Crosspostausta ehkä, mutta tuolla opiskelupalstalla tämä herätti harvinaisen vähän keskustelua. Yritän siis uudelleen täällä.
Olen etsinyt seuraa niin netistä kun työpaikalta, opiskelupiireistä ja työpaikalta jo jonkin aikaa. Tuloksetta. No, varatuille toivotan heti kättelyssä onnea elämään, samoin niille jotka sanoo suoraan ettei kiinnosta (en siis jää kiinni roikkumaan). Tämän seulonnan jälkeen "tapaukseni" ovat olleet koulutukseltaan varsin kirjavia: löytyy ainakin yksi maisteri, amk-opiskelijoita, ammattikoululaisia, peruskoulun käyneitä yksinhuoltajia.
Joka ikinen noista on epäonnistunut. Osa on johtunut minusta, sen tiedostan, mutta osa on täysin hämärän peitossa, eikä selity muulla kun sillä että sille vastapuolelle on tosiaan jäänyt pissis-vaihe päälle. Noloin yritys oli muuten sen maisterin kanssa, mutta ei enempää siitä. Nykyisestä laajennetusta tuttavuuspiiristä (työ, koulu, harrastukset, muut tuttavat) löytyy tasan tarkkaan yksi josta olen kiinnostunut, ja sekin oli vähän epävarma siviilisäädystään kun kysyin. Muut on keskenkasvuisia, epävakaita, tai muutenvaan epäkelpoja.
Lopetan tavisten jahtailun tähän. Keskityn tästä lähtien akateemisiin, siitä huolimatta että itse olen "vain" asentaja. Voisi kuvitella koulutuksen muokkaavan ihmistä johonkin suuntaan, joka ei siis juurikaan voi olla kun ylöspäin minun tapauksessa. Kettuilijoille tiedoksi että teen työtä jossa viihdyn erinomaisesti, ja joka ei karkaa kiinaan ihan lähiaikoina. En itse poissulje YO- (enkä AMK-) opintoja tulevaisuudessa. Asentajankaltaisen ammatin harjoittajalle on hyvä jos on joku vara-ammatti takataskussa jos terveys menee eikä enää pysty liikkumaan työmaalla. Eikä opiskelu sinänsä pahaa tee.
Hyvä ammatti, vakaa työllisyys, kunnolliset tulot ja vähän omaisuutta takana. Kyllä, katson voivani seuranhaussa unohtaa teinipissikset ja keskittyä tavallaan toiseen ääripäähän.
Tässä vaiheessa muuten voisi joku lääkäri (vast.) kommentoida miten työterveyspuolella on kirvesmiehiä, joiden ominaisuuksia hän ihailee. Eipä olisi ensimmäinen kerta sekään.
Sitten: lika barn leka bäst, sanoi yksi minua paljon, paljon viisaampi. Kommentti pisti minulle aihetta koskien jauhot suuhun hänen seurassa. Mutta ymmärrättehän mitä ajan tässä takaa. Olen siis niin lopen kyllästynyt puoliaikuisten kanssa leikkimiseen, että yritän nyt jotain muuta.
Olen etsinyt seuraa niin netistä kun työpaikalta, opiskelupiireistä ja työpaikalta jo jonkin aikaa. Tuloksetta. No, varatuille toivotan heti kättelyssä onnea elämään, samoin niille jotka sanoo suoraan ettei kiinnosta (en siis jää kiinni roikkumaan). Tämän seulonnan jälkeen "tapaukseni" ovat olleet koulutukseltaan varsin kirjavia: löytyy ainakin yksi maisteri, amk-opiskelijoita, ammattikoululaisia, peruskoulun käyneitä yksinhuoltajia.
Joka ikinen noista on epäonnistunut. Osa on johtunut minusta, sen tiedostan, mutta osa on täysin hämärän peitossa, eikä selity muulla kun sillä että sille vastapuolelle on tosiaan jäänyt pissis-vaihe päälle. Noloin yritys oli muuten sen maisterin kanssa, mutta ei enempää siitä. Nykyisestä laajennetusta tuttavuuspiiristä (työ, koulu, harrastukset, muut tuttavat) löytyy tasan tarkkaan yksi josta olen kiinnostunut, ja sekin oli vähän epävarma siviilisäädystään kun kysyin. Muut on keskenkasvuisia, epävakaita, tai muutenvaan epäkelpoja.
Lopetan tavisten jahtailun tähän. Keskityn tästä lähtien akateemisiin, siitä huolimatta että itse olen "vain" asentaja. Voisi kuvitella koulutuksen muokkaavan ihmistä johonkin suuntaan, joka ei siis juurikaan voi olla kun ylöspäin minun tapauksessa. Kettuilijoille tiedoksi että teen työtä jossa viihdyn erinomaisesti, ja joka ei karkaa kiinaan ihan lähiaikoina. En itse poissulje YO- (enkä AMK-) opintoja tulevaisuudessa. Asentajankaltaisen ammatin harjoittajalle on hyvä jos on joku vara-ammatti takataskussa jos terveys menee eikä enää pysty liikkumaan työmaalla. Eikä opiskelu sinänsä pahaa tee.
Hyvä ammatti, vakaa työllisyys, kunnolliset tulot ja vähän omaisuutta takana. Kyllä, katson voivani seuranhaussa unohtaa teinipissikset ja keskittyä tavallaan toiseen ääripäähän.
Tässä vaiheessa muuten voisi joku lääkäri (vast.) kommentoida miten työterveyspuolella on kirvesmiehiä, joiden ominaisuuksia hän ihailee. Eipä olisi ensimmäinen kerta sekään.
Sitten: lika barn leka bäst, sanoi yksi minua paljon, paljon viisaampi. Kommentti pisti minulle aihetta koskien jauhot suuhun hänen seurassa. Mutta ymmärrättehän mitä ajan tässä takaa. Olen siis niin lopen kyllästynyt puoliaikuisten kanssa leikkimiseen, että yritän nyt jotain muuta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jokaiselle joku löydy..:) mutta se voi toisaaltaan olla totta että ammatilla"koulutuksella on merkitystä kumppanin valinnassa.
ottaen huomioon että vaikka en nyt itseänikään miksikään "teinipissiksesksi" tai muuksi sen semmoiseksi lukisikaan vaan koulutuksen perusteella:D ammatin tms.. niin en voisi kyllä itsekkään ajatella seurustelevani liian korkeasti koulutetun kuivakan ihmisen kanssa..
nimittäin huumorintaju ja sama elämänasenne kuin myöskin kaikki muukin yhteävä mutta hieman poikkeava on suhteessa ja ihmisten välillä hyvä homma:)
toivottavasti sinäkin löydät (itsellesi sopivan täys aikuisen jos semmoinen on vaan mahdollisesti olemassa).
ja oma miekkoseni on tietokoneitten kanssa tekemisissä ja minä vain pelkkä duunari;) mutta hänellä sentään on huumorin tajua ja tosikkomaisuutta tasapainossa.. ja meillä menee loistavasti ammateista huolimati.. nimittäin ihminen voi kyllä luonteellisesti olla "pissis!" tai "vanhus" mitä ite haluaa olla tai on perusluonteeltaan.
Voi sua pieni pienempi mies. Teinipissis on teinipissis oli sitten taustaltaan akateeminen tai ei. Itse tunnen parikin todella typerästi käyttäytyvää pintaliitäjää yliopiston kirjoilta, kun taas vastavuoroisesti tunnen myös kavereita amiksesta, jotka vaikuttavat käytöksensä puolesta hyvinkin miellyttäviltä ja osaavat myös oman ajattelun paremmin kuin nämä isin kukkarolla ratsastavat akateemiset prinsessat.
Et vaikuta ihan niin typerältä, että oikeasti uskoisit siihen, että tietyn koulutustaustan omaavat käyttäytyvät kaikki samalla tavalla.
...tai sitten voisit vain etsiä henkistä ikääsi vastaava seuraa, niin ei tarvitse sidukka-tinttejä kuunnella!
Ei voi auttaa, kun et edelleenkään tunnu käsittävän oleellisinta. Ikä on ratkaisevin tekijä, ei koulutustausta. Tosin ikäkään ei aina määrittele kaikkea, ihmistä kun ei voi yleistää senkään puolesta.
Asenteesi kuulostaa kierolta tai sitten olet vaan tullut petetyksi, tai ainkin tunnet niin. Voit vaikka itse vielä tajuamatta kantaa täydellisen ihana -ihmisen syndroomaa, milloin oletat itsesi olevan parempi, älykkäämpi ja jotenkin vaan luulet erottuvasi erinomaisuudellasi muista.
En tarkalleen pääse näillä akateemisen aivoillani vielä analysoimaan taudinkuvaasi, mutta lääkkeeksi voi vaan määrätä avoimen, kontaktia rohkeasti kaikkia kohtaan (ammatti- tai koulutustaustasta huolimatta!) ottavan asenteen.
Olenko oikeassa, jos sanon, että olet hieman mustavalkoinen tyyppi tai sitten vain teet liian paljon tutkimusta, joka pohjautuu pelkästään koulutuksen ja luonteen korrelointiin?
Ihmisen olemus ja luonne muokkautuu koko elämän ajan, ei vain niiden muutamien opiskeluvuosien aikana. Se muokkautuu myös työsuhteessa, harrastuksissa ja ystävyyssuhteissa, jotka ovat paljolti valinnaisia asioita ja perustuvat omaan maailmankatsomukseen.
Millaisena pidät itseäsi, vaikka oletkin "vain" asentaja; onko tuo koulutus pakottanut henkiset ominaisuutesi pysymään alemmalla tasolla akateemisten vastaaviin verrattuna?
Jos olet sitä mieltä, että olet keskiasteen koulutettujen joukossa "helmi", jolle sopiva kumppani löytyy vain akateemisista, heitit kysymyksen ehkä sinuun ihmisenä liian vähän tutustuneille.
Toisen ihmisen kanssa viihtymiseen vaikuttaa ihan muut asiat, kuin ne 2-6 vuotta koulutuksessa.
Jotkut ottavat koulutuksen pelkästään tulevaisuuteen investointina. Toiset pitävät sitä myös sulkana hatussaan ja meriittinä muiden silmissä.
Olen tutustunut kaikenlaisiin ihmisiin ja viihtynyt kaikenlaisen koulutuksen saaneiden kanssa. Ja tuo viihtyminen on ollut molemminpuolista. Ystäväpiirissäni on yhtä paljon akateemisia kuin vähän vähemmänkin koulutettuja.
Täysin kouluttamattomiakin on muutama, jotka ovat vuosien varrella ahkeruudellaan edenneet uralla.
Vähiten kouluttautuneella ystävättärelläni on upeimmat elämänarvot.
Hänellä on jo aikuisia lapsia, jotka ovat tämän yksinhuoltajan kasvatuksessa kehittyneet fiksuiksi, oikeudenmukaisiksi ja arvostettaviksi yksilöiksi. Yhdestä on tullut akateeminen, mutta en voisi kuvitella, että hän pitäisi äitiään itseään alempiarvoisen yksilönä, saati pissiksenä.
Minäkään en asettaisi tätä ystävätärtäni epäsopivaksi partneriksi millekään koulutustason omaajalle. Henkistä ja usein myös iän mukana tullutta sivistystä ei saavuteta oppikirjoja pänttäämällä.
Jokainen saa valita itselleen sopivan.
Toivottavasti sinäkin löydät. Voi vain olla, että jos kerrot etsiväsi tietyn tasoisen koulutuksen omaavaa ja asetat tällaiset asiat mittariksi vastapuolelle, rajaat ulkopuolelle paljon potentiaalisia kumppaneita.