minkä ikäisenä?

tässä ell teksti, jonka tilasin omaan lehteemme;

-mikä on ja miksi se on sopiva ikä uroksen kastroinnille ja mikä on aikaisin mahdollinen ikä?

Suomessa koirat kastroidaan yleensä ”täysikasvuisina” eli, kun koira on saavuttanut lopullisen kokonsa eikä enää kasva. Nyrkkisääntönä voidaan pitää vuoden ikää, mutta pienemmät koirat saavuttavat lopullisen kokonsa nuorempina ja ne voidaan leikata jo 8-10kk iässä, kun taas jättikokoiset (esim. tanskandoggi) kasvavat hitaammin ja ovat siis täysikasvuisia vasta reilusti yli vuoden ikäisinä.

Koiran voi kastroida minkä ikäisenä tahansa, mutta varsinkin aggressiiviseen urosmaiseen käytökseen leikkaus vaikuttaa paremmin nuorilla koirilla. Vanhemmilla koirilla suuri osa käytöksestä on opittua, eikä häviä leikkauksella. Yliseksuaalisuuteen ja liikaan kiinnostukseen nartuista leikkaus toki vaikuttaa vanhemmillakin koirilla.

Ongelmatapauksissa koira voidaan toki kastroida jo ennen kuin se on täysikasvuinen, jos esim. epäillään, että kastraatiosta olisi apua iho-, suolisto tai virtsatieongelmiin. USA:ssa suositaan koirien ja kissojen varhaiskastraatioita eli lemmikit kastroidaan ja sterilisoidaan jo pentuna.

Kastraatio estää luonnollisesti kiveskasvainten muodostumisen, koska kivekset poistetaan leikkauksessa. Koiralla, jolla toinen tai molemmat kivekset eivät ole laskeutuneet (piilokives) on suurempi taipumus saada kiveskasvaimia, minkä vuoksi piilokiveskoirille suositellaan kastraatiota.

Eturauhasvaivoja ei esiinny leikatuilla uroksilla ja kastraatio onkin yleensä paras konsti päästä eroon jatkuvista eturauhasvaivoista eli eturauhastulehduksista ja eturauhasen liikakasvusta.

Perianaaliadenoomat eli peräaukon ympärillä olevien talirauhasten kasvaimet ovat tavallisia leikkaamattomilla uroksilla. Kastroiduilla vaiva on hyvin harvinainen, koska kasvaimissa on hormonireseptoreita. Perineaalityrä eli peräsuolen tyräytyminen ja nivustyrä ovat myös pääasiassa kastroimattomien koirien vaivoja.

Kaikkiin edellä mainittuihin sairauksiin tai vaivoihin on tärkeänä hoitona kastraatio muiden toimenpiteiden lisäksi. Joillain uroksilla kastraatiosta on apua myös iho- tai suolistovaivoihin, mutta näissä ongelmissa kannattaa kääntyä eläinlääkärin puoleen, koska suurin osa näistä vaivoista on muuta kuin hormonaalista alkuperää.

Koirilla voidaan sairauksien hoidossa käyttää hormonilääkitystä eli ns. anti-testosteronia, joka toimii käytännöllisesti kemiallisena kastraationa. Lääkkeen vaikutus on melko lyhytaikainen (viikkoja) ja esim. eturauhasvaivoihin vaaditaan useampi lääkityskerta. Tätä ”kemiallista kastraatiota” voidaan käyttää apuna selvitettäessä onko kastraatiosta apua hoidettavaan vaivaan.

Kastraation harvinaisena haittavaikutuksena on virtsantiputtelu, joka yleensä pysyy kurissa lääkityksellä ja ilmenee usein vasta vanhemmalla iällä. Koiran karvan laatu saattaa karkeakarvaisilla muuttua pehmeämmäksi tai turkki muuten tulla huonomman näköiseksi, kuin leikkaamattomalla uroksella.

Ylipaino on tavallista kastroiduilla koirilla johtuen liiallisesta energiansaannista vähentyneeseen energiankulutukseen nähden. Energiankulutus vähenee, kun koiran ei tarvitse enää keskittyä lisääntymispuuhiin, kun taas omistaja yleensä pitää koiran ruoka-annoksen entisenlaisena. Paino-ongelmissa kannattaa siis isännän katsoa peiliin ja pienentää koiran ruoka-annosta vastaamaan energiankulutusta.

Koiran kastraatio on yleinen rutiinitoimenpide. Kastrointi tehdään yleisanestesiassa eli täydessä nukutuksessa. Koiralle annetaan rauhoitusaineita esilääkityksenä yleensä lihakseen ja omistaja saa olla koiran seurana, kunnes se nukahtaa. Koiralle annetaan ennen leikkausta kipulääkettä ja antibioottia suonensisäisesti ja leikkauksen aikana koira on tiputuksessa.

Leikkaustekniikasta riippuen kivespussit voidaan poistaa tai jättää paikalleen. Kivespussit poistetaan aina, jos niissä on muutoksia tai koiralla on todettu kiveskasvain. Ihoon tehdään viilto, josta kivekset preparoidaan esiin, siemennuora ja verisuonet ligatoidaan eli sidotaan langalla, kivekset ja lisäkivekset poistetaan ja haava ommellaan. Haavan sulkemisessakin on eri tapoja eli haavaan voi laittaa poistettavat ihotikit tai haavaliimaa tai vain nahanalaiset sulavat tikit.

Nukutuksesta herääminen ja toipuminen ovat yksilöllistä. Nyrkkisääntönä voidaan pitää leikkauspäivää krapulapäivänä eli koira voi olla tokkurainen ja huonovointinen pitkäänkin leikkauksen jälkeen. Yleensä koirat toipuvat leikkauksesta hämmästyttävän nopeasti ja suurin osa on jo seuraavana päivänä lähes ennallaan. Hyvin kipuherkät koirat voivat olla muutaman päivän kivuliaan oloisia. Jatkohoitona leikkauksen jälkeen annetaan yleensä 2-3päivää tulehduskipulääkettä ja tarvittaessa kannattaa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin vahvempaa kivunlievitystä varten.

Haavan paraneminen ilman komplikaatioita vie noin 10-12päivää, sulavien tikkien täydellinen sulaminen jopa muutamia viikkoja. Riehumista ja hyppimistä kannattaa välttää noin viikon ajan, jotteivät tikit repeä ja koiraa kannattaa ainakin muutama päivä leikkauksen jälkeen ulkoiluttaa hihnassa.

Nukkuva tai tokkurainen koira kannattaa laittaa lämpöiseen ja rauhalliseen paikkaan heräilemään, koska koiran ruumiinlämpö laskee nukutuksessa. Ruokaa ja vettä saa antaa vasta, kun koira on täysin hereillä. Itse laitan haavan päälle steriilin liimasiteen, joka poistetaan 2-3pvän kuluttua, ellei se tipahda tai likaannu sitä ennen. Haavan nuoleminen pitää estää tikeistä riippuen 1-2vkoa kaulurilla tai muulla keinolla. Haava tulehtuu takuuvarmasti, jos koira pääsee sitä nuolemaan ja pahimmillaan koira saa nuoltua koko haavan auki. Leikkaushaavaa tulee tarkkailla tulehduksen merkkien varalta (turvotus, punoitus, kuumotus, kipu) ja haava tulee pitää puhtaana ja kuivana. Kastraatiopotilaita ei rutiinisti laiteta antibioottikuurille.

Yleisimmät komplikaatiot ovat kivespussien tai leikkausalueen turvotus, jolloin alueelle kertyy nahanalaisesti nestettä ja haavatulehdus. Turvotuksen hoito ja myös ennaltaehkäisy on alueen kylmääminen esim. villasukkaan laitetulla pakasteella tai kylmällä vedellä suihkuttelu. Harvinaisempi turvotuskomplikaatio on verenvuodot joko ligatuuran pettämisestä johtuen tai pehmytkudosten tihkuvuotona. Jos haavasta tihkuu verta, kannattaa ottaa yhteyttä leikanneeseen eläinlääkäriin. Useimmiten vuoto on tihkuvuotoa, joka lakkaa kylmällä painamalla. Leikkaushaavan tulehtuminen johtuu yleensä siitä, että koira on päässyt nuolemaan haavaa. Jos haava erittää runsaasti, sitä kannattaa suihkutella haalealla vedellä 5-10min kerrallaan 3kertaa päivässä ja haavatulehduksessa kannattaa aina ottaa yhteys hoitaneeseen eläinlääkäriin mahdollisen antibioottikuurin varalta.

-Miten fysiologisesti vaikuttaa hormonituotantoon ym?

-jos lisättävää niin anna tulla vain ja jos haluat tuoda esiin oman mielipiteesi eläinlääkärinä, niin se on tervetullut.

Usein omistajat ja etenkin miehet suhtautuvat kastraatioon hyvin tunnepitoisesti ja koiraa inhimillistäen. Koira ei ajattele asioista samoin kuin ihminen, eikä osaa kaivata menetettyä seksuaalielämäänsä, eikä varsinkaan jalkovälissä roikkuvia kiveksiä. Päinvastoin kastraatio usein helpottaa koiran elämää ja koira voi keskittyä täysipainoisesti töihin, harrastuksiin ja tietysti