Mikä ihme on syntymäsukupuoli. Joskus kysytään ihmisiltä ovatko he syntyneet naisiksi vai miehiksi, tai mihin sukupuoleen he ovat syntyneet. Määrittyykö ihmisen sukupuoli siis syntymässä? En ole nähnyt yhtään vauvaa jolla olisi parta tai tissit, ei ne miehiltä tai naisilta näytä, vaan vauvoilta. Ehkä siis syntymän yhteydessä aivoissa naksahtavat aivot mies- tai naisasentoon? No ainakin varmaan syntymän yhteydessä sukuelimet plopsahtavat pimpiksi tai pippeliksi? Eikö? No kai sille sukupuolelle jotain merkittävää syntymässä tapahtuu, jos kerran sukupuoleen SYNNYTÄÄN.
Ja kyllähän sille tapahtuukin. Johonkin paperiin nimittäin kirjataan lapsen sukupuoli. Tiettävästi vaihtoehtoja Suomessa on vain kaksi, joten vaikka lapsi olisi täysi hermafrodiitti, toimiva pippeli ja pimppi ja kaikki, täytyy kirjata jotain, eli toinen vaihtoehdoista, vaikka se olisi väärin. Koska ihmiseltä ei voi kysyä kumpaa sukupuolta tämän sukupuoli-identiteetti on ennen kuin se osaa puhua, täytyy pelata ihan ulkoisten tunnusmerkkien mukaan, mikä YLEENSÄ toimii. Mutta ei aina. Tekevälle sattuu, ja sekavasti kehittynyt sisäpuoli ei aina näy pissimävälineestä.
Onneksi meillä on kuitenkin systeemi, joka mahdollistaa syntymässä tehdyn virhemääritelmän korjaamisen, tosin se vaatii kauhean syynäämisen, ja päästään pipit eivät saa sukupuolimerkintäänsä korjattua, vaikka se olisikin väärä. Se on sinänsä ikävää, mutta tähän on tyytyminen niin kauan kun ainut luotettava tapa asian varmistamiseksi vaatisi kallon halkaisua ja aivojen viipaloimista mikroskoopin alle. Sillä kun on yleensä negatiivinen vaikutus ihmisen elämään, etten jopa sanoisi terminaalinen. Onneksi kaikki täyspäiset joiden sukupuoli on määritetty syntymässä väärin saavat kuitenkin asiansa korjattua.
Siispä kertauksena: syntymäsukupuoli on todennäköisyyksiin perustuvalla arvauksella tehtävä määritelmä, jossa on tasan kaksi vaihtoehtoa, joista on valittava toinen. Arvaus menee melkein aina mutta ei aina suunnilleen oikein, joten virhetapauksissa sukupuoli voidaan korjata. Siispä syntymäsukupuoli ei ole sen merkittävämpi kuin korjattukaan sukupuoli: kumpikin on vain merkkejä paperilla.
Ja kyllähän sille tapahtuukin. Johonkin paperiin nimittäin kirjataan lapsen sukupuoli. Tiettävästi vaihtoehtoja Suomessa on vain kaksi, joten vaikka lapsi olisi täysi hermafrodiitti, toimiva pippeli ja pimppi ja kaikki, täytyy kirjata jotain, eli toinen vaihtoehdoista, vaikka se olisi väärin. Koska ihmiseltä ei voi kysyä kumpaa sukupuolta tämän sukupuoli-identiteetti on ennen kuin se osaa puhua, täytyy pelata ihan ulkoisten tunnusmerkkien mukaan, mikä YLEENSÄ toimii. Mutta ei aina. Tekevälle sattuu, ja sekavasti kehittynyt sisäpuoli ei aina näy pissimävälineestä.
Onneksi meillä on kuitenkin systeemi, joka mahdollistaa syntymässä tehdyn virhemääritelmän korjaamisen, tosin se vaatii kauhean syynäämisen, ja päästään pipit eivät saa sukupuolimerkintäänsä korjattua, vaikka se olisikin väärä. Se on sinänsä ikävää, mutta tähän on tyytyminen niin kauan kun ainut luotettava tapa asian varmistamiseksi vaatisi kallon halkaisua ja aivojen viipaloimista mikroskoopin alle. Sillä kun on yleensä negatiivinen vaikutus ihmisen elämään, etten jopa sanoisi terminaalinen. Onneksi kaikki täyspäiset joiden sukupuoli on määritetty syntymässä väärin saavat kuitenkin asiansa korjattua.
Siispä kertauksena: syntymäsukupuoli on todennäköisyyksiin perustuvalla arvauksella tehtävä määritelmä, jossa on tasan kaksi vaihtoehtoa, joista on valittava toinen. Arvaus menee melkein aina mutta ei aina suunnilleen oikein, joten virhetapauksissa sukupuoli voidaan korjata. Siispä syntymäsukupuoli ei ole sen merkittävämpi kuin korjattukaan sukupuoli: kumpikin on vain merkkejä paperilla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei lääkäreillä sukupuolesta kovin paljon arvailtavaa ole. Jos lapsi on normaali niin eiköhän se aika selvästi näy. Sukupuoli-identiteetti on sitä minkä sen haluaa olevan. Asiaa pohtii liikaa niin voi pian luulla että onkin jotain mitä ei ole. Ja sitten leikkaukseen mars ja virhe on tehty pysyväksi.
"Sukupuoli-identiteetti on sitä minkä sen haluaa olevan. Asiaa pohtii liikaa niin voi pian luulla että onkin jotain mitä ei ole. Ja sitten leikkaukseen mars ja virhe on tehty pysyväksi."
Arvaus taisi tosiaan olla koska et näytä tietävän asiasta tuon taivaallista..
Jos joku alkaa arvailemaan sukupuoltaan tai pitkällä ja väärällä pohdinnalla lähtee tutkimuksiin, niin lentää pikaisesti maitojunaan. Jo nyt vain noin puolet tutkimuksiin hakeutuneista on aitoja transsukupuolisia.
Uskon että sillä että haluaa jotain asiaa todella paljon on aika suuret vaikutukset. Se muovaa koko ajatusmaailmaa ja joskus aiheuttaa myös fyysisiä ilmiöitä. Kuten stressi aiheuttaa päänsärkyä ym fyysisiä sairauksia niin tahdolla pystyy muuttamaan myös ajatusmaailmaansa. Toivottavasti jotain ymmärsitte.
Mä aikoinani ihmettelin A. Mattilalle (TAYS) sitä, että henkilötunnuksen muutosta pitää anoa. Sanoin, että kun se on todettu vääräksi, eikö se pitäisi automaattisesti korjata ilman mitään anomuksia. Perusteluna sanoin, etten minä syntyessänikään anonut mitään, eikä kukaan kysynyt minulta itseltäni olenko tyttö vai poika.
No, Mattila vähän hiiltyi tyyliin "se nyt vielä puuttuisi, että hetu muutettaisiin anomatta".
Minä en ole koskaan anonut uutta henkilötunnusta! Sain sen automaattisesti sen jälkeen kun olin anonut sukupuoleni vahvistamista toiseksi. Kun sukupuoleni vahvistettiin lääkärien lausuntojen perusteella naiseksi, naisen hetu tuli automaattisesti.
Minä kyllä muistaakseni anoin paikalliselta maistraatilta "merkitsemistäni naispuoliseksi väestörekisteriin ja henkilötunnukseni vastaavaa korjausta". Ehkä se ois mennyt ilman tuota hetulisäystäkin, en tiedä. Näin mua neuvottiin kuitenkin.
Vanha kaupunkiviidankon sanonta:
naiseksi ei synnytä - naiseksi tullaan.
Eikös yhtä hyvin voi sanoa että tytöksi/pojaksi synnytään ja naiseksi/mieheksi tullaan.
Faktaa ja faktaa
Kirjoittanut: ____ 15.9.2006 klo 10.39
Eikös yhtä hyvin voi sanoa että tytöksi/pojaksi synnytään ja naiseksi/mieheksi tullaan.
Voithan sinä sanoa ihan mitä tykkäät. Mutta tiedoksesi vain, että "naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan" on feminismin historian lentäviä lauseita. Lähteenä Simone de Beauvoir, jos oikein muistan.