tietoja..?

yhdistyksen sivuilla olevaan foorumiin. Sieltä saat huomattavasti paremmin akita ihmisiä kiinni ja kertomaan kokemuksistaan koirien parissa. Täällä tuskin on kovinkaan montaa akitan omistajaa (itseni lisäksi) kasvattajista puhumattakaan. Osoitehan on http://www.akita-shiba.net/forum

Ja en todellakaan suosittele ensimmäiseksi kysymään sitä pennun hintaa. Monesti semmoisille kyselijöille ilmoitetaan vaan tylysti missä suunnassa se ovi on ;) Suosittelen että tutustut rotuun lähemmin kuin nettiä ja kirakirjoja lukemalla. Mene näyttelyihin tutustumaan koiriin ja kysele kasvattajilta heidän koiristaan ja ennen kaikkea kysy itseltäsi että oletko sinä oikea ihminen akitalle :)

Kannattaa ottaa kaikki tieto irti akitoista, mitä vaan saat =) Meille kasvattaja piti kunnon "kuulustelun" kun haimme amerikan akitaamme. Hän kyseli mm. aiemmasta "koirahistoriasta", asuinoloistamme (eivät ilmeisesti kovin mielellään myy pentua kerrostaloon keskikaupungille) ja kuinka valmiita olemme ottamaan vastuun koirasta ja sen kasvatuksesta. Pitkä tentti siis, mutta kannatti käydä läpi; nyt meillä on ihana nallukka :)
Mun avomiehellä on ollut amerikan akita sekä akita ja koska olin hänen kanssa tekemisissä jo ennen seurusteluamme, niin jotain kokemuksia on myöskin kertynyt ennen tota meidän nykyistä nallukkaa =)
Puhun nyt akitasta, vaikka samat säännöt pätee myös amerikkalaiseen versioon. Kerron nyt omasta kokemuksestani jota on kertynyt muutaman vuoden ajalta...
Akitan kanssa pitää olla tiukka, mutta lempeä. Mikä on kielletty niin on kielletty. Meillä opetettiin heti alusta alkaen, että keittiöön ja makuuhuoneeseen ei saa tulla. Myös sohva (ja tietty sänky) on kiellettyä aluetta. Sen Mörri oppi tosi nopeesti, eikä tule todellakaan keittiöön/makkariin (Käy ainakin joskus keittiössä meidän ollessa poissa..) ja istuskelee joskus sohvalle kun emme ole kotona, mutta vain silloin kun emme ole kotona =)
Ruokaa odottaessa sen pitää istua aloillaan niin kauan kun annetaan lupa alkaa syömään. (Opetimme sen pentuna siihen että kupin saa välillä ottaa hetkeksi pois vaikka se syö, ettei tule vihaiseksi ruuasta)
Ulosmennessä ja sisääntullessa sen täytyy istua ovella niin kauan että pannan saa otettua pois/laitettua päälle ja kun on annettu lupa niin sitten vasta saa lähteä. Onhan noita muitakin "temppuja" mitä ollaan opetettu, mutta noikin osoittaa koiralle kuka on johtaja.. Mörri on ollut äärettömän helppo koira (mikäli eroahdistusta ei oteta huomioon..) Mörri oli jotain 3 kk vanha meille tullessaan ja on nyt 1,5 vuotias. Kertaakaan se ei ole näyttänyt kenellekään hampaita/murissut, saan leikata sen kynnet ja tutkia korvat ilman että se pistää vastaan. Muut koirat taas ovat Mörrille "punainen vaate". Se ei voi sietää uroksia eikä narttuja, koosta riippumatta. Nyt se osaa kulkea nätisti hihnassa ärisemättä ohimeneville koirille,mutta siinäkin oli opettamista. Mörrin ollessa pentu, jopa aikuiset nartut murisivat sille ja näyttivät hampaita. Silloin Mörri ei murissut niille, mutta kai se oli vaan niin itsevarma ettei muut koirat voinut sietää sitä(?) Kävimme kyllä koirapuistoissa ja yritimme totuttaa sitä muihin koiriin, mutta ei... Eihän amerikan akitan luonteelle voi mitään. Onhan tietty poikkeuksiakin jotka tulee muiden kanssa toimeen, en voi yleistää.
Akita on ihana koira, mutta se vaatii omistajaltaan paljon (kuin myös kaikki muutkin koirat) Mörri oli vajaa vuoden ikäisenä silmäleikkauksessa, seuraavaksi se kastroidaan, sillä on ruoka-aineallergia johon se syö aika kallista ruokaa ja se kärsii eroahdistuksesta.. Tässä ainoat "miinuspuolet".. Akitan hinta pyörii mun tietojen mukaan jossain 1000-1300 euron paikkeilla, mutta mulla on mennyt paljon yli hankitahinnan eläinlääkärikuluihin ym. Muutenhan akita on "perusterve" koira koska se on vielä niin alkukantainen. Meillä sattui huono säkä ton sairastelun takia, mutta voitimme paljon Mörrin luonteen vuoksi. Kaikkihan koiriaan kehuu, mutta Mörri on ylikiltti ja nopea oppimaan =) Siis oikea nallukka :) Haluatko tietää vielä jotain? mailini on [email protected]

Mörri** kirjoitti:

Kannattaa ottaa kaikki tieto irti akitoista, mitä vaan saat =) Meille kasvattaja piti kunnon "kuulustelun" kun haimme amerikan akitaamme. Hän kyseli mm. aiemmasta "koirahistoriasta", asuinoloistamme (eivät ilmeisesti kovin mielellään myy pentua kerrostaloon keskikaupungille) ja kuinka valmiita olemme ottamaan vastuun koirasta ja sen kasvatuksesta. Pitkä tentti siis, mutta kannatti käydä läpi; nyt meillä on ihana nallukka :)
Mun avomiehellä on ollut amerikan akita sekä akita ja koska olin hänen kanssa tekemisissä jo ennen seurusteluamme, niin jotain kokemuksia on myöskin kertynyt ennen tota meidän nykyistä nallukkaa =)
Puhun nyt akitasta, vaikka samat säännöt pätee myös amerikkalaiseen versioon. Kerron nyt omasta kokemuksestani jota on kertynyt muutaman vuoden ajalta...
Akitan kanssa pitää olla tiukka, mutta lempeä. Mikä on kielletty niin on kielletty. Meillä opetettiin heti alusta alkaen, että keittiöön ja makuuhuoneeseen ei saa tulla. Myös sohva (ja tietty sänky) on kiellettyä aluetta. Sen Mörri oppi tosi nopeesti, eikä tule todellakaan keittiöön/makkariin (Käy ainakin joskus keittiössä meidän ollessa poissa..) ja istuskelee joskus sohvalle kun emme ole kotona, mutta vain silloin kun emme ole kotona =)
Ruokaa odottaessa sen pitää istua aloillaan niin kauan kun annetaan lupa alkaa syömään. (Opetimme sen pentuna siihen että kupin saa välillä ottaa hetkeksi pois vaikka se syö, ettei tule vihaiseksi ruuasta)
Ulosmennessä ja sisääntullessa sen täytyy istua ovella niin kauan että pannan saa otettua pois/laitettua päälle ja kun on annettu lupa niin sitten vasta saa lähteä. Onhan noita muitakin "temppuja" mitä ollaan opetettu, mutta noikin osoittaa koiralle kuka on johtaja.. Mörri on ollut äärettömän helppo koira (mikäli eroahdistusta ei oteta huomioon..) Mörri oli jotain 3 kk vanha meille tullessaan ja on nyt 1,5 vuotias. Kertaakaan se ei ole näyttänyt kenellekään hampaita/murissut, saan leikata sen kynnet ja tutkia korvat ilman että se pistää vastaan. Muut koirat taas ovat Mörrille "punainen vaate". Se ei voi sietää uroksia eikä narttuja, koosta riippumatta. Nyt se osaa kulkea nätisti hihnassa ärisemättä ohimeneville koirille,mutta siinäkin oli opettamista. Mörrin ollessa pentu, jopa aikuiset nartut murisivat sille ja näyttivät hampaita. Silloin Mörri ei murissut niille, mutta kai se oli vaan niin itsevarma ettei muut koirat voinut sietää sitä(?) Kävimme kyllä koirapuistoissa ja yritimme totuttaa sitä muihin koiriin, mutta ei... Eihän amerikan akitan luonteelle voi mitään. Onhan tietty poikkeuksiakin jotka tulee muiden kanssa toimeen, en voi yleistää.
Akita on ihana koira, mutta se vaatii omistajaltaan paljon (kuin myös kaikki muutkin koirat) Mörri oli vajaa vuoden ikäisenä silmäleikkauksessa, seuraavaksi se kastroidaan, sillä on ruoka-aineallergia johon se syö aika kallista ruokaa ja se kärsii eroahdistuksesta.. Tässä ainoat "miinuspuolet".. Akitan hinta pyörii mun tietojen mukaan jossain 1000-1300 euron paikkeilla, mutta mulla on mennyt paljon yli hankitahinnan eläinlääkärikuluihin ym. Muutenhan akita on "perusterve" koira koska se on vielä niin alkukantainen. Meillä sattui huono säkä ton sairastelun takia, mutta voitimme paljon Mörrin luonteen vuoksi. Kaikkihan koiriaan kehuu, mutta Mörri on ylikiltti ja nopea oppimaan =) Siis oikea nallukka :) Haluatko tietää vielä jotain? mailini on [email protected]

olisikohan mahdollista ottaa kaksi koiraa yhtäaikaa, että toinen olisi akita ja toinen saku..?saksanpaimen koirista on kyllä kokemusta..jos akitan totuttaa pennusta lähtien toiseen uros koiraan niin tulevatko sitten myös vanhempana toimeen?

nimetön... kirjoitti:

olisikohan mahdollista ottaa kaksi koiraa yhtäaikaa, että toinen olisi akita ja toinen saku..?saksanpaimen koirista on kyllä kokemusta..jos akitan totuttaa pennusta lähtien toiseen uros koiraan niin tulevatko sitten myös vanhempana toimeen?

Kannattaisi keskittyä yhteen koiraan kerrallaan... Akita (kuin myös saksanpaimenkoira) ovat aktiivisia koiria ja tarvitsevat kunnollisen koulutuksen.
Mörri tuli suht hyvin muiden koirien kanssa juttuun n.4 kk vanhaksi asti, sen jälkeen se ei oo voinut sietää muita koiria. Se on aika yksilöllistä... Olen käsittänyt että niin kauan kuin akita saa olla koiralauman pomo, niin kaikki on hyvin, mutta jos se on yhtään epävarma paikastaan laumassa niin se sen ottaa. Jos et halua tappeluita koirien välille, niin ota jompi kumpi, mutta älä molempia.
Kuulin tapauksesta jossa naisella oli kaksi akitaa, koirat tulivat juttuun vuoden vanhoiksi, mutta alkoivat tappelemaan niin paljon että toisesta oli luovuttava :(

Mörri** kirjoitti:

Kannattaisi keskittyä yhteen koiraan kerrallaan... Akita (kuin myös saksanpaimenkoira) ovat aktiivisia koiria ja tarvitsevat kunnollisen koulutuksen.
Mörri tuli suht hyvin muiden koirien kanssa juttuun n.4 kk vanhaksi asti, sen jälkeen se ei oo voinut sietää muita koiria. Se on aika yksilöllistä... Olen käsittänyt että niin kauan kuin akita saa olla koiralauman pomo, niin kaikki on hyvin, mutta jos se on yhtään epävarma paikastaan laumassa niin se sen ottaa. Jos et halua tappeluita koirien välille, niin ota jompi kumpi, mutta älä molempia.
Kuulin tapauksesta jossa naisella oli kaksi akitaa, koirat tulivat juttuun vuoden vanhoiksi, mutta alkoivat tappelemaan niin paljon että toisesta oli luovuttava :(

olen päättänyt ottaa akitan.. ja aion varmaan ottaa sen vasta parin vuoden päästä. aion nyt tutustua tähän rotuun kunnolla ja kierrellä näyttelyissä ym.