Itkuinen äänesi puhelimessa
saa palan nousemaan kurkkuuni.
Et halua kertoa missä olet, mutta haluat apua.
Elämä on taas perseellään ja ahdistaa.
Menneisyyden kauhut, viillot sydämessä ja lyönnit.
Ihosi muistaa.
Nuori elämäsi, mitä järkeä?
Eikö kukaan kuule, eikö kukaan välitä?
Kuuntelen avuttomana, enkä osaa auttaa.
Lähetän voimattoman rukouksen, mutta tunnen
itsekin olevani aivan voimaton.
Oksennuksen ja veristen tuppojen keskellä keräät
elämääsi kasaan. Katsot taaksesi, etkä näe muuta kuin
pimeyttä. Se pimeys kietoo sydämesi teräsvaippaan ja
tunnet tukehtuvasi. Sinun sielusi palaa ja huudat tuskasta. Eikö kukaan kuule?
Kuivunein huulin ja lasittunein silmin katsot pölyiseen
ikkunaan. Et näe syksyä sen takana, sillä sielussasi on talvi.
Risti ei syytä, se armahtaa.
Koivu katsoo hiljaa, eikä tuomitse
saa palan nousemaan kurkkuuni.
Et halua kertoa missä olet, mutta haluat apua.
Elämä on taas perseellään ja ahdistaa.
Menneisyyden kauhut, viillot sydämessä ja lyönnit.
Ihosi muistaa.
Nuori elämäsi, mitä järkeä?
Eikö kukaan kuule, eikö kukaan välitä?
Kuuntelen avuttomana, enkä osaa auttaa.
Lähetän voimattoman rukouksen, mutta tunnen
itsekin olevani aivan voimaton.
Oksennuksen ja veristen tuppojen keskellä keräät
elämääsi kasaan. Katsot taaksesi, etkä näe muuta kuin
pimeyttä. Se pimeys kietoo sydämesi teräsvaippaan ja
tunnet tukehtuvasi. Sinun sielusi palaa ja huudat tuskasta. Eikö kukaan kuule?
Kuivunein huulin ja lasittunein silmin katsot pölyiseen
ikkunaan. Et näe syksyä sen takana, sillä sielussasi on talvi.
Risti ei syytä, se armahtaa.
Koivu katsoo hiljaa, eikä tuomitse
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.