Cherryni oli eräänä yönä karannut paikaltaan ja vaikka minä sitä kauan huhuilin niin se ei enää palannut.
Olinhan minä tietysti murheen murtama ja itkin kaksi viikkoa autoparkaani. Ja sitten se tapahtui, sain kuulla että rakkaani oli löydetty.
Sinnehän se oli hiekkakuopan katveeseen hakeutunut turvaan viimalta ja pakkaselta. Olipa vielä sytyttänyt nuotionkin lämmitelläkseen.
Siihen se sitten kylmeni viimeisen kerran.
Kertokaapa nyt hyvät nissanistit että vaikka elimmekin vaikeita aikoja ja olimme usein riidoissa keskenämme niin oliko vika minussa?
Kumpa en olisi sanonut sille liian pahasti.
Olinhan minä tietysti murheen murtama ja itkin kaksi viikkoa autoparkaani. Ja sitten se tapahtui, sain kuulla että rakkaani oli löydetty.
Sinnehän se oli hiekkakuopan katveeseen hakeutunut turvaan viimalta ja pakkaselta. Olipa vielä sytyttänyt nuotionkin lämmitelläkseen.
Siihen se sitten kylmeni viimeisen kerran.
Kertokaapa nyt hyvät nissanistit että vaikka elimmekin vaikeita aikoja ja olimme usein riidoissa keskenämme niin oliko vika minussa?
Kumpa en olisi sanonut sille liian pahasti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Otan osaa suruunne
Myös minulta
Olitko kenties naimisissa rakkaasi kanssa, vetelitkö usein pakoputkeen ???