Itkenyt olen
kevään lapsi
Itkujen, riemujen
ja ilon lapsi.
Jääkylmien kevätpäivien
lapsi.
Lapsi, joka nyt eilisestä
itkusta rauhoittunut jo,
ja nytkähtää kuin itkun
jälkeen hengitys.
Keväänlapsi, joka
sateita ja viimojekin
tuntenut on.
Herkkä läpikuultava
ihoni keväästä kertoo.
Silmäni herkkyyttä heijastaen,
lapsi joka en voi jättää
ketään, jokaa kevätolemustani
ikävöisi.
Mutta kun minä kevään lailla
sadan ja tuulen, voin auttaa
pakenemaan minua
ja jättämään minut.
Tai ne, jotka eivät pidä
keväästäni.
Tuulessa minä vaatteet kuivaan
heilutan keveästi
murheellisia ja sairaita autan.
Silloin minä olen hyvä,
silloin minua kaivataan.
Mutta kesäpäivien terveiden
lomassa, ei kevättä kaivata.
Kun tulee talvi, kevättä halutaan.
Mutta minä kaadan kumoon liukkailla
teillä, mulla on ehdottomat puheet.
Minä olen ehdoton, keväänlapsi
on ehdoton.
Kun minä puhallan kylmästi,
niin lentsunkin voin tehdä
ja sä tuut kipeeksi.
Ja nukut.
Kun minä itken, niin sadan
ja sadan, joskus pisaroin
ja tiputan räystäiltä vesiä.
Mutta sitten kun minä paistan,
minä paistan kirkkaasti,
niin kirkkaasti
että sinulla tulee ikävä minua.
kevään lapsi
Itkujen, riemujen
ja ilon lapsi.
Jääkylmien kevätpäivien
lapsi.
Lapsi, joka nyt eilisestä
itkusta rauhoittunut jo,
ja nytkähtää kuin itkun
jälkeen hengitys.
Keväänlapsi, joka
sateita ja viimojekin
tuntenut on.
Herkkä läpikuultava
ihoni keväästä kertoo.
Silmäni herkkyyttä heijastaen,
lapsi joka en voi jättää
ketään, jokaa kevätolemustani
ikävöisi.
Mutta kun minä kevään lailla
sadan ja tuulen, voin auttaa
pakenemaan minua
ja jättämään minut.
Tai ne, jotka eivät pidä
keväästäni.
Tuulessa minä vaatteet kuivaan
heilutan keveästi
murheellisia ja sairaita autan.
Silloin minä olen hyvä,
silloin minua kaivataan.
Mutta kesäpäivien terveiden
lomassa, ei kevättä kaivata.
Kun tulee talvi, kevättä halutaan.
Mutta minä kaadan kumoon liukkailla
teillä, mulla on ehdottomat puheet.
Minä olen ehdoton, keväänlapsi
on ehdoton.
Kun minä puhallan kylmästi,
niin lentsunkin voin tehdä
ja sä tuut kipeeksi.
Ja nukut.
Kun minä itken, niin sadan
ja sadan, joskus pisaroin
ja tiputan räystäiltä vesiä.
Mutta sitten kun minä paistan,
minä paistan kirkkaasti,
niin kirkkaasti
että sinulla tulee ikävä minua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.