pelkältä kulissilta/taloudelliselta sopimukselta?
Nonni, nyt sitten taas luetaan rivien välejä, niinkuin monessa kommentissa aiemminkin. Alunalkaen laitoin sanan -yksiavioisuus- lainausmerkkeihin sen vuoksi, etten tarkoittanut sitä sanan varsinaisessa merkityksessään. Mä en usko siis siihen, etteikö niitä ihastumisia ja rakastumisia satu kaikkien kohdalle joskus jossain. SE miten tämän tunteen vallassa toimii on täysin eri asia. Meillä jokaisella on siihen omat rajamme... itsemme tai puolison kanssa yhdessä asetetut. Tai sitten on joitakin joilla ei ole mitään rajoja, mutta en koe oikeudekseni moralisoida heitäkään.
En hyväksyisi juuri nyt sitä, että mieheni SEIKKAILISI jonkun naisen kanssa. Miksi edes pitäisi? Mikäli kyseessä olisi mies, asiasta varmasti käytäisiin keskustelua, mutta luulen ettei sitä keskustelua meillä koskaan tule. Se, mitä sanoin tulevaisuudesta suhteessamme, pohjautuu ihan siihen mitä yhdessä olemme mieheni kanssa pohtineet. Hän on parhaillaan sitä mieltä, että sallisi minulle toisen naisen. Oma rajani on vielä asiaan hakusessa ja siihen liittyy myös erinäisiä pelkoja. Siksi en toimi vielä, vaikka olen välillä naiseen ihastunutkin. Ajattelen silti, että joskus on se aika, kun olen itse yhtä varma kuin mieheni nyt. Olemme keskustelleet myös tuosta esittämästäsi kysymyksestä, mutta molemmat ajattelemme, että se ei liity mitenkään tähän asiaan. Se on vain yksi mielipide tästä asiasta.
En tiedä miksi tätä asiaa ylipäätään jaan, kun ei kukaan tunnu ymmärtävän, että avioliitossa voi olla sellaisiakin sallittuja asioita, jotka yleisesti tyrmätään. Meidän suhteessa niitä asioita on ollut muitakin, alusta alkaen, mutta niistäpä en kerrokaan ;)
Siitä huolimatta äärimmäisen hauskaa lukea ajatuksia tästä aiheesta.
... ajatuksen, että kyse on suhteesta, jossa ollaan yhdessä kulissien ja rahan takia?
Rakkaussuhde voi sallia sen osapuolille asioita, joita ulkopuolinen ei ymmärrä. Eikä se vähennä rakkauden määrää tai huononna laatua.
Seikkailusta ei myöskään tarvitse olla kyse, vaikka ihminen rakastaisi useampaa kuin yhtä henkilöä samanaikaisesti.
Taitaa olla päättymätön, jos ei aivan hedelmätön kuitenkaan tämä keskustelu siitä, voiko ja pystyykö rakastamaan montaa ihmistä yhtäaikaa (voi ja pystyy lienee vastaus) ja saako rakastaa niin, että on myös useampia seksikumppaneita yhtäaikaa.
Olen sitä mieltä, että aika moni ymmärtää, mitä rakkaussuhde voi tai voisi sallia, mutta siitä huolimatta ei salli sitä edes itselleen. Toiset taas sallii.Perusteluja löytyy puoleen ja toiseen - vaan kuinka saada toiset vakuuttumaan omista hyvistä perusteluista? Ei kuinkaan.
Olisi vaan tosi toivottavaa, että niine perusteluineen sitten pystyisi elämään elämänsä täysipainoisesti, nauttien niistä ihmisistä, joita on ympärille suotu, olemalla loukkaamatta ketään, ottamalla huomioon vastuunsa kanssaihmisistään. Ja vieläpä elämään niin, että vanhana kiikkustuolissa vanhainkodissa voisi hymyssä suin hyvillä mielin miettiä kaikkia rakkaitaan ja sitä, mitä heille on tehnyt.
Mistä johtuu Kitze, että sallisit miehellesi miehen, mutta et naista.Mikä ero?
Edellisessä elämässä huonoksi havaittu.
Jos myös mies ajattelee, että se on eri asia, niin sitä ei liene tarpeellista muille perustella. Sehän menee sitten nimenomaa tolle juupas eipäs linjalle :)
Ettei tällä kohta olisikin vain niin, että omat inhimilliset heikkoudet tulevat kuitenkin vastaan eli nainen ei miehelleen toista naista sallisi, koska tuntisi jäävänsä kakkoseksi? Mutta miten se nyt niin voisi mennä, vahvat ihmiset kun kestävät monien ihmisten yhtäaikaisen liiton (ainakin heidän PITI kestää) ja kun sukupuolella ei ole väliä noin ylipäätään, niin miten sillä sitten tällä kohtaa onkin niin suuri väli?
Kyselenpä tässä vain ja mietin kohdallani omia juttujani. Ei toki tarvitse vastata eikä ainakaan perustella.