Miulla on kyllä kummallisia kissoja. Aina, kun vanhempaa kissaa silitetään, ja sille jutellaan, niin nuorempi ryntää kuristen paikalle ja käy nuolemaan vanhempaa korvasta tai jostain. Sitten vanhempi lähtee pois ja nuorempi juoksee perässä, eikä jää silitettäväksi. Normaalisti nuorempi ei tule silitettäväksi ollenkaan. Jos sitä kutsuu, se tulee kyllä lähelle, mutta ei luokse. Katselee ja kehrää, saattaa tulla haistelemaan kättä ja puskemaan, mutta ei anna silittää. Vanhempi taas tulee silitettäväksi ja tykkää, mutta ei aina. Mikäli tuon nuoremman ottaa syliin, se kehrää ja saattaa välillä ainakin minun sylissä tallustaakin, mutta ei viihdy kauaa. Nukkuu kyllä miun kanssa samassa sängyssä jalkopäässä jalkaa vasten.
Vanhempi ei viihdy sylissä senkään vertaa. Se ei voi sietää sitä, että se otetaan syliin. Ainoa tilanne, jossa se sen hyväksyy on se, että se on itse tullut syliin. Eikä se tule kaikkien syliin. Mieluummin se tulee viereen makaamaan ja tallustamaan.
Nuorempi tapaa aina ajaa vanhemman pois ruokakupiltakin. Aina kun annan kissoille ruokaa ja kutsun ne syömään, niin jos vanhempi on ehtinyt ensin, nuorempi tulee ja tunkee itsensä kupille. Vanhempi antaa periksi ja lähtee pois. Sitten nuorempi ahmii mahansa täyteen ja oksentaa lähimmälle matolle. Nyt se ei enää voi tehdä sitä, koska vahdin aina vieressä, että se ei aja toista pois. Asiaa ei auta edes kaksi kuppia, mikäli en ole vahtimassa, sillä nuorempi haluaa aina vanhemman kupille. Ja vanhempi lähtee pois. Nykyään riittää, että olen lähellä ja katson, ja kiellän mikäli toisen kuppi alkaa kiinnostaa enemmän kun oma.
Nuorempi on myös kova juttelemaan. Se naukuu päivittäin, yleensä ilman syytä. Tulee siihen viereen naukumaan ja katselee miuta, mutta ei anna silittää.
Vanhempi ei viihdy sylissä senkään vertaa. Se ei voi sietää sitä, että se otetaan syliin. Ainoa tilanne, jossa se sen hyväksyy on se, että se on itse tullut syliin. Eikä se tule kaikkien syliin. Mieluummin se tulee viereen makaamaan ja tallustamaan.
Nuorempi tapaa aina ajaa vanhemman pois ruokakupiltakin. Aina kun annan kissoille ruokaa ja kutsun ne syömään, niin jos vanhempi on ehtinyt ensin, nuorempi tulee ja tunkee itsensä kupille. Vanhempi antaa periksi ja lähtee pois. Sitten nuorempi ahmii mahansa täyteen ja oksentaa lähimmälle matolle. Nyt se ei enää voi tehdä sitä, koska vahdin aina vieressä, että se ei aja toista pois. Asiaa ei auta edes kaksi kuppia, mikäli en ole vahtimassa, sillä nuorempi haluaa aina vanhemman kupille. Ja vanhempi lähtee pois. Nykyään riittää, että olen lähellä ja katson, ja kiellän mikäli toisen kuppi alkaa kiinnostaa enemmän kun oma.
Nuorempi on myös kova juttelemaan. Se naukuu päivittäin, yleensä ilman syytä. Tulee siihen viereen naukumaan ja katselee miuta, mutta ei anna silittää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
itselläni on 8 vuotias narttu ja noin puolivuotias poika kissa tekstisi kuulosti hyvin tutulta. 8 vuotaalla kissalla oli ennen sisko seuranaan jonka kanssa tulivat toimeen ruokakupilla ja sylissä olemisilla mutta sisko menehtyi ja kissa oli jonkun aikaa yksin sitten hankin kissan pennun ja otin vanhan neidin kanssa. nyt tietty nuori herra on koko ajan mustasukkanen jos vanhempi kissa (joka ei muutenkaan niin huomiosta tykkää) sattuu tulemaan silitettäväksi juoksee kurnaten paiklle yleensä kyllä läppäsee tassulla toista joilloin vanha neiti siirtyy vähän mstkan päähän ja herraa voi paijata hetken kunnes menee kiusaamaan vanhaa neitiä. ruokailussa tulee mieleen sanonta ruoho on vihreämpää aidan toisella puoella en usk oettä tähän siis on huomionkipeys syynä vaan kissa olettaa ett ätosiella on parempaa ruokaa ja änkee kupille minulle on nyt rittäänyt siitrtää kissa toiselle kupille tässä esiintyy myös peini valtataistelu ylempi arvoinen syö aina ensinmäiseksi. nyt olen kokeillut että jos vanha neiti tulee silitettäväksi ja nuori herra ilmestyy paikalle komennan ääntä korottaen "ei" jolloin herra on jäänyt stumaan jonkun matkan päähän ja atsomaan kuinka silitän toista. ja ainakun nuorempi herra koittanut vanhaa netiä komentaa olen sanonut "ei" nyt voin jo silittää molempia samaa aikaa mutta kyllä siitäkin aina kahnausta tulee.yritä vain tasavertasesti kohdella kissoja kyllä se siitä näytä rokeasti mitä saa tehdä mitä ei
aika tutulta, varsinkin tuo ruokapuoli.
meillä on nyt jo vähän rauhoituttu tuon syömisen kanssa. penikka on tajunnut, ettei se ruoka lopu, eikä ole pakko kaikkea ja kaikkien kerralla syödä. enää ei siis tarvitse eristää häntä vessaan syömään.. yleensä silti toisen lautasella on parempaa, mutta jättää jotain vanhemmallekin.
ja jos vanhemman kanssa puuhaa mitä tahansa, mustis kiitää paikalle ja vanhempi poistuu tilanteesta.