Pari vuotta sitten tapasin ihanan miehen eräällä kesälavalla.Aloitimme seurustelun pikkuhiljaa ja se syveni Rakkaudeksi.Meillä oli hyvä olla ja jopa tulevaisuuden suunnitelmiakin.Sitten hänelle tapahtui jotakin,,,löysi uusia tuntemuksia tämän kesän aikana käytyään tanssimassa itsekseen.Sain tietää kylmän totuuden,että hän viihtyykin ns tanssiystävien parissa paremmin kuin minun.Tuntuu tosi pahalta,että ihmiset vain tavoittelevat parempaa ja parempaa eivätkä anna arvoa jo saavutetuille hyville asioille.Syksy saapui kylmänä ja kovana sydämmeeni.
Pettynyt
surusilmä
143666
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Elämä on...
on käynyt myös täällä.
Meillä vielä lapsiakin, mutta eivätpä paljon haitanneet mieheni tahtia.
Sinäkin olit sitten aikanaan vain miestä etsimässä, kun löysit ihanan miehen.
Kävittekö sen jälkeen myös yhdessä tanssimassa vai oliko se sun kannalta tarpeetonta, kun
mies oli jo löytynyt.
Ehkä siinä osasyy, jos mies olisi halunnut sinunkin kanssa käydä lavoilla pariutumisen
jälkeenkin.
Vaikka onhan se niin, että yksin tanssiessa ei ole vaaraa muista naisista, jos kotona on asiat
kunnossa. Teillä ei näin ilmeisesti ollut.
Pettynyt? Niin mistä se tulee? Odotukset ovat olleet tai yleensä ovat erilaiset siinä samassa ajassa ehkä.
Aioitko omistaa kai toisen? Jos ja kun käy tanssimassa on kai tarpeen huomata se että suhde voi kai synyä kesätäväksi kun tanseissakin voi kumpikin osapuoli olla huoleta ettei omista ja rajoita toista. Silloin vasta kai suhde voi synyä siihen luottamukseen ettei pyritäkkään saamaan toista (miestä tai naista) omaksi vaan voidaankin olla läsnä ja tukena toisen itsenäisyydelle.
Kumppania ja suhdetta ei kukaan vie toiselta vaan suhteesta on ja joutuu luopumaan kun siitä tulee ahdistava ja se on liikaa "päällekaatuva".
Jokainen kai nauttii sosiaalisuudesta ja se tulisi sallia onko kai sitten vain liian vaikeaa ymmärtää että miehet ja naiset voivat olla ystäviä keskenään ja se ei olisi uhka lujemalle suhteelle?
Tanssitaitoisella miehellä nyt vaan on sellaiset avaimet käsissään ettei tarvii naisten mökötyksiä ja mielenosoituksia paljoa sietää, aina löytyy lämmin kainalo jostain valmiina oottamassa.
No onhan ne samat" avaimet käsissä" naisillakin. Ei tarvitse uhittelevaa viinahöyryistä miehen tapaista sietää, tai muuta "poissaolijaa" odottaa. Koska herran toimet ja aika antaa myöden huomata tansitaitoinen kumppaninsa. Olen huomannut että, eräskin nainen on kovinkin suosittu kunhan uskaltaa olla oma itsensä ja saa vähän tilaa sieltä miehen ikeenalta. Joten älkää miehet luulko että avaimet on vain teidän käsissä.
Molempien kunnioitus tanseissakin itsenäisenä tansivana ja luotettavana antaakin suhteille lisä vahvuutta eikä vie keltään ketään ellei sitten ole aihetta?!
Ei kait -67 vain miehiä tarkoittanutkaan vaikka puki sen sanoiksi niin. Sehän se mukava onkin että molemmilla tanssitaitoisilla on mahdollisuus irtautua, ei elämä voi olla pelkkää parisuhteen itku silmässä tai mökötyksellä hoitamista.
Se, että aloitetaan seurustelemaan, sen ihanan kanssa ja samalla monesti pyritään katkaisemaan toiselta mahdollisuus elää omaakin elämää, aiheuttaa monesti sen että toinen rupiaa näkemään ympärilleen . Ensimmäinen vuosi yleensä menee sen rakkauden löytymiseen ja syvenemiseen ja sen jälkeen ruvetaan elämään sitä arkista elämää. Ja silloin aletaan punnitsemaan kaikkea mitä on ollut ja mitä on nyt. Moni joutuu huomaamaan että minulla oli ennen ystäviä tai tanssi kavereita paljon, monet heistä sinkkuja.
Ja nyt ei muutakuin joku puolituttu pariskunta.
Jotenkin huomaamatta onkin käynyt niin että siinä rakastumisen huumassa toinen on manipuloinut toisen jättämään ystävänsä ja jämähtämään sinuun. Näitä pika suhteita näkee tuolla tanssielämän pyörteissä jatkuvasti, mennään yhteen ja sen jälkeen toinen ei saa katsoakaan muita tai tulee xxxxxxxxx. Olen aviossa hyvin tiukasti, muttei meillä ole koskaan ollut ongelmaa toisen yksin kulkemisesta tansseissa. Olemme todella tanssitaitoinen pari, mutta kumpikin kaipaa aina tanssia muidenkin kanssa koska vain niin voi tässä harrastuksessa oppia uutta, ja pysyy aina skarppina. Moni tanssitaitoinen alkaa seurustelemaan ja aina ollaan vain keskenään niin siinä näkee pian taantumista kumpaisenkin taidoissa.
Tansseissa mekin kauan sitten tapasimme, pitkän ajan myötä huomasimme että on mukava tanssia niin miksei vois kokeilla muutenkin, ja hyvin on mennyt. Varmasti asiaa on auttanut se että olemme kumpainenkin hyvin varmoja toisistamme ja itsellisiä ihmisiä, emme pyri kahlitsemaan toisiamme. Kaikki ystävämme ovat pysyneet joukossa sinkkujakin, ystävystyneet keskenäänkin.
ja kun se oikein kolahtaa kohdalle,eipä mitään välii oletko parisuhteessa tai missä löysässä hirressä oletkin ,,se on silloin meno Muuta jos väität tai kuvittelet etpä ole silloin normaali,,hetero
Noinhan se on. Tanssiparina ja tanssivina ihmisinä ja parina. Olemiselle on oletava pohjaa ja perustetta. Ystävien säilyminen ja uusienkin salliminen on ehdototon että suhde voi mitenkään jaksaa "parisuhteena". Edes tansiparina se ei voi jatkua luottamuspohjalta jos jompi kumpi kokee itsensä kahlituksi. PArisuhteena se edistyy ja kestänee jos tansiminen on vapaata ja saatu kehitys jaetaan parisuhdekaverin kanssa ja se itsellisyys on luottamuksen perustana.
Miksi ihmeessä keskustelijat nyt tulkitsevat, että Surusilmä olisi jotenkin kahlinnut rakastettuaan? Ehkäpä onkin niin, että on antanut puoliskon mennä, mutta tämä ei ollut luottamuksen arvoinen.
En todellakaan kahlinnut häntä!Vapaus oli mennä ja luotinkin hänen olevan "vain tanssimassa".Myös itsekkin kävin yksin ja osasin nauttia tanssin tuomasta ilosta ja fiilistelystä,mutta pystyin tekemään selvät rajat sen ja rakkauteni välille.Seireenit saivat hänet pauloihinsa,,,hän ei vaan ollut minulle tarkoitettu :( Olkoon onnellinen elämässään jonka valitsi!
Tuuppas alkaan uudelleen
Tulkinnat ovat lähes aina johonkin suuntaan liian tois tai yksipuolisia. Elämä on yhteisesti ajateltuna aina sovittelua joka vain on uudistettava ja sitoutuminen sekä luottamus ovat vastuunkanto valitulla tavalla ja sen ei tulekkaan kai olla siteetöntä. Tai ilman tunetta siitä "kahleesta" minkä jokainen haluaa tai tarvitsee ollakseen osa suhdetta. Tunne vain on oltava jokaisella sellainen jossa se side on tarpeeksi joustava ja se on riittävän pitkä. Niikuin tansinkin "kuminauhaefekti".
Jokaisella on oltava tunne/luottamus "kuminauhoissa" ties vaikka kuinka monta jäsentä ja toiset nauhat kestää vaikka tuhasien kilometrien päähän ja jostavat kuin suomen säät katkeamatta. Oman sydämmen tavoitteet vain tulee olla sille laajalle alttarille jossa oman joustavuuden panos tuo hyvin paljon lisää uusia kuminauhan päitä muttei entisiä tarvitse heitää menemään.
Jotenkin teksi mieli sanoa ettei ketään tee yksi ihminen onnelliseksi ja myös kenenkään kyvyt siihen ei riitä yksin.
"Surusilmä" voi olla kovinkin lähellä sitä mistä "kuminauhan" pää löytyy?