Mä kaipaan metsää. Suuria puita joiden varjoissa hiipiä piilossa katseilta, pehmeää sammalta johon upottaa kasvonsa, tuntea maan, kuunnella sen surumielistä laulua.
Mä kaipaan taivasta. Siipiä joilla lentää, pois, ikinä palaamatta, vapaana huolista, karkuun häkkiä joka puristuu ympärilleni.
Mä kaipaan rantaa. Hiekkaa johon haudata jalkani, dyynejä joiden sekaan huoleni katoaa.
Mä kaipaan tuulta. Vienoa kesätuulta, voimakasta myrsyä, tuulta joka tuo sateen. Minä kaipaan kaikkia niitä, niiden voima saa minut unohtamaan omat murheeni edes hetkeksi.
Mä kaipaan merta. Syviä sinisiä laineita, suolaista tuoksua, kireän viileää vettä johon sukeltaa, leviä joiden sekaan piiloutua, kadota maailman silmistä iäksi. Hukkua, hävitä, pehmeään sineen, ikuisesti.
Mä kaipaan taivasta. Siipiä joilla lentää, pois, ikinä palaamatta, vapaana huolista, karkuun häkkiä joka puristuu ympärilleni.
Mä kaipaan rantaa. Hiekkaa johon haudata jalkani, dyynejä joiden sekaan huoleni katoaa.
Mä kaipaan tuulta. Vienoa kesätuulta, voimakasta myrsyä, tuulta joka tuo sateen. Minä kaipaan kaikkia niitä, niiden voima saa minut unohtamaan omat murheeni edes hetkeksi.
Mä kaipaan merta. Syviä sinisiä laineita, suolaista tuoksua, kireän viileää vettä johon sukeltaa, leviä joiden sekaan piiloutua, kadota maailman silmistä iäksi. Hukkua, hävitä, pehmeään sineen, ikuisesti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ihana runo!!!:)
...on todella kaunis ja hieno runo...eipä täsä muuta osaa sanoa..."karkuun häkkiä joka puristuu ympärilleni"...joskus tuntuu siltä kun olis häkissä josta ei pääse pois...