voiko toimia? onko kellään kokemuksia?
matkaa välissä n.200km eli ei ihan hirveästi, mutta rajoittaa kuitenkin näkemistä toden teolla.
ikävä on aivan mieletön koko ajan, ja sitten tulee sanottua toiselle pahasti, vaikka ei sitä todellakaan tarkoita.
mieli tekisi niin kovasti vain olla toisen vieressä ja lähellä, ottaa syliin,hukuttaa suukkoihin... mutta ne kilometrit välissä..
ja kaiken lisäksi pelkään aivan mielettömästi jätetyksi tulemista, siis sitä että toisen tunteet kuolee pois tai hän löytää jonkun muun. kyllä minä rakkaaseeni luotan, mutta siltikin..
matkaa välissä n.200km eli ei ihan hirveästi, mutta rajoittaa kuitenkin näkemistä toden teolla.
ikävä on aivan mieletön koko ajan, ja sitten tulee sanottua toiselle pahasti, vaikka ei sitä todellakaan tarkoita.
mieli tekisi niin kovasti vain olla toisen vieressä ja lähellä, ottaa syliin,hukuttaa suukkoihin... mutta ne kilometrit välissä..
ja kaiken lisäksi pelkään aivan mielettömästi jätetyksi tulemista, siis sitä että toisen tunteet kuolee pois tai hän löytää jonkun muun. kyllä minä rakkaaseeni luotan, mutta siltikin..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä mennyt enemmän tai vähemmän yhdessä oloaika etäällä ja lähellä. Itse siis asun etälä-suomessa ja vaimoke keski-suomessa eli nyt välimatkaa 320km ja parin viikon päästä oman muuttoni jälkeen satanen lisää kilometreihin.Kyllä tää toimii kun asumispaikasta ei tee suurta numeroa ja ala vaatimaan toista luopumaan asioista joita tärkeitä.( hyvät työpaikat ja harrastukset) Ollaan asuttu yhdessä ja sekin toimi ja nyt ollaan vaihteeksi eri osoitteissa kun kullan rakas harrastus on parempi pitää maaseudun rauhassa ,joten muutettiin erilleen vaihteeksi.Vuoden päästä ei tiedä miten asiat ja muutanko vaihteeksi minä maalle..tiedä häntä...
Molemmilla on auto millä ajella ja ollaan sovittu, että vapaa päivät töistä vietetään
jommassa kummassa asunnossa.
Meillä ainakin toimii ihan hyvin vaikka kyllä kieltämättä joskus haluasi toisen olevan jakamassa asioita muulla keinoin kuin puhelimen välityksellä.
Kaikki riippuu. Jos haluatte, että se toimii, se toimii. Kuka muus en tietäisi kuin te?
välimatkasta huolimatta. Junamatkaa oli välillä 2,5h, mutta se estänyt minua matkustamasta hänen luokseen ja päinvasoitn. Kerrankin lähdin hänen luoltaa aamulla kouluun ja palasin illaksi takaisin, jotta pääsisin hänen viereen nukkumaan. Välillä oli tiukkaa kun ei saanut aikatauluja toimimaan niinkuin olisi tahtonut, mutta onneksi naiseni jaksoi hymyillä webbikamerassa :) Nyt olemme asuneet samassa kaupungissa puolivuotta ja etsimme ensimmäistä yhteistä kotia. Eikä harmita yhtään, että junamatkat tuntuivat välillä pitkiltä ja kiukutti raahata tavaroita eestaas. Sen ansiosta olen saanut vierelleni aivan ihanan ihmisen jonka kanssa eläminen ei pelota yhtään.
...ja tarpeeksi rakastaa.
Voi. Olisipa meilläkin vain 200km :)
Mennään Suomea päästä päähän ja hyvin toiminut jo monta vuotta. Riippuu tietenkin siitä, kuinka usein voi tavata. Niin ja ihmisen luonteesta, sopeutumiskyvystä, luottamisesta...
Tietty on helpompaa luottaa toisiinsa ja homma toimii jos molemmat ovat tyyppiä, ei viitsi baareissa asua. Olen mielummin vaikka kultani kanssa mesessä...
Hyvä puoli kaukosuhteessa on se, että saa kokea aina uudelleen ja uudelleen sen jälleennäkemisen huuman :)
Terkkuja vaan tutuille ;)
Meillä ainakin toimi todella hyvin ja nyt muutinkin joku aika sitten kultani luokse toiselle paikkakunnalle ja olemme rekisteröineet suhteemmekin... Kaikki toimii kunhan sen laittaa toimimaan, toiseen pitää luottaa ja jos ei luota ei siitä tulisi mitään vaikka asuisi kuinka liki.
ei toimi, kokeilkaa vaikka. ex-tyttis petti niin paljon kuin ehti.
Meillä oli kaukosuhde muutaman vuoden, mutta suhteemme päättyi, kun ex löysi toisen naisen. Luotin häneen, mutta näin kävi :( Suhteemme aikana ex puhui, että hän kun on suhteessa, niin hän ei petä...