Joskus pienenä mut laitettiin käymään psykologilla. Mua on myös kiusattu koulussa. Yritin paljon nuorempana itsaria, mutta epäonnistuin siinä. Nyt kerron nykyisestä elämästäni. Lue jos jaksat: Mä olen käynyt peruskoulun jo läpi. No sitten mulle tuli eteen jatkokoulutus. Mä en olisi mennyt mihinkään kouluun, mutta mun vanhemmat sano että on pakko. He eivät laiskoja kakaroita elätä. Amikseen sitten menin. Kaikki meni siihen saakka hyvin, kunnes jouduin vikalla jaksolla lintsauskierteeseen. Sitä jatkui kaksi jaksoa. Ja nyt mua taas ei huvittaisi koulu. Mulle on sanottu, että tapa vaikka itsesi. Mutta sitä en tee. Vaikka usein kyllä ajattelen sitä. Mutta sitten ajattelen myös, että hautajaisten järjestämisessä on kauhea työ. No jos en nyt sitten muuta käytöstäni niin lennän kotoa heti, kun täytän 18-vee. Ei armoa. Vaikka sitten joutuisin asumaan sillan alle. No elän päivän kerralla...Kai se siinä menee...Toivottavasti...
Elämästä
poika vm.85
4245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei se sun elämäs lähde siitä mihinkään suuntaan jos et itse tee mitään sen eteen. Ja sitäpaitsi tiedät sen kyllä itsekin. Kyse on tässä tapauksessa vain laiskuudesta.
Mä en, ehkä ole sua paras neuvomaan sillä itselläni ei ole ammattia eikä työkokemustakaan.
Sen kuitenkin sanon, että mee pistään hyvissä ajoin asuntohakemukset vireille sillä, jos kerran "sillan alle" joutuu sieltä on lähes mahdotonta nousta enään jaloilleen.
Niin on käynyt aivan liian monelle nuorelle ja sitä helvettiä ei tule kestämään kauaakaan selvinpäin ja sit se on vasta menoa, kun rupeaa käyttämään vinaa tai huumeita, että pystyis kohtaamaan ihmisten inhoovat katseet,
Hyvä ettet oo tehny itsaria:) ja hyvä et epäonnistuit siinä itsari teos:) ettet kuollu.. Mäki oon monta kertaa meinannu tehä itsarin, mut en oo kuitenkaan pystyny:) mul on kans aika sama ongelma ku sulla et peruskoulun jälkeen piti mennä johki ja mä en oikein tienny et mihin menisin, mut sit menin 10 luokalle ja ny en sitte tie et mihi seuraavax menis, ku ei toisaalta huvittais mikään.. Mäki oon aika laiska:) no mut tsemppiä sulle:)
..mullakin on mielessä monta kertaa ollut että mitä jos jättäytyisinkin vaan auton alle, ei tarvitsis murehtia mitään.. olenpa myös noita kylmiä teriäkin liikutellut ranteellani ja käsivarsillani, kun elämä ottaa niin päähän.. eikä se mun mielestä laiskuutta ole.. mä ainakaan en edes tiedä mitä tahtoisin opiskella.. missä ja kuin sinne pääsisi..en uskalla unelmoida.. enkä uskoa enää että selviytyisin..
..miksi täytyis olla ammatti ja hyvää koulutusta.. eikö olis tärkeempää olla vaan onnellinen ja elää.. oon tosi väsynyt funtsiin näitä asioita.. toivon ett sä ainakin löytäisit jotain elämässäsi..