Kaksi vk sitten purin tänne sydäntäni meidän kerrostalon ikiomasta kyylääjäpapasta, joka käräytti kääminsä ja kävi käsiksi alaikäiseen poikaani.
Poliisilaitoksen sosiaalityöntekijä laatii meille tämän tapauksen osapuolille lähipäivinä tapaamisen ns sovittelumenetelmänä. Pyysin sitä, en halunnut välttämättä heti rikosilmoituksen tekoon.
No jee, nyt tämä pappapoloinen kävi keskellä päivää talon hiljaisena hetkenä hiipimässä ovellemme, ja katkaisi jonkun muovitikun ulko-ovemme lukkoon. Pienempi lapsi ei päässyt koulun jälkeen kotiin, kun lukko oli jumissa.
Heh hee, minä vaan satuin olemaan kotona (flunssan kourissa) kun pappa teki tuon tekosensa! Kuulin kaiken. Ai mitenkäkö? Kui ollakkaan.. istuin eteisen lattialla koiranpentumme kanssa juuri kun pappa hiipi tihutöilleen. Kuulin, kun jotain työnnettiin lukkoperään, kuulin rapsauksen. Aukaisin hiljaa välioven ja kuuntelin.. pappa hiippaili huohottaen alempaan kerrokseen ja pum, pisti ovensa kiinni. Ei epäilystäkään, etteikö se ollut juuri tämä talon ikioma löysäpää.
Soitin lukkosepän, hän korjasi lukon ja antoi kirjallisen lausunnon havaitsemastaan viasta. Ja taloyhtiö maksaa viulut. Nyt me kuljemme lukkoliikkeen päivystysnumero taskussa koko porukka.
Ei tämä tähän jää, uskokaa vaan. Nyt on sen rikosilmoituksen paikka selvästi. Minua naurattaa niin vietävästi, tässä nähdään minkälaisia ihanuuksia meillä itse kullakin voi olla naapurustossa. Minulla kyllä on aikaa jatkaa tämmöistä lasten leikkiä niin kauan, kunnes papalle häkki heilahtaa tai lääkitys on kohillaan.
Poliisilaitoksen sosiaalityöntekijä laatii meille tämän tapauksen osapuolille lähipäivinä tapaamisen ns sovittelumenetelmänä. Pyysin sitä, en halunnut välttämättä heti rikosilmoituksen tekoon.
No jee, nyt tämä pappapoloinen kävi keskellä päivää talon hiljaisena hetkenä hiipimässä ovellemme, ja katkaisi jonkun muovitikun ulko-ovemme lukkoon. Pienempi lapsi ei päässyt koulun jälkeen kotiin, kun lukko oli jumissa.
Heh hee, minä vaan satuin olemaan kotona (flunssan kourissa) kun pappa teki tuon tekosensa! Kuulin kaiken. Ai mitenkäkö? Kui ollakkaan.. istuin eteisen lattialla koiranpentumme kanssa juuri kun pappa hiipi tihutöilleen. Kuulin, kun jotain työnnettiin lukkoperään, kuulin rapsauksen. Aukaisin hiljaa välioven ja kuuntelin.. pappa hiippaili huohottaen alempaan kerrokseen ja pum, pisti ovensa kiinni. Ei epäilystäkään, etteikö se ollut juuri tämä talon ikioma löysäpää.
Soitin lukkosepän, hän korjasi lukon ja antoi kirjallisen lausunnon havaitsemastaan viasta. Ja taloyhtiö maksaa viulut. Nyt me kuljemme lukkoliikkeen päivystysnumero taskussa koko porukka.
Ei tämä tähän jää, uskokaa vaan. Nyt on sen rikosilmoituksen paikka selvästi. Minua naurattaa niin vietävästi, tässä nähdään minkälaisia ihanuuksia meillä itse kullakin voi olla naapurustossa. Minulla kyllä on aikaa jatkaa tämmöistä lasten leikkiä niin kauan, kunnes papalle häkki heilahtaa tai lääkitys on kohillaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ihan rikosilmoitus tuollaisesta löysäpäästä aiheellinen. Tiedä mitä keksii kun luulee että ette tiedä kuka tekee ja mitä tekee.
Sairas äijä kumminkin on, tai sitten se nauttii kiusanteosta. Vihaa yksinhuoltajia tai jotain.
Mullakin asui naapurina ennen yh-vihaaja. Oli se elämä sen vieressä tosi tuskaa, mutta ei ollut se silläkään helpompaa loppuaikana kun oikeuttakin käytiin. Mulkku mikä mulkku vaikka voissa paistais.
Yksinhuoltajien vihaajia näkyy löytyvän varsinkin vanhemmasta porukasta. Meillä alakerran paappa ryntäsi vinttiin kun lapset olivat talvikamojaan hakemassa ja haukkui isättömiksi, kaatoi hiekkaa hissiin, räki peiliin verisiä klönttejä ja eläkeläisenä kertoili paheksuvaan sävyyn talkkarille, että meillä isättömät lapset kurittomina sotkevat paikkoja. Meille kirjoitteli kirjeitä ja juoksenteli ovella kertomassa mitä ollaan illalla tehty ja kuka on kävellyt kymmenen jälkeen. Arvaili vielä amattiani ja esitti oletuksen, että olen vuorotyössä ja poissa yöt, vaikka teen säännöllistä päivätyötä ja nuokun joka ilta kotisohvalla katsomassa iltaleffoja kuin nakutettu. Ukkeli oli vaimoineen kasaillut koko yh-paketin kasaan ja kävi tarjoilemassa sen tasavälein meille. Sain siitä tarpeekseni ja tein pari kirjallista valitusta. Eipä loppunut puuhastelu, joten muutin pesueineni pois........ nyt on tilalla pikkulapsiperhe, jossa lapset juoksevat pitkin päivää ja isi ja äiti tappelevat öisin... että nyt saa sitten pariskunta nauttia ehjän perheen onnesta yläkerrassaan.
Vuosia sitten äitini oli yksinhuoltaja. Asuimme rivitalo-alueella silloin. Naapurissamme, vastakkaisessa talossa asui myös niin sanottu yh-vihaaja. Hän ei koskaan huutanut äidille mitään, mutta minulle hän huusi, koska olin lapsista vanhin (silloin 15-vuotias). Haukkui meidät isättömiksi, huoranpenikoiksi, laholatvoiksi, narkkareiksi jne. Oli aina odottamassa minua postilaatikoiden vieressä, kun hain postit kotimatkalla.
Muutaman viikon jaksoin kuunnella äijää (joka sattui olemaan 35-40-vuotias), mutta sitten sain tarpeekseni. Eräänä päivänä, kun äijä alkoi huutamaan ja haukkumaan hakiessani postia, aloin huutamaan takaisin! Haukuin hänet vellihousuiseksi mammanpojaksi, joka ei tule ikinä saamaan itselleen naista. Uhkasin poliiseilla, poljin jalkaa, raivosin ja mesosin ja huusin niin lujaa, että naapuritkin kuuli. Ukko hiljeni ja lähti juoksujalkaa mammansa helmoihin. Viikkoa myöhemmin mies muutti äiteineen pois xD
Että semmoistakin voi sattua. Kyllä oli hyvä mieli ;)
Nyt on viimeinkin aika tehdä se rikosilmoitus! Tuollainen on aivan sairasta! Pidän Sinulle peukkuja ja voimia koitokseen. Älä päästä ukkoa pälkähästä! Taistele ja puolusta perhettäsi! Niin minäkin tekisin Sinun asemassasi.
Imoittele tilanteesta, kun asiat ovat selvinneet. Lykkyä tykö! =)
sinä sanot nähneesi papparaisen puuhissaan.
Eihän kukaan voi todistaa asiaa.
Käräjilläkin olisi vain sana sanaa vastaan.
Pappa kiistää tekosensa ja asia kuivuu kasaan jo esitutkinnassa.
Poliisilaitoksella ollaan tietoisia tämän ukon touhuista jos vaikkapa tulee jotain vakavampaa joskus. Silloin kynnys lähteä asiaa viemään eteenpäin on matalampi kun tietävät että on pitkään touhuillut kiusaaminen mielessään. Kyllä kannattaa tehdä ilmoitus, ties vaikka tunnustaisi. Jos olisi älykäs tyyppi, ei tuollaista harrastaisi ollenkaan.
Minulla on kokemusta häirikkönaapureista jotka menivät öykkäröinnissään liian pitkälle, ts. siihen asti että rikoksen tunnusmerkit täyttyivät ja lapsi joutui häirinnän kohteeksi. Eli kokemusta on, mutta onpa myös antaa neuvoja.
Koska olet menemässä sovitteluun niin että asinaomistaja on alaikäinen ja tarvitsee sinne huoltajan paikalle, ehdotan että otat yhteyttä paikkakunnan rikosuhripäivystykseen ja pyydät sieltä tukihekilön mukaan tilaisuuteen. Tarvitset hänet sinne senkin vuoksi, että jos sopua ei synny ja juttu menee käräjille, niin sovittelijat eivät lain mukaan saa toimia käräjillä todistajina, mutta tukihenkilösaa. Sovittelijat ovat asiassa puolueettomia mutta tukihenkilö on nimenomaan rikoksen uhrin puolella.
Rikosuhripäivystyksen palvelut ovat rikoksen uhrille maksuttomia, ja he ottavat erittäin vakavasti lapseen kohdistuneen rikoksen!!!
Lisäksi:
Soita poliisille ja kerro tapahtuneesta, siis siitä muovitikusta. Tee uusi rikosilmoitus. Poliisi alkaa pikkuhiljaa ottaa vakavasti, kun ilmoituksia tulee yhä uusia.
Tukihenkilön kanssa käytte etukäteen neuvottelun jossa sovitte, mitä vaatimuksia teillä on siihen ukkoon nähden. Jos vaatimukset eivät mene sovittelussa läpi, juttu menee käräjille, mutta sehän ei ole teidän murheenne. Ehdotan että vaaditte perheenne täydellistä rauhaan jättämistä: ukko lopettaa kyttäämisen, riidan haastamisen, kaikenlaisen kiusanteon ja jopa tavallisen kontaktinoton. Sanokaa että ette halua mitään yhteydenpitoa ko. naapurin kanssa hyvässä ettekä pahassa.
Jos haluat kuulla lisää asiasta, laita e-mailisi niin kirjoitan sinulle.
Viesteistäsi päätellen sinussa on vähintään yhtä paljon, jos ei enemmänkin, vikaa kuin papassa. Miksi otat joka viestissäsi lapsen keppihevoseksi? Eikö muuten ole tarpeeksi dramaattista? :)
Älähän käännä asetelmaa nurinniskoin. Tuoi äijähän on se jonka pitäisi jättää jutun kirjoittaja rauhaan, eikä toisinpäin. Ongelman ydin on että UKKO kiusaa ja häiriköi eikä jätä rauhaan. Turha vedota vanhuuteen. Korkea ikä ei oikeuta öykkäröintiin; tästä ovat isäni ( 86 v. ) ja äitipuoleni ( 87 v. ) samaa mieltä kanssani.
54v, ihan täysin samaa mieltä. Tuntuu että idiotismi senkin lisääntyy vaan iän myötä jos sitä nuorempana jo on ilmennyt. Koulukiusaamisestahan ne yleensä alkaa nämä kiusaajat ja jatkavat hamaan elämänsä loppuun, elleivät joudu sitä ennen linaan lukemaan tiilenpäitä. Tietysti jonkinasteinen hoitokin voisi auttaa, mutta toimivat yleensä niin etteivät jätä todisteita jälkeensä. Tai ainakin yrittävät ja kuvittelevat etteivät koskaan jää kiinni.
Käryttäkää vaan ne ikään katsomatta, niin minäkin tein. Ja teen seuraavaallekin kiusaajalle, se on aivan varmaa.
kiusaajat pitää käryttää. Meidän alakerrassa asui vanha pariskunta, joka oli "sivistyksensä" suojissa saanut kiusata talon väkeä vuosikausia. Yleisesti olivat arvostettuja, mutta lähinaapureille järjestivät helvetilliset olot. Kun muutimme taloon alkoi sama meno meitäkin kohtaan. Kun ennenkin on osunut kohdalle häiriköitä ei epäröity lopettaa meininkiä alkuunsa. Muutaman todella törkeän tempun ja koputtelun jälkeen tehtiin kirjallinen varoitus isännöitsijälle ja pian toinen ja vielä kolmas. Pariskunta sai huomautuksen. Homma kuitenkin jatkui hieman toisessa muodossa ja oli taas pakko ottaa yhteyttä isännöitsijään. Hankalaksi juttu tuli kun muut eivät olleet valittaneet suoraan isännöitsijälle vaikka muuten kärsivät tilanteesta. Sanottiin sitten isännöitsijälle, että ellei taloyhtiö voi taata meille asumis- ja kotirauhaa on pakko turvautua oikeusapuun. Isännöitsijä puhutteli pariskuntaa ja kas kummaa, homma loppui. Ja takuu varma on, että jos yhtään kertaa meidän elämään puuttuvat tai tekevät kiusojaan tulee tupenrapinat, muuten eläkööt rauhassaan.
Asuin itse noin 30 v sitten ulkomailla. käydessäni kotomaassa kertoi ex vaimoni, että hän oli joutunut samanlaisen kohtelun uhriksi. Ko. henkilö (n 45 v/170 cm) oli vielä toistuvasti nimittänyt poikaani (7 v) milloin H:n penikaksi milloin miksikin. Poika oli ruvennut oikein pelkäämään liikkua yksin kotinsa ympäristössä.
No käydessäni poikaani tapaamassa, totesin, että hoidetaan asia kerralla kuntoon. Sanoin Jannelle, että mennään nyt juttelemaan sen sedän kanssa, niin eiköhän asia selviä. Poika aristeli mutta lähti mukaan. Herran avattua oven esittäydyin kohteliaasti ja totesin, että poikani ei ole mikään h:n penikka, vaikka minä ja äitinsä asumme eri osoitteissa. Ukkopa rupesikin huutamaan ja möykkäämään, jolloin jouduin ottamaan hänestä sen verran kiinni, että hänen paitansa repesi, tosin kantapäätkin nousivat 10 cm lattiasta. Olin silloin 192cm/110 kg, nykyään tuo jälkimmäinen on paljon suurempi.
Sanoin ukolle hiljaa, että jos Janne vielä keran kuule häneltä tuollaista nimittelyä tai ex:äni tuntee itsensä ahdistetuksi, tulen kylään ja juttelen hänen kanssaan uudestaa. Tosin voin katkoa myös luita.
No ukkopa rupesi uhkailemaan poliisilla ja vankilalla ja vahingonkorvauksilla. Sulki kyllä suunsa kun pikkuisen puristin ja totesin, että ei siitä muuta saa kuin ehdollista, eikä minulla ole tuloja sen enempää kuin omaisuuttakaan Suomessa.
Olin silloin vielä muutaman päivän Suomessa ja kävin kertomassa papparaiselle, että Janne on ihan tyytyväinen siihen, että setä antaa hänen olla rauhassa. Ukko murisi, mutta ei siitä mitään riesaa enää ollut, ja poikakin sai oppitunnin ihmissuhteiden hoidossa, ja hyvin on pärjännyt.