elämässäni kaiken edelle...
Tätä varmaan pohdittu ja kirjoitettu eräitä kertoja palstalla.
Niin, ero takana (10kk), syynä toinen nainen, jonka kanssa exä muutti heti yhteen. Lapset asuvat kanssani.
Eivät ole halukkaita menemään isänsä luokse...
enkä ole heitä siihen pakottanut. Sanovat syyksi ettei siellä ole mitään tekemistä...Tapaavat isäänsä todella vähän, isää ei asia tunnu vaivaavan. Minua surettaa välien viileneminen, pojat kun kuitenkin tarvitsevat isäänsä.
Nyt murehdin tilannetta täällä kotona, tapasin keväällä miehen, tutustuttu hiljalleen. Hänellä itsellään ei ole lapsia, entinen puoliso ei ole halunnut, mies kylläkin.
Tehnyt tuttavuutta lapsiini rauhalliseen tahtiin, ymmärtää myllerryksen lasten elämässä.
Asiat kai ihan mallillaan, mutta kun...
Näen että lapsista outoa, kun mies esim. aamiaispöydässä läsnä. Olen paljon jutellut asiasta heidän kanssaan, sanovat että asia ihan okei, vanhempi sanonut minullakin olevan oikeus miesystävään, olihan isälläkin heti toinen.
Se vaan särähtää korvaan, jos mies esim. komentaa nuorempaa vilperttiäni, vaikka ihan aiheesta kylläkin, ja asiallisesti.
Sitä suojelee lastaan ja haluaa parasta. Mutta ymmärrän etten voi elämääni uhrata kotona yksin istuen ja lapsiani vain odottaen.
Voi kun osais tehdä kaiken oikein ja tietäisi mihin tämä johtaa. Osaisi tehdä oikeat ratkaisut.
Mies valmis suhteessa menemään eteenpäin, minä jarruttelen...
Tätä varmaan pohdittu ja kirjoitettu eräitä kertoja palstalla.
Niin, ero takana (10kk), syynä toinen nainen, jonka kanssa exä muutti heti yhteen. Lapset asuvat kanssani.
Eivät ole halukkaita menemään isänsä luokse...
enkä ole heitä siihen pakottanut. Sanovat syyksi ettei siellä ole mitään tekemistä...Tapaavat isäänsä todella vähän, isää ei asia tunnu vaivaavan. Minua surettaa välien viileneminen, pojat kun kuitenkin tarvitsevat isäänsä.
Nyt murehdin tilannetta täällä kotona, tapasin keväällä miehen, tutustuttu hiljalleen. Hänellä itsellään ei ole lapsia, entinen puoliso ei ole halunnut, mies kylläkin.
Tehnyt tuttavuutta lapsiini rauhalliseen tahtiin, ymmärtää myllerryksen lasten elämässä.
Asiat kai ihan mallillaan, mutta kun...
Näen että lapsista outoa, kun mies esim. aamiaispöydässä läsnä. Olen paljon jutellut asiasta heidän kanssaan, sanovat että asia ihan okei, vanhempi sanonut minullakin olevan oikeus miesystävään, olihan isälläkin heti toinen.
Se vaan särähtää korvaan, jos mies esim. komentaa nuorempaa vilperttiäni, vaikka ihan aiheesta kylläkin, ja asiallisesti.
Sitä suojelee lastaan ja haluaa parasta. Mutta ymmärrän etten voi elämääni uhrata kotona yksin istuen ja lapsiani vain odottaen.
Voi kun osais tehdä kaiken oikein ja tietäisi mihin tämä johtaa. Osaisi tehdä oikeat ratkaisut.
Mies valmis suhteessa menemään eteenpäin, minä jarruttelen...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Anna lapsillesi aikaa totutella uuteen perheen jäseneen ja miehellekin aikaa katsastaa sopiiko hän kuvioihin. Ei se ole aina niin itsestään selvää.
Hänellä on kenties hyvinkin erilaiset käsitykset lapsenkasvatuksesta kuin sinulla. Niistä pitäisi päästä sopimukseen, muuten olet äitinä aina karvat pystyssä. Lapset vaistoavat herkästi ristiriidat.
Ei ulkopuolinen ihminen voi ikinä rakastaa lapsiasi niin kuin sinä. Itse olen taistellut tämän asian kanssa, kun en itseasiassa edes pidä mieheni lapsista, enää.
Kaikki kärsivät jos kotona on joku sinne sopimaton, paras pitäytyä seurusteluasteella riittävän kauan.
Jos vakavassa suhteessa noin ajateltaisiin, sinulle ja lapsille oli suhtautua mieheen osana arkea ja mies saisi lopulta tuntea itsensä täysin ulkopuoliseksi. Eli nyt rauhassa ja mietitte mitä haluatte.
Mutta minä ajattelen niin, että aikuinen kuin aikuinen voi, saa ja tarvittaessa pitääkin komentaa lapsia..omia ja vieraita. Siis asiasta! Nykyään on liiaksi sellainen käytäntö, että "ei kuulu mulle".. minä kyllä komennan esim lapsieni kavereita kun ovat kylässä, tai pihassa naapurin muksuja jos tarve.. näin tällä kylällä onneksi tekevät muutkin. Se osoittaa välittämistä. Paljon on aiheesta ollut puhetta naapureiden ja ystävien kanssa ja minä ainakin toivon, että omille lapsilleni sanotaan tarvittaessa...myös miesystäväni. Hänhän on kuitenkin läheinen ihminen. Rajojen asettaja on turvallinen ihminen.
Sillä erostasi on vielä liian lyhyt aika. Et tiedä mitä haluat ja mahdatko vielä tietää ensinkään, mitä et ainakaan halua... Seurustelkaa. Kyllä aika näyttää.
Itse ex-miehen uutena kommentoisin, että kyllä ex-miestä voi kovastikin häiritä se, että lapset eivät halua tulla kylään vaikka hän ei osaisi asiasta sanoa tai sille mitään tehdä. Miestä masentaa ero lapsista, ja se tekee miehestä entistä aloitekyvyttömämmän. Kaikin tavoin yritän auttaa.