Kertokaa mitä voin tehdä anopin kanssa?
Tuun hulluks sen hössötyksistä!
Aina kun hänellä vapaapäivä hän kuvittelee, että viihdytän häntä koko päivän.
Meillä kolme lasta. Esikoinen aloitti koulun, seuraava meni eskariin ja tämä viimeinen on nyt sitten 2kk.
Kaksi ensimmäistä on edellisestä liitosta, joten anoppikin on vaihtunut matkalla!
Mieheni ymmärtää minua, mutta siinä sivussa jättää kuitenkin anopin minun riesakseni, kun on niin paljon poissa kotoolta.
Anoppi soittelee päivittäin, joskus saatta olla soittelematta yhden päivän, etten hermostuisi..
Kylässä käydessään hössöttää poikaa koko ajan, ei anna pojan nukkua->käy nipistelemässä ja repimässä, että tietää pojan olevan hengissä jne jne..
Joudun vahtimaan häntä pahemmin kuin pieniä lapsia joutuisin..
Mutta kun ongelma on se etten halua häntä loukata, koska tiedän, että ei hän pahaa tarkoita, on vaan mennyt pikkasen yli tämä hänen hössötys!
Joka paikkaan mihin olen päivisin menossa pitäisi ottaa hänet mukaan (soittaa kun olen kaupassa, niin "itkee" puhelimessa miksi en ottanut häntä mukaan jne jne.)
Luulin, että alkuinnostus olisi mennyt ohi, mutta tuntuu, että tämä pahenee vaan koko ajan!
Jos on esim. mennyt viikko kun hän on viimeksi pojan nähnyt, hän käyttäytyy kun joku vauhko, käy herättämässä pojan lirkutuksillaan ja repii ylös yms.
Päässäni ei ole enää muuta kun pelko siitä koska anoppi taas tunkee kylään tai jotain.
Tiedän hänen vapaapäivät ulkoa, tiedän koska hän taas vaatii päästä kylään! Enkä aina keksi mitään tekosyytä, etteikö nyt kävis!
En tiedä mitä tekisin, mutta tämä rupeaa jo pikkuhiljaa vaikuttamaan minun ja miehenikin väleihin!
Tuun varmasti hulluksi asian tiimoilta, koska suoraan sanottuna en haluaisi häntä nähdä vähään aikaan, tai saati sitten kuunnella päivästä toiseen samoja asioita puhelimessa.
Olen myös kokeillut sitä, että jos en vastaa hänelle puhelimeen, hän soittaa heti pojalleen ja utelee miksi en vastaa.
Kaikista pahin on se, että pidän hänestä todella paljon ja voisin esim. pyytää häntä meille hoitamaan poikaa siksi aikaa kun käyn vaikka kaupassa, mutta kun hän ei ymmärrä sitä, ettei se tarkoita sitä että hän voi sitten majailla meillä koko päivän. Hän kun ei ymmärrä lähteä! Ja suoraan, kun en kehtaa sanoa!
En tiedä mitä pitäisi tehdä, jos jaksoit lukea tänne asti, niin huomasit kuinka sekavaa tekstiä tämä on, kun olen niin vihainen, väsynyt tähän touhuun!
Olen ilmeisesti saanut anopin kaupanpäälle!?
Kertokaa hyviä neuvoja mitä voisin tehdä!?? Kiitos!
äippäx3
Tuun hulluks sen hössötyksistä!
Aina kun hänellä vapaapäivä hän kuvittelee, että viihdytän häntä koko päivän.
Meillä kolme lasta. Esikoinen aloitti koulun, seuraava meni eskariin ja tämä viimeinen on nyt sitten 2kk.
Kaksi ensimmäistä on edellisestä liitosta, joten anoppikin on vaihtunut matkalla!
Mieheni ymmärtää minua, mutta siinä sivussa jättää kuitenkin anopin minun riesakseni, kun on niin paljon poissa kotoolta.
Anoppi soittelee päivittäin, joskus saatta olla soittelematta yhden päivän, etten hermostuisi..
Kylässä käydessään hössöttää poikaa koko ajan, ei anna pojan nukkua->käy nipistelemässä ja repimässä, että tietää pojan olevan hengissä jne jne..
Joudun vahtimaan häntä pahemmin kuin pieniä lapsia joutuisin..
Mutta kun ongelma on se etten halua häntä loukata, koska tiedän, että ei hän pahaa tarkoita, on vaan mennyt pikkasen yli tämä hänen hössötys!
Joka paikkaan mihin olen päivisin menossa pitäisi ottaa hänet mukaan (soittaa kun olen kaupassa, niin "itkee" puhelimessa miksi en ottanut häntä mukaan jne jne.)
Luulin, että alkuinnostus olisi mennyt ohi, mutta tuntuu, että tämä pahenee vaan koko ajan!
Jos on esim. mennyt viikko kun hän on viimeksi pojan nähnyt, hän käyttäytyy kun joku vauhko, käy herättämässä pojan lirkutuksillaan ja repii ylös yms.
Päässäni ei ole enää muuta kun pelko siitä koska anoppi taas tunkee kylään tai jotain.
Tiedän hänen vapaapäivät ulkoa, tiedän koska hän taas vaatii päästä kylään! Enkä aina keksi mitään tekosyytä, etteikö nyt kävis!
En tiedä mitä tekisin, mutta tämä rupeaa jo pikkuhiljaa vaikuttamaan minun ja miehenikin väleihin!
Tuun varmasti hulluksi asian tiimoilta, koska suoraan sanottuna en haluaisi häntä nähdä vähään aikaan, tai saati sitten kuunnella päivästä toiseen samoja asioita puhelimessa.
Olen myös kokeillut sitä, että jos en vastaa hänelle puhelimeen, hän soittaa heti pojalleen ja utelee miksi en vastaa.
Kaikista pahin on se, että pidän hänestä todella paljon ja voisin esim. pyytää häntä meille hoitamaan poikaa siksi aikaa kun käyn vaikka kaupassa, mutta kun hän ei ymmärrä sitä, ettei se tarkoita sitä että hän voi sitten majailla meillä koko päivän. Hän kun ei ymmärrä lähteä! Ja suoraan, kun en kehtaa sanoa!
En tiedä mitä pitäisi tehdä, jos jaksoit lukea tänne asti, niin huomasit kuinka sekavaa tekstiä tämä on, kun olen niin vihainen, väsynyt tähän touhuun!
Olen ilmeisesti saanut anopin kaupanpäälle!?
Kertokaa hyviä neuvoja mitä voisin tehdä!?? Kiitos!
äippäx3
Vastaukset 4
Vanhimmat
sun miehen täytyisi osata sanoa äidilleen että nyt riittää ja maalaisjärki käteen. Eli siis sanoa suoraan että hiljentää vähän tahtia.Varmasti jos sinä siitä huomautat Anopillesi hän ei sitä ymmärrä, tai ainakin loukkaantuu, mutta jos miehesi saisi Äitinsä ymmärtämään,ei ehkä loukkaannu niin paljon. Toiset kun ei vaan hienovaraisia vihjailuja ymmärrä, silloin on sanottava suoraan. Ei vättämättä pahasti,mutta niin suoraan että ymmärtää... Jos tilanne jatkuu noin, jossain vaiheessa tulee jonkinlainen "tunteiden räjähdys" ja siitä ei yleensä hyvää seuraa.
juuri hänen, kenellä ongelmia on, tulisi puhua ongelman aiheuttajan kanssa. En tajua miksi siihen pitäisi sotkea anopin poika.
Eli alkuperäiselle sanoisin, että kun kuitenkin pidät anopistasi ja hän varmaankin sinusta ja oletan että molemmat olette aikuisia täyspäisiä ihmisiä, niin miksi ette voisi keskustella asiasta ihan suoraan. Ei siinä tarvitse ketään loukata, keskustella voi ihan rakentavastikkin ja saada sillä tavalla tilanne molempien hyväksi.
Ja molempien, myös ap:n pitäisi osata ottaa huomioon myös toisen tilanne ja tunteet.
Luulen, ettei tässä puhuminen auta, nää on niin tulenarkoja asioita, et on vaikee sanoa "nätisti" ja vaikka osaisi sanoa, niin toinen voi kuulla sen loukkaavalla tavalla.
Ehdotan, että otat vapaata miehesi kanssa, lähdette pitkälle viikonlopulle (mielellään muulle paikkakunnalle), otatte vaikka yhden tai kaksi lasta mukaan. Jätätte vaikka isoimman anopille hoitoon viikonlopuksi. Näin yksi lapsista saa mummolta erityiskivaa huomiota, te vanhemmat vähän helpotusta perherumbaan ja anoppi kokee itsensä tarpeelliseksi -monta päivää. Tämän jälkeen voit vielä sopia anopin kanssa kalenterista seuraavan hoitokeikan, jota ennen onkin niin paljon kiireitä, ettei ehdi tavata...
Muutenkin tässä varmaan tepsii se kikka, että anoppi saadaan tosiaan tuntemaan itsensä tarpeelliseksi. Kysele häneltä vinkkejä ja mielipiteitä asioista. Jos hän kokee, että alat olla "liian" kiinnostunut, hän ehkä alkaa pelätä, että alat tunkeilla. Kannattaa myös kysellä, mitä hänen muille ystävilleen /sukulaisilleen kuuluu, olisiko lähipiirissä joku muukin, joka hyötyisi anopin seurasta? Ethän halua omia anoppia kokonaan itsellesi...
Joo tässä vaan se ongelma, ettei anopilla ole muita täällä Etelä-Suomessa kuin poikansa!
Muut sukulaiset asuvat pohjoisessa..=(
Hyvä idea sinänsä! Mut ei hänellä ole omaa elämää ollenkaan->elää poikansa kautta..
Ei ystäviä, ei miestä, ei ketään.. Lomansakkin ottaa aina silloin kun pojallakin on.. Ollaan kyllä opittu olemaan kertomatta koska lomia pidellän..=)
Olen siis saanut miehen mukana anopin kaupanpäälle..=(
En tiedä mitä pitäis tehdä, mies on aina minun puolellani, kunnes puhuu äitinsä kanssa, hän saa pojan aina minua vastaan omalle puolelleen..=(
Anoppi varmasti haluaisi poikansa vaimoksi minun paikalle..=( Siltä ainakin tuntuu..
Vaikeita juttuja tosissaan=(
Ens elämässä täytyy valita tarkkaan mies jonka äidillä on oma mies ja oma elämä!=)
Sillä aikaa yritän niellä kiukkuni ja yrittää elää onnellista elämää!=)
äippäx3