nyt lapset lensivät pesästä. Nuorin lapsi muutti opiskelupaikkakunnalle. Koti on nyt niin hiljainen. Tästäkö sitä pitäisi alkaa rakentaa omaa elämää mitä on kaivannutkin elämää täynnä olevien vuosien jälkeen. No puutarhaa olen laitellut syyskuntoon mutta tämä tyhjä hiljainen koti.
Mitäs
ex yksinhuoltaja
6362
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tulee käymään minullekin. Aina olen "emotyyppi" ollut, ja lasten kanssa kotona viihtynyt. Jotain häärätty ja pihalla touhuttu. Avioliiton aikanakin olin paljon lasten kanssa yksin, ja nyt jatkettu yh-äidin osassa elämää.
Et välillä kyllä sais lapsukaiset painella isälle ja sais sitä OMAA AIKAA JA OMAA ELÄMÄÄ!
Ja sit jo mietin, aikanaan ne kotoa lähtee ja aikaa itselle riittämiin, liiaksikin tyhjässä talossa.
"Onneksi" mulla menee vielä vuosia tähän pesästä lähtöön.
Puutarhasta pirteyttä poskiin.
Tee jotain mistä olet aina haaveillut, olet sen
ansainnut. Löydä uusi mukaansatempaava harrastus, tai aloita vaikka opiskelu...
Itse olen kokeillut, ja toimii. Aikaa vaan ei tahdo löytyä...vielä...
Minulla on 4 lasta, joista kaksi on asunut jo nelisen vuotta omillaan (stuiduja) ja kaksi enää kotona. Kuopus on 12v.
En taida päästä kokemaan tuota yksinoloa samalla tavalla kuin sinä tai joku muu sillä näyttäis siltä, ettämulla on vielä kuopus elätettävänä kun jo lastenlapsia aletaan tuoda hoidettavaksi. En ole ihan varma haluanko. Ihan kuin eläisin Päiväni murmelina-filmin teemaa kun kaikki alkaa aina vaan alusta....Samat lastenlorut, vaipanvaihdot ja tuttipullojutut....Missä välissä löytyy se oma minä? Se, jonka täytyisi kanssa saada kasvaa eikä joutua suoraan äidinroolista isoäidin rooliin.
Nauti nyt kun voit. Sitten kun susta tulee mummo, on sulla paljon enemmän annettavaa itsestäsi kun olet saanut olla itseksesi välillä.
mulla on kolme poikaa. viimeinen lähti kotoan. vuosi sitten. kyl se otti äidin sydämeen. mäkin jäin yksin kokonaan tähän huusholliin.mä juoksin siellä ja soittelin joka päivä.poika kyl kävi mua kattomassa, et se helpotti. sit kun mun oli vaan hyväksyttävä se, ni tuska jäi silti. olen mä vieläkin koko ajan yhteyksissä ja pojat käy täällä, mut niillä on jo niin oma elämä, et nyt vaan oli tunnustettava tosiasiat. sit kun sä meet ite tän rumpan läpi, ni sit sä rupeet nauttiin yksinolostasi. susta rupee jopa tuntuun, et sua jo liikaakin häiritään. sä haluut ja nautit olostasi ja alat tuntea, että säkin tarvit itselles jotain omaa. usko. on se kivuliasta, mut se menee alle vuodessa jo ohi. tsemppiä ja rupeet ittees ajattelemaan. nalle 49.
jo valmiiks vastaavaa tilannetta.Tosin siihen menee vielä muutama vuosi.Nyt jo tuntuu hiljaiselta kun 2 lasta enää kotona,toiset 2 omillaan.
niin poikkean kylään
kumpi on ahdistavampaa - yksinolo kotona vai kodin ulkopuolisiin tapahtumiin meneminen...