Pahoittelen pituutta.
Oli oppintunti ja teimme ryhmätöitä. JOUDUIN samaan ryhmään yhden todella hiljaisen pojan kanssa ja yhden ulkomaalaisen pojan. Poika on muslimi ja on asunut Suomessa jo jonkin aikaa. Sotaa pakoon vissiin on tullut. Poika on yksinkertaisesti TYHMÄ, se saattaa osittain johtua huonohkosta suomentaidosta, mutta kyllä täytyy olla jotain outoa tuolla korvien välissä, kun käyttäytyy niin kummallisesti.
Tiesin heti, ettei työskentelystä hänen kanssaan tulisi mitään, mutta yritin kuitenkin pitää hommaa hallinnassa.
Jos aloin esim. lukemaan tietopaperia, hän repäisi sen pois. Jos taas annoin sen jommalle kummalle toiselle luettavaksi, niin minun oli tietenkin ehdottomasti luettava sitä. Hän teki kaiken väärin, mutta mollasi minua koko ajan, että minä en muka osaa tehdä mitään. Eihän sellaista jaksa kuunnella. Siispä käskin häntä monesti olemaan hiljaa, mutta hän ei osanut pitää sitä turpaansa kiinni.
Mulla alkoi olla mitta täysi. Näin jo mielessäni, kuinka tarraisin sitä hiuksista, vaatteista, ihan mistä vaan kiinni ja retuuttaisin. Tai vetäisin kuonoon. Niin olisin normaalioloissa voinut tehdäkin, joskaan en kovin mielelläni. Nyt oltiin kuitenkin koulussa, joten se ei oikein ollut soveliasta.
Olen tosi tunteellinen ihminen, joten pakko mun on tunteita siinä paikan päällä jotenkin purettava. Kun väkivaltaisia tunteitani en voinut päästää valloilleen, rupesin "itkemään." Siis en äänekkäästi, vaan ihan silleen, että silmät vaan vuosi. (okei oli mulla nuhakin osasyynä)
Tyyppi tietenkin huomasi ja alkoi kysellä (kovaan ääneen, eihän hän muuta osaakkaan) että "miks sä itket?" En viitsinyt edes vastata, vaikka moneen kertaan kysyi ja "anteeksi" hoki myös, mutta eihän se sen sanan merkitystä ymmärrä. Se on sille vaan sana muiden joukossa. Hän vain jatkoi.
Itsetuntoni ei ole ihan niin huonossa jamassa, että olisin tyypin puheista loukkaantunut ja siksi siis "vollottanut," vaan siksi, että en tiennyt mitä tehdä, joten pakko oli niin purkaa. Arvaa vaan nolottaako yhtään, kun muu luokka oli siinä paikalla? Toisaalta, jos heillä on joku tunnevamma, että eivät ymmärrä itkemistä, niin ei ole minun ongelma.
Noi tilanteet varmaan tulee toistumaan ja seuraavalla kerralla haluasin tehdä jotenkin toisin. Mitä mun kannattaa tehdä? Onko väkivalta todellakin ainoa keino lopettaa vattuilu?
JOS EI OIKEESTI TAJUA, ETTÄ NYT OLLAAN SUOMESSA, JOSSA ON TASA-ARVO (ei se poikia noin käskytä) NIIN SAISI KYLLÄ MENNÄ JONNEKIN MUUALLE!
Oli oppintunti ja teimme ryhmätöitä. JOUDUIN samaan ryhmään yhden todella hiljaisen pojan kanssa ja yhden ulkomaalaisen pojan. Poika on muslimi ja on asunut Suomessa jo jonkin aikaa. Sotaa pakoon vissiin on tullut. Poika on yksinkertaisesti TYHMÄ, se saattaa osittain johtua huonohkosta suomentaidosta, mutta kyllä täytyy olla jotain outoa tuolla korvien välissä, kun käyttäytyy niin kummallisesti.
Tiesin heti, ettei työskentelystä hänen kanssaan tulisi mitään, mutta yritin kuitenkin pitää hommaa hallinnassa.
Jos aloin esim. lukemaan tietopaperia, hän repäisi sen pois. Jos taas annoin sen jommalle kummalle toiselle luettavaksi, niin minun oli tietenkin ehdottomasti luettava sitä. Hän teki kaiken väärin, mutta mollasi minua koko ajan, että minä en muka osaa tehdä mitään. Eihän sellaista jaksa kuunnella. Siispä käskin häntä monesti olemaan hiljaa, mutta hän ei osanut pitää sitä turpaansa kiinni.
Mulla alkoi olla mitta täysi. Näin jo mielessäni, kuinka tarraisin sitä hiuksista, vaatteista, ihan mistä vaan kiinni ja retuuttaisin. Tai vetäisin kuonoon. Niin olisin normaalioloissa voinut tehdäkin, joskaan en kovin mielelläni. Nyt oltiin kuitenkin koulussa, joten se ei oikein ollut soveliasta.
Olen tosi tunteellinen ihminen, joten pakko mun on tunteita siinä paikan päällä jotenkin purettava. Kun väkivaltaisia tunteitani en voinut päästää valloilleen, rupesin "itkemään." Siis en äänekkäästi, vaan ihan silleen, että silmät vaan vuosi. (okei oli mulla nuhakin osasyynä)
Tyyppi tietenkin huomasi ja alkoi kysellä (kovaan ääneen, eihän hän muuta osaakkaan) että "miks sä itket?" En viitsinyt edes vastata, vaikka moneen kertaan kysyi ja "anteeksi" hoki myös, mutta eihän se sen sanan merkitystä ymmärrä. Se on sille vaan sana muiden joukossa. Hän vain jatkoi.
Itsetuntoni ei ole ihan niin huonossa jamassa, että olisin tyypin puheista loukkaantunut ja siksi siis "vollottanut," vaan siksi, että en tiennyt mitä tehdä, joten pakko oli niin purkaa. Arvaa vaan nolottaako yhtään, kun muu luokka oli siinä paikalla? Toisaalta, jos heillä on joku tunnevamma, että eivät ymmärrä itkemistä, niin ei ole minun ongelma.
Noi tilanteet varmaan tulee toistumaan ja seuraavalla kerralla haluasin tehdä jotenkin toisin. Mitä mun kannattaa tehdä? Onko väkivalta todellakin ainoa keino lopettaa vattuilu?
JOS EI OIKEESTI TAJUA, ETTÄ NYT OLLAAN SUOMESSA, JOSSA ON TASA-ARVO (ei se poikia noin käskytä) NIIN SAISI KYLLÄ MENNÄ JONNEKIN MUUALLE!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä välitä. Äläkä käytä fyysistä väkivaltaa. Miullakin on kokemuksia kun muut ei ryhmätyössä tee mitään. Tai siis sählää keskenään. Ikävää. Itke vain. Se on luonnollista ja terveellistä.
Olisikin vain ollut tekemättä mitään, mutta kun sen laiskottelun lisäksi piti mollata kovaan ääneen mua koko ajan.
Juu, itkeminen on ihan luonnollista, mutta jotenkin tuntuu silti siltä, kuin olis "maine" jotenkin mennyt, vaikka onhan tuota pillittelyä ennenkin tullut harrasteltua, mutta juuri kun muut oli ehkä jo unohtaneet, niin nyt tuli taas pilliteltyä. :|
Kun jotenkin tuntuu, että itken turhan helposti, vaikka arvostan kyllä tätä tunteellisuutta itsessäni. Muut aina hoitaa saman tilanteen ilman kyyneleitä. Miten ne sen tekee. :OO
Sori, en jaksanu hirveest panostaa tähän viestiin.
Mulla on sama ongelma, itken mielestäni ihan liian helposti. En enää, mutta viime vuonna itkin koulussakin, kun tuntui ne ihmiset niin idioottikusipäiltä, ja se ärsytti. Olen tottunut kyllä tähän, ja oppinut hyväksymään sen. Vähään aikaan en ole sitä kyllä enää tehnyt. Vähän samanlaisia siitä tuntemuksia kuin sulla.
Ja ärsyttää se, että pojat/miehet ei voi itkeä. Ainakaan useimpien mielestä.
Mua ärsyttää myös kaikki tollanen, ja en siedä tollasta, kun tuntuu et ne toimii niin "epäoikeudenmukasesti" tai jotenkin. Mun mielestä noi kaikki ulkolaiset on vähän pimeitä. Ne kun yrittää jotain, ja sit yrittää oudoin keinoin "sopeutua". Ei ne tyhmiä oo, ne ei vaa oo tottunu tällaseen kulttuuriin. Mut tollasia ihmisiä kyllä on ihan kotosuomestakin
Mä tunnen yhen ulkolaisen tytön, se on tosi rasittava, koska tykkää musta. Sit se yrittää ihan ihmeellisil tavoil iskeä mua ja tulee poukkoilemaan aina mun tielle rasittavasti ja säätää jotain säälittävää ja soittelee. Ei se mulle kyl vittuile. Mut joskus mä vähän ihmettelen mitä sen pääs liikkuu. Kerran se oli kai nähty kun oltiin kaverien kaa tönitty leikkimielisest toisiamme. Se sit tuli ja veti lähes täysillä mua vatsaan ja hymyili perään. Ei se kyl niin pahasti sattunu, mut suuresti ihmettelin vain.
-
En tiedä tarkalleen mitä voisit tehdä. Parasta on, että älä välitä. Ei ne ryhmätyöt niin tärkeitä oo, että sun tarvitsisi niistä niin stressata. Tällä en kuitenkaan tarkota sitä, että itkeminen pahasta olisi. Mutta noin. Ajattele, että so what ja rauhoita itseäs ku se mollaa sua.
Parasta on, että et käyttäisi väkivaltaa. Ainakaan mitään kovin pahaa.
Mä en kyllä oo mikään paras neuvoja. Oon paininu lähes samantapasten ongelmien kaa.
"Sotaa pakoon vissiin on tullut. Poika on yksinkertaisesti TYHMÄ, se saattaa osittain johtua huonohkosta suomentaidosta, mutta kyllä täytyy olla jotain outoa tuolla korvien välissä, kun käyttäytyy niin kummallisesti. "
Traumaattiset kokemukset saattavat aiheuttaa myös ymmärrykseen vaikeuksia. Ihmisen aivot vain toimivat niin. Jos kyseinen kaveri on kokenut sodan kauhuja, tappamista jne. hänen kykynsä käsitellä asioita on kärsinyt. Hän ei siis td. ole tyhmä, vaan tunne-elämältään horjunut. Hänellä saattaa olla patoutuneita surun tunteita, tai pelkoa, jopa vihaa. Ne kaikki vaikuttavat häneen. Kun sinä turhauduit, itkit. Hänen kyynelkanavansa ovat ehkä kuivuneen, koska hän on nähnyt tai kokenut niin paljon kaikkea, mitä me emme ymmärrä.
Mitä siis voit tehdä? Voit sanoa hänelle, että hänen käytöksensä loukkaa sinua, että sinusta tuntui pahalle. Kun käytät Minä-viestiä "Minusta tuntuu pahalle, kun et tai kun sinä..."
Sinun mollaamisesi voi johtua myös hänen huonosta itsetunnostaan. Toisaalta se voi olla myös merkki siitä, että hän yrittää löytää paikkaansa luokkayhteisössänne. Millä luokalla olet?
Neuvoisin olemaan kärsivällinen ja yllätä hänet joku päivä. Kysy mitä hänelle kuuluu. Jos hän on arabi, kiitä häntä arabiaksi "Sugran!", hän putoaa takapuolelleen;). Tiedän kokemuksesta. Olen työskennellyt eräässä lähiössä useamman vuoden ja siellä on 2/3 maahanmuuttajia, nimenomaan muslimeja.
Minulla oli yksi hyvin vaikea nuori, väkivaltainen. Olin hänen kanssaan jatkuvasti ongelmissa, kunnes kerran kysyin hänen perhesuhteistaan bussissa. Hän kertoi, että hänen kaksi veljeään oli ammuttu ja yksi sisko oli kadonnut pakolaisleirillä. Yksi sisko oli turvassa Saksassa ja Suomessa oli muutama veli. Viimeksi kun näin hänen pikkuveljeään, kuulin, että mainitsemani veli istui vankilassa pahoinpitelystä tuomiota. Hän kuitenkin rauhoittui bussikeskustelumme jälkeen. Miksi? Koska joku oli kiinnostunut hänestä ja hänen kohtalostaan. Se jälkeen väleissämme ei ollut mitään vikaa. Sääli, että hän sitten myöhemmin ajautui uudestaan rikoksiin.
Lopuksi:
Kohtele häntä, kuten haluaisit hänen kohtelevan sinua. Ja anna kyyneleiden tulla, niitä ei tarvitse hävetä. Parempi itkeä kuin padota sisäänsä.
Olen yhdeksännellä luokalla.
"Kohtele häntä, kuten haluaisit hänen kohtelevan sinua" -lause on pyörinyt mielessäni jo kauan, se on minulle hyvin tärkeä, mutta se alkaa olla aika turhauttavaa, kun saa vastalahjaksi vain kurjaa kohtelua.. Mutta yritän.
Ei vaikka elämässään haluaisi ko. ajatusta soveltaa.
Jos tuon kaverin psyyke on edes jotenkin kohdallaan, parhaiten hänen omantuntonsa saa kolisemaan juuri tuomalla näkyviin, sen, että hänen toilailunsa satuttaa sinun tunteitasi. Minä en ainakaan kestä itkevää vaimoani, putoan polvilleni samantien;).
Pointtini on siis se, että tunteet kannattaa näyttää sellaisina kuin ne ovat, mutta samalla miettiä kuinka toimii. Vääriä tunteita ei ole, mutta huonoja toimintamalleja ei. Ei ole väärin jos v******aaa, mutta on eri asia miten sen tuo esiin.
Tsemppiä viimeiseen peruskouluvuoteen!
Olet koulussa jossa sinun on tarkoitus opiskella. Jos et tule toimeen tämän henkilön kanssa niin sano asiasta opettajalle. Kerro että yhteistyöstä ei tule yksinkertaisesti mitään. Kaikenlaista kohtelua ei tarvi sietää, mutta ei käsiksikään kannata käydä. Tällaisen oppilaan paikka ei ole ylipäätään normaalissa koulussa, eikä normaalissa opetuksessa. Aivan sama mitä toinen on kokenut, mutta jos muita ihmisiä ei voi sen vertaa sietää että yhden työn tekee yhdessä niin tälle ei todellakaan tarvi mielistellä.
Mutta en ehkä olisi heti siirtämässä eristyiluokkaan tai ryhmään, ainakaan sen takia, ettei tule toimeen. Aika äkäisesti olet kaveria siirtämässä pois normaaliopetuksesta, etenkin kun emme edes tiedä, mitä opettaja asiasta ajattelee.
Mutta kuten sanoitkin, opettajan tehtävä on asiaan puuttua.
Jatkoajatus: Miten pojan eheytyminen edistyy, jos hänet siirretään eristyisryhmään, jossa helposti leimautuu? Minä siirtäisin hänet vasta kun on pakko.
..hakannu sen vitun muslimipaskan ja oot aika nolo tyyppi jos alat vollottaa koulussa hahaha
nolo nolo nolo nolo nolo nolo nolo nolo =)=)=)=)=)=)=))=)=?==??=?=?