Olen seurustellut useita vuosia ja olemme vaimoni kanssa puhuneet suhteemme rekisteröimisestä jo kauan. Hän on aina ollut minulle selvä valinta kumppaniksi koko loppuelämäkseni. Jokin aika sitten tapasin kuitenkin naisen, joka vei suoraan sanottuna jalat altani. Tämä nainen ei ole lainkaan samanlainen kuin vaimoni ja ihmettelen siksi itsekin tunteitani. Kaikilla lienee joskus pikku ihastumisia, mutta onko tämä nyt sitten vain sellainen? En kuitenkaan haluaisi jättää vaimoani vaikka toisaalta tutustuminen tähän toiseen houkuttaa. Meillä on silti tämän toisen kanssa niin erilaiset ajatusmaailmat, etten usko niiden koskaan kohtaavan täydellisesti. Miten minä saisin nämä ajatukset pois päästäni ja elämän taas tavanomaisille raiteilleen. Tai ei ihan tavanomaisillekaan, sillä arki vaimoni kanssa tuntuu välillä liian raskaalta ja kaipaisimme jotain hohtoa, uutta ja jännittävää.
Kun ruoho vihertää..
Justiiiis
102164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
mukanaan lähinäön - ja muistin - heikentymistä. Myös pitempään kestäviä, jatkuvia ihmissuhteita olen erehtynyt pitämään pysyvinä varmoina tapauksina. Katseen tarkentaminen lähietäisyydelle etäisten kohteiden sijaan ja pieni kertaus lähihistoriaa on yleensä auttanut huomaamaan missä mennään ja mikä on tärkeää. Muistella voi myös sen rasittavan tutun oman vaimokullan kanssa. Tulevaisuuden suunnittelu pitää kiinni elämässä. Jos ei muu auta, niin itselleen saa herätyksen todellisuuteen vaihtamalla osia hänen kanssaan. Oman turvallisuuden vuoksi ihan vaan mielikuvitusleikkinä. Itse sen viimekädessä päättää mitä tahtoo.
...kun elin vielä sitä aikaa että oli parisuhde ja alkoi tulla ihastuksia, kyllä se vaikeata oli.
nyt tällä järjellä ja kokemuksella mitä on, ottaisin reilusti asian puheeksi. uskon että avoimuus on hyväksi; jos asiaa piilottelee niin mutkikkaaksi muuttuu ,ja lopputulos voi olla kaikille osapuolille hankala.
en nyt tarkoita, että pitäisi alkaa hehkuttamaan sitä ihastusta, vaan aloittaa vaikka tyyliin,"näin tuossa yx pv ihan kivan mimmin, tuleeko sulle koskaan näitä vastaan"
ja sitten siitä varovasti alotella keskustelua aiheesta. mainitsit kuitenkin että kumpikin kaipaa jotain kivaa, vaihtelua ja hohtoa.
voisiko sitä vaihtelua tuoda vaikka ne yhteiset fantasiat ja jutustelut, jos niistä ihastuksista sitten katoaisi se kielletyn hedelmän maku?
tää oli mun ehdotus, ei varmaan kaikkia sytytä mutta itse jos olisin tilanteessa nyt, niin kokeilisin näin.
Vaimosta vaikka ei edes olla "naimisissa?" Ite aloin käyttää vaimo nimikettä vasta kun suhde oli rekisteröity.
Tässä tarkoitetaan avovaimoa.
Voi, ikävä kuulla tuollainen juttunen... Koska ihastumiset ovat ärsyttävän inhottavan mutkikkaita ja tuottavat liiaksi päänvaivaa ja harhailua, ylenpalttisen liiallista miettimistä ja huonojen asioiden esille nousemista, turhautumista, unia, vapinaa ja tärinää...:D
Mutta siis.
Jos nyt tiedät ja olet jo pitkään tiennyt, että nykyinen naisesi on se nainen, jonka kanssa tahdot mummosena juoda aamukahvia ja iltateetä, virkata sukkia jne., niin pidä siitä kiinni. Ihatuessa, varsinkin sillon, kun takana on pitkä vakava ja vakaa suhde, joka jo ymmärrettävästikin on saanut arkirutiineja, eikä kauppareissut ym arkiset asiat tunnu enää niin ihmeellisen ihanilta kun alkuaikoina tekevät mielessä tepposia ja sitä alkaa huomata sen "arjen harmauden". Vaikka, itseasiassa, ehkä, kun pysähtyy miettimään, se ei niin harmaa olisikaan. Tuttu ja turvallinen - ompas väritön sana, mutta eikö se tuo myös jonkinmoisen mukavan lämmön tunteen sisälle?
Itse olen 5 vuotta ollut yhdessä nykyisen naiseni kanssa ja hän on niin täydellinen juuri minulle, sellainen, mistä vuosia haaveilin ja en millään ole meinannut uskoa, että sellaisen itselleni saisin.
Vaikka hän on minulle täydellinen ja minusta täydellinen, minä pelkään, että joskus, kenties useiden vuosien, kymmenienkin päästä en ehkä näe häntä enää samalla tavalla. Tai että näen, mutta, ettei se tunnu samalta kuin nyt. Se on pelottava ajatus, koska tiedän, täydellä järjellä ja sydämellä, ettei kukaan ikinä voi antaa minulle sitä kaikkea mitä hän voi, en voisi olla kennekään kanssa yhtä "täydellinen".
Mutta. Ihastus, tuollaisena hetkenä. Se olisi vaarallinen. Tällä järjellä sanon, että aion välttää ne. En ainakaan ota niistä kiinni ja jää miettimään niitä. niiden pitää antaa mennä ohi.
Järjen mukaan - anna mennä ohi.
Minun neuvoni sinulle on, että älä lähde haihattelemaan, jos todella olet aina tiennyt, että nykyinen kumppanisi on se sinulle juuri oikea.
Varsinkin, kun nyt vielä itsekin jo sanot sitä, ettei ajatusmaailmanne koskaan varmaankaan tule täysin kohtaamaan ihastuksesi kanssa.
Kuuntele järkeä. Sitäkin on hyvä kuunnella, sydämen ja tunteiden sijaan. Koska järjellä ajateltuna, laske miten paljon voit menettää?
Elämään kuuluu ihastumiset, vaikka elää esim. rekisteröidyssä parisuhteessa. Ihastumiset kannattaa käydä läpi mielessään sekä antaa itselleen aikaa tunteiden tasaantumiseen. Jos nykyinen parisuhde on epätyydyttävä on ihastuminen / ihastumiset merkki siitä, että suhde ei ole tasapainossa.
"Jos nykyinen parisuhde on epätyydyttävä on ihastuminen/ihastumiset merkki, siitä, että suhde ei ole tasapainossa."
Minä pikemminkin sanoisin, että suhteiden lyhytikäisyys on varsinainen "tauti" nykyään. Ei osata olla onnellisia siitä, mitä on, vaan haikaillaan, mitä ei ole. Puuttuu uskallus sitoutumiseen ja sitä kautta suhteen kehittämiseen ja lujittamiseen. Oma henkilökohtainen elämä ei parane kumppania vaihtamalla. Liian nopea suhteen aloittaminen epäsopivaan ihmiseen luo myös hankaluuksia suhteeseen jatkossa. Tärkeintä, että muistaa arvostaa häntä, joka on siinä vieressä, sillä hänethän me ITSE OLEMME VALINNEET. Suhde on kahden kauppa ja molempien panostus näkyy siinä.
IHANAA lukea em.tekstiä. Olet ihan oikeassa, että ihmiset hakee jatkuvasti uutta ja uutta RAKASTUMISTA, eivät he jaksa RAKASTAA sitä vanhaa tuttua turvallista puolisoa. Kun villi ja vapaa rakastumisen tunne on ohi ja alkaisi arkinen aherrus myös vanhan suhteen säilymisen ja kehittymisen puolesta, niin sepäs ei alakaan, vaan haetaan uutta villiä ja vapaata putkeen. Eikä sitä menoa pysäytä lapsetkaan.
Ihmiset eivät tajua, että rakastua ja ihastua voi ja saakin vaikka sata kertaa oman puoliskonsa lisäksi eri ihmisiin, mutta ei se tarkoita, että pitää heti hypätä myös uuteen suhteeseen, rikkoa entinen suhde tai pettää vanhaa puoliskoa. Tämä nimenomaan meissä nykyihmisissä on vikana. Me luullaan, että on vanhanaikaista olla ja elää yhden ja saman ihmisen kanssa koko elämä. Että ihmisen pitää saada toteuttaa kaikki fantasiansa, pitää saada "rakastaa" (lue:sekstailla) samaan aikaan monen eri ihmisen kanssa, että heillä olisi siihen oikeus...
Ihanaa Jöröjukka-kukka, olet pelastanut päiväni, olet pelastanut uskoni ihmiseen, olet pelastanut PALJON.
voi minua, kun ilmaisin itseni hieman epäselvästi ..Jos nykyinen parisuhde on epätyydyttävä saattaa se olla merkki siitä, että suhde ei ole tasapainossa.
Kyse voi todellakin olla siitä, että elämä kokonaisuudessaan, ei niinkään rakkaussuhde, kaipaisi uutta haastetta, uutta sisältöä. Uskoisin, että tämä vaiva on yhdellä ja toisella pitkässä parisuhteessa elävällä. Elämä muuttuu, ihmiset muuttuvat ja tarpeet ja toiveetkin sen myötä.
Ihmismielellä on taipumus alkaa etsiä puuttuvia virikkeitä ihan itsestään ja yksi helpoimmista keinoista saada jännitystä ja vaihtelua on ihastua siihen lähellä pyörivään, kiinnostavaan ihmiseen. Toki niitä ihastumisia voi tulla muutenkin. Maailma on täynnä viehättäviä ihmisiä ja ihmehän se olisi, jos ei vuosien varrella sellaisiin törmäisi. Mutta ihastumisen voi elää läpi säilyttäen sen vain suloisena tunteena sisällään, virkistävänä sateena, joka tulee ja menee jälkiä jättämättä.
Kuten on nähty, seikkailu jonkun toisen kanssa ei tuo kaivattua tulosta kovinkaan monelle, koska ongelman ydin on muualla. Siis itse suosittelisin etsimään sen vaihtelun ja uudet tuulet toisin keinoin, toisenlaisesta elämänmuutoksesta, jos kerran olemassaoleva suhde on hyvä ja itseäkin ihastumiset kummastuttavat. Voihan olla, että se toinenkin kaipaisi muutoksia, ei vain ole saanut sanotuksi.