"KOHINA"

Eli samaan tapaan kuin filmiaikaan: suuremmalla filminherkkyydellä tuli rakeisempia kuvia. Tuo kohinanimitys vain sai arvailemaan.

Tiitu kirjoitti:

Eli samaan tapaan kuin filmiaikaan: suuremmalla filminherkkyydellä tuli rakeisempia kuvia. Tuo kohinanimitys vain sai arvailemaan.

...digit kohisevat huomattavasti vähemmän kuin filmit. Kinarilla jo ISO400 alkaa saamaan taidetta, mutta digillä pitää vahvistaa ISO1600 saakka eikä järkkärit kohise sittenkään:)

Mika.... kirjoitti:

...digit kohisevat huomattavasti vähemmän kuin filmit. Kinarilla jo ISO400 alkaa saamaan taidetta, mutta digillä pitää vahvistaa ISO1600 saakka eikä järkkärit kohise sittenkään:)

Ei pidä sekoittaa kohinaa ja rakeisuutta.
Kohina on sanallisesti kuvailtuna värivirhettä joka ei vaikuta terävyyteen, rakeisuus taas kuvassa esiintyviä muotoja, jotka vähentävät terävyyttä.

Filmille tuli yleensä käytettyä ISO400 ( Fuji provia )diaa, jossa terävyys ja rakeisuus oli vielä riittävä, kohinaahan siinä ei ole.

Digillä ei rakeisuudesta taas voi puhua, mutta kyllä esim. EOS350D alkaa kohista jo ISO800-herkkyydellä ( siis kohina on havaittavissa kuvan tummissa kohdissa, se onko se jo häiritsevää, on makuasia )

Eli käytännössä filmistä digiiin siirtyessäni ei herkkyys muuttunut mitenkään.

Mikki............... kirjoitti:

Ei pidä sekoittaa kohinaa ja rakeisuutta.
Kohina on sanallisesti kuvailtuna värivirhettä joka ei vaikuta terävyyteen, rakeisuus taas kuvassa esiintyviä muotoja, jotka vähentävät terävyyttä.

Filmille tuli yleensä käytettyä ISO400 ( Fuji provia )diaa, jossa terävyys ja rakeisuus oli vielä riittävä, kohinaahan siinä ei ole.

Digillä ei rakeisuudesta taas voi puhua, mutta kyllä esim. EOS350D alkaa kohista jo ISO800-herkkyydellä ( siis kohina on havaittavissa kuvan tummissa kohdissa, se onko se jo häiritsevää, on makuasia )

Eli käytännössä filmistä digiiin siirtyessäni ei herkkyys muuttunut mitenkään.

Käytännössä kohina vaikuttaa kuvan terävyyteen, koska kohinaa pyritään suodattamaan pois kuvista - ja siinä samalla "pesuveden mukana" menee myös osa terävyydestä/pienistä yksityiskohdista, jotka kohinanpoistoalgoritmi erehtyy tulkitsemaan kohinaksi.

Varsinaisen kohinasuodatuksen lisäksi saatetaan tehdä muitakin temppuja, kuten säätää terävöintiä ja värikylläisyyttä pienemmiksi suuria herkkyysasetuksia käytettäessä. -> Kuvant näyttävät epäterävämmiltä, vaikka varsinaiseen informaatiosisältöön ei terävöinti vaikutakaan (toisin kuin pieniä yksitöiskohtia popsiva kohinasuodatus).

Kohinasuodatusta käytetään nykyään myös järkkäreissä (JPEG kuvat) ja pokkarit eivät koko ajan kutistuvine kennoineen ja kasvavine pikselimäärineen tule enää lainkaan toimeen ilman rankkaa kohinasuodatusta, edes alimmilla herkkyysasetuksilla.

Mika.... kirjoitti:

...digit kohisevat huomattavasti vähemmän kuin filmit. Kinarilla jo ISO400 alkaa saamaan taidetta, mutta digillä pitää vahvistaa ISO1600 saakka eikä järkkärit kohise sittenkään:)

Järkkäreissä ei varmaankaan kohina ole ongelmana mutta ottakaa huomioon että suurin osa kansasta kuvaa pokkarilla, eli on ns. sunnuntaikuvaajia.

Puoliammattilaiset ja tosiharrastajat käyttää järkkäreitä mutta siltikin paljon harrastajia varmasti tyytyy pokkariin, hyvässä (digi)pokkarissahan on lähes yhtä hyvät säädöt kuin järkkäreissä, paitsi että kenno on pienempi ja optiikkaa ei voi vaihtaa...toista se on filmikameroita verratessa ja niissä eroja onkin enemmän (pokkareissa hädin tuskin juuri mitään säätöjä kun taas järkkäreissä sitäkin enemmän).

Digipokkareissa kyllä pahassa lykyssä alkaa tuo kohina häiritsemään jo ISO400-herkkyydessä.

suurilla herkkyysasetuksilla kirjoitti:

Käytännössä kohina vaikuttaa kuvan terävyyteen, koska kohinaa pyritään suodattamaan pois kuvista - ja siinä samalla "pesuveden mukana" menee myös osa terävyydestä/pienistä yksityiskohdista, jotka kohinanpoistoalgoritmi erehtyy tulkitsemaan kohinaksi.

Varsinaisen kohinasuodatuksen lisäksi saatetaan tehdä muitakin temppuja, kuten säätää terävöintiä ja värikylläisyyttä pienemmiksi suuria herkkyysasetuksia käytettäessä. -> Kuvant näyttävät epäterävämmiltä, vaikka varsinaiseen informaatiosisältöön ei terävöinti vaikutakaan (toisin kuin pieniä yksitöiskohtia popsiva kohinasuodatus).

Kohinasuodatusta käytetään nykyään myös järkkäreissä (JPEG kuvat) ja pokkarit eivät koko ajan kutistuvine kennoineen ja kasvavine pikselimäärineen tule enää lainkaan toimeen ilman rankkaa kohinasuodatusta, edes alimmilla herkkyysasetuksilla.

Sen tiedän että pokkareihin koitetaan koko ajan ahtaa yhä lisää pikseleitä mutta miksi niitä kennoja muka kutistettaisiin samalla? Johan kameravalmistajat sahaisivat omaa oksaansa jos kennoja alkaisivat pienentää eikä sillä edes saavuteta mitään etuja, ne kennot kun ei ole muutenkaan mitenkään isoja joten eivät vie kameran sisätilasta kuin murto-osan. Joten jos tuo väittämäsi kennon kutistamisesta on totta, niin jotain on vinksallaan silloin kamerafirmojen insinöörien pääkopassa...ja pahasti. Kennoja ei missään tapauksessa saa kutistaa, niitä pitäisi pikemminkin suurentaa!

siis täh? kirjoitti:

Sen tiedän että pokkareihin koitetaan koko ajan ahtaa yhä lisää pikseleitä mutta miksi niitä kennoja muka kutistettaisiin samalla? Johan kameravalmistajat sahaisivat omaa oksaansa jos kennoja alkaisivat pienentää eikä sillä edes saavuteta mitään etuja, ne kennot kun ei ole muutenkaan mitenkään isoja joten eivät vie kameran sisätilasta kuin murto-osan. Joten jos tuo väittämäsi kennon kutistamisesta on totta, niin jotain on vinksallaan silloin kamerafirmojen insinöörien pääkopassa...ja pahasti. Kennoja ei missään tapauksessa saa kutistaa, niitä pitäisi pikemminkin suurentaa!

Aikoinaan 1/1,8 tuumaa (aktiivisen osan lävistäjä n. 9 mm) oli se tavallisin koko, mutta kalliimmista (Esim. Minoltan Dimage 7, Nikon CP5000, Olympus 8080) löytyi myös suurempaa 2/3 tuuman kennoa. Pienempiä ei juuri käytetty - tosin eipä silloin oikeita paidantaskukameroita pahemmin ollutkaan.

Nykyään suurin osa kameroista on varustettu jollain 1/2,5...1/2,7 tuuman kikkareella (lävistäjä n. 6 mm) ja 2/3 tuumaa alkaa olla jo todellinen harvinaisuus.

Pienemmän kennon etuja:
1) pienemmät valmistuskustannukset, koska yhdestä piikiekosta saa enemmän kennoja
2) pienemmät valmistuskustannukset, koska valmistusvirheiden todennäköisyys on verrannollinen kennon pinta-alaan
3) pienelle kennolle riittää pienempi objektiivi -> säästöä materiaalikuluissa
4) pienemmän objektiivin ympärille on mahdollista rakentaa pienempi kamera

Homma on ajettu läpi sillä tavalla, että pienemmät & pikselimäärältään suuremmat kennot ovat aina tulleet markkinoille myöhemmin, jolloin niihin on saatu ympättyä tuoreempaa valmistustekniikkaa ja tuoreempia kohinanpoistoalgoritmeja, minkä seurauksena kohina on saatu pidettyä likimain samalla tasolla verrattuna vanhempaa tekniikkaa edustaneeseen isoveljeen.

Esim. 5 megapikseliä tuli ensiksi markkinoille 2/3 tuuman koossa. 1/1,8 tuumaisissa oli tuolloin tyypillisesti 3 ja korkeintaan neljä megapikseliä ja pienemmissä 1/2,7 tuuman kennoissa 2. Vähän myöhemmin saatiin 5 megapikseliä myös 1/1,8" tuuman kokoon eikä se juuri hävennyt isommalleen kohinankaan suhteen. Sama kuvio toistui myös 8 megapikselin 2/3" kennon kanssa.

Valitettavasti nämä 2/3" kennot ovat tavallaan jääneet/jätetty kehityksen jalkoihin - ilmeisesti korkeammista valmistuskustannuksista johtuen - koska niistä ei ikinä ole tehty tuoreemmalla valmistustekniikalla ja kohinanpoistoalgoritmeilla päivitettyjä versioita. 5 megapikseliä 2/3 tuuman koossa voisi olla jo varsin siedettävä esitys höystettynä tämän päivän tekniikalla, jolla saadaan puristettua joten kuten siedettävää jälkeä jopa jostain 10 megapikselin 1/2,7 tuuman kennosta.

muuttui pari vuotta sitten kirjoitti:

Aikoinaan 1/1,8 tuumaa (aktiivisen osan lävistäjä n. 9 mm) oli se tavallisin koko, mutta kalliimmista (Esim. Minoltan Dimage 7, Nikon CP5000, Olympus 8080) löytyi myös suurempaa 2/3 tuuman kennoa. Pienempiä ei juuri käytetty - tosin eipä silloin oikeita paidantaskukameroita pahemmin ollutkaan.

Nykyään suurin osa kameroista on varustettu jollain 1/2,5...1/2,7 tuuman kikkareella (lävistäjä n. 6 mm) ja 2/3 tuumaa alkaa olla jo todellinen harvinaisuus.

Pienemmän kennon etuja:
1) pienemmät valmistuskustannukset, koska yhdestä piikiekosta saa enemmän kennoja
2) pienemmät valmistuskustannukset, koska valmistusvirheiden todennäköisyys on verrannollinen kennon pinta-alaan
3) pienelle kennolle riittää pienempi objektiivi -> säästöä materiaalikuluissa
4) pienemmän objektiivin ympärille on mahdollista rakentaa pienempi kamera

Homma on ajettu läpi sillä tavalla, että pienemmät & pikselimäärältään suuremmat kennot ovat aina tulleet markkinoille myöhemmin, jolloin niihin on saatu ympättyä tuoreempaa valmistustekniikkaa ja tuoreempia kohinanpoistoalgoritmeja, minkä seurauksena kohina on saatu pidettyä likimain samalla tasolla verrattuna vanhempaa tekniikkaa edustaneeseen isoveljeen.

Esim. 5 megapikseliä tuli ensiksi markkinoille 2/3 tuuman koossa. 1/1,8 tuumaisissa oli tuolloin tyypillisesti 3 ja korkeintaan neljä megapikseliä ja pienemmissä 1/2,7 tuuman kennoissa 2. Vähän myöhemmin saatiin 5 megapikseliä myös 1/1,8" tuuman kokoon eikä se juuri hävennyt isommalleen kohinankaan suhteen. Sama kuvio toistui myös 8 megapikselin 2/3" kennon kanssa.

Valitettavasti nämä 2/3" kennot ovat tavallaan jääneet/jätetty kehityksen jalkoihin - ilmeisesti korkeammista valmistuskustannuksista johtuen - koska niistä ei ikinä ole tehty tuoreemmalla valmistustekniikalla ja kohinanpoistoalgoritmeilla päivitettyjä versioita. 5 megapikseliä 2/3 tuuman koossa voisi olla jo varsin siedettävä esitys höystettynä tämän päivän tekniikalla, jolla saadaan puristettua joten kuten siedettävää jälkeä jopa jostain 10 megapikselin 1/2,7 tuuman kennosta.

eipä sitä enempiä pikseleitä tarvitakaan. 5 Mpikselin kameralla saa jo kelpo A4-suurennoksen, ja jopa 2 Mpikselin kamerallakin saa, eihän niitä suurennoksia niin läheltä katotakaan kuin kymppikuvia. Kymppikuviinkin riittää jo 1-2 Mpikseliä.

Mikki............... kirjoitti:

Ei pidä sekoittaa kohinaa ja rakeisuutta.
Kohina on sanallisesti kuvailtuna värivirhettä joka ei vaikuta terävyyteen, rakeisuus taas kuvassa esiintyviä muotoja, jotka vähentävät terävyyttä.

Filmille tuli yleensä käytettyä ISO400 ( Fuji provia )diaa, jossa terävyys ja rakeisuus oli vielä riittävä, kohinaahan siinä ei ole.

Digillä ei rakeisuudesta taas voi puhua, mutta kyllä esim. EOS350D alkaa kohista jo ISO800-herkkyydellä ( siis kohina on havaittavissa kuvan tummissa kohdissa, se onko se jo häiritsevää, on makuasia )

Eli käytännössä filmistä digiiin siirtyessäni ei herkkyys muuttunut mitenkään.

...Ei pitäisi ei, mutta ilmiöt tietyssä mielessä muistuttavat toisiaan. Filmin rakeisuus syntyy kun filmin hopeakiteet kasautuu isommiksi möykkysiksi herkemmässä filmissä tai prässäämisen seurauksena ja tuottaa kuvaan taiteellista karkeutta ja jyrkentää kontrastia. Digissä kohina on sähköinen häiriö joka lisääntyy kuni enemmän signaalia vahvistetaan ja vaikka onkin sekä luminanssikohinaa että värikohinaa, ei siistä kumpikaan ole erityisen kaunista. Singaalin vahvistamisesta seuraa kuitenkin jyrkempi kontrasti ja karkeampi kuva joten siksi tuo filmin vastaava ilmiö helposti tulee mieleen. Nythan kennotekniikassa on lisää kiinostavaa kennoteknologiaa tarjolla nimittäin panasonikin "livemos"kenno ja fujin superCCD sekä taitaa faveonkin olla jossakin järkkärissä. Itseäni ainakin kiinnostaa kovasti panasonikin uutakainen.

muuttui pari vuotta sitten kirjoitti:

Aikoinaan 1/1,8 tuumaa (aktiivisen osan lävistäjä n. 9 mm) oli se tavallisin koko, mutta kalliimmista (Esim. Minoltan Dimage 7, Nikon CP5000, Olympus 8080) löytyi myös suurempaa 2/3 tuuman kennoa. Pienempiä ei juuri käytetty - tosin eipä silloin oikeita paidantaskukameroita pahemmin ollutkaan.

Nykyään suurin osa kameroista on varustettu jollain 1/2,5...1/2,7 tuuman kikkareella (lävistäjä n. 6 mm) ja 2/3 tuumaa alkaa olla jo todellinen harvinaisuus.

Pienemmän kennon etuja:
1) pienemmät valmistuskustannukset, koska yhdestä piikiekosta saa enemmän kennoja
2) pienemmät valmistuskustannukset, koska valmistusvirheiden todennäköisyys on verrannollinen kennon pinta-alaan
3) pienelle kennolle riittää pienempi objektiivi -> säästöä materiaalikuluissa
4) pienemmän objektiivin ympärille on mahdollista rakentaa pienempi kamera

Homma on ajettu läpi sillä tavalla, että pienemmät & pikselimäärältään suuremmat kennot ovat aina tulleet markkinoille myöhemmin, jolloin niihin on saatu ympättyä tuoreempaa valmistustekniikkaa ja tuoreempia kohinanpoistoalgoritmeja, minkä seurauksena kohina on saatu pidettyä likimain samalla tasolla verrattuna vanhempaa tekniikkaa edustaneeseen isoveljeen.

Esim. 5 megapikseliä tuli ensiksi markkinoille 2/3 tuuman koossa. 1/1,8 tuumaisissa oli tuolloin tyypillisesti 3 ja korkeintaan neljä megapikseliä ja pienemmissä 1/2,7 tuuman kennoissa 2. Vähän myöhemmin saatiin 5 megapikseliä myös 1/1,8" tuuman kokoon eikä se juuri hävennyt isommalleen kohinankaan suhteen. Sama kuvio toistui myös 8 megapikselin 2/3" kennon kanssa.

Valitettavasti nämä 2/3" kennot ovat tavallaan jääneet/jätetty kehityksen jalkoihin - ilmeisesti korkeammista valmistuskustannuksista johtuen - koska niistä ei ikinä ole tehty tuoreemmalla valmistustekniikalla ja kohinanpoistoalgoritmeilla päivitettyjä versioita. 5 megapikseliä 2/3 tuuman koossa voisi olla jo varsin siedettävä esitys höystettynä tämän päivän tekniikalla, jolla saadaan puristettua joten kuten siedettävää jälkeä jopa jostain 10 megapikselin 1/2,7 tuuman kennosta.

Viimeisen "pikseli" lehden jossa oli juttua tilaisuudesta, jossa Hp:n tekniikan saloja oli esitelty toimittajille. Siellä oli maininta, että pienet kennot ja alati kasvavat pikselimäärät alkavat olla todellinen ongelma nimenomaa optiikan suunnittelun suhteen. Uusissa digipokkareissa ja vallankin kamerakännyköissä diffraktio alkaa pehmentämään kuvaa jo aukon 2-4 jälkeen jolloin ei ole edes teoriassa mahdollista saada niitä megapikseleitä marssitettua kuvaan yksityiskohdiksi.

suurilla herkkyysasetuksilla kirjoitti:

Käytännössä kohina vaikuttaa kuvan terävyyteen, koska kohinaa pyritään suodattamaan pois kuvista - ja siinä samalla "pesuveden mukana" menee myös osa terävyydestä/pienistä yksityiskohdista, jotka kohinanpoistoalgoritmi erehtyy tulkitsemaan kohinaksi.

Varsinaisen kohinasuodatuksen lisäksi saatetaan tehdä muitakin temppuja, kuten säätää terävöintiä ja värikylläisyyttä pienemmiksi suuria herkkyysasetuksia käytettäessä. -> Kuvant näyttävät epäterävämmiltä, vaikka varsinaiseen informaatiosisältöön ei terävöinti vaikutakaan (toisin kuin pieniä yksitöiskohtia popsiva kohinasuodatus).

Kohinasuodatusta käytetään nykyään myös järkkäreissä (JPEG kuvat) ja pokkarit eivät koko ajan kutistuvine kennoineen ja kasvavine pikselimäärineen tule enää lainkaan toimeen ilman rankkaa kohinasuodatusta, edes alimmilla herkkyysasetuksilla.

.. kohinaa on digijärkkäreissä suodatettu aina. Eihän cmos kennoa voi edes valmistaa ilman kohinasuodatusta, koska suodatus on kennon rakenteessa mukana (ilman suodatustahan sitä ei voisi käyttää kameran kennona).

pokkareitahan suurin osa kirjoitti:

Järkkäreissä ei varmaankaan kohina ole ongelmana mutta ottakaa huomioon että suurin osa kansasta kuvaa pokkarilla, eli on ns. sunnuntaikuvaajia.

Puoliammattilaiset ja tosiharrastajat käyttää järkkäreitä mutta siltikin paljon harrastajia varmasti tyytyy pokkariin, hyvässä (digi)pokkarissahan on lähes yhtä hyvät säädöt kuin järkkäreissä, paitsi että kenno on pienempi ja optiikkaa ei voi vaihtaa...toista se on filmikameroita verratessa ja niissä eroja onkin enemmän (pokkareissa hädin tuskin juuri mitään säätöjä kun taas järkkäreissä sitäkin enemmän).

Digipokkareissa kyllä pahassa lykyssä alkaa tuo kohina häiritsemään jo ISO400-herkkyydessä.

"Digipokkareissa kyllä pahassa lykyssä alkaa tuo kohina häiritsemään jo ISO400-herkkyydessä."

Väärin. Digipokkareissa kyllä hyvässä lykyssä alkaa tuo kohina häiritsemään vasta ISO400-herkkyydessä. Pahassa lykyssä se häiritsee jo ISO100-herkkyydellä.

harrastajakuvaaja kirjoitti:

"Digipokkareissa kyllä pahassa lykyssä alkaa tuo kohina häiritsemään jo ISO400-herkkyydessä."

Väärin. Digipokkareissa kyllä hyvässä lykyssä alkaa tuo kohina häiritsemään vasta ISO400-herkkyydessä. Pahassa lykyssä se häiritsee jo ISO100-herkkyydellä.

idea on kuitenkin se että digipokkareissa kohinaa alkaa tulla jo ISO400-herkkydellä, digijärkkäreissä saa heittää isompia herkkyyksiä ennenkuin kohina vaivaa.

Mutta saa olla todella paska digipokkari jos jo ISO100-herkkydelläkin kohisee. En ole sellaiseen paskapokkariin vielä törmännyt. :D On noita erilaisia lelukameroitakin kokeiltu, siis muutaman kympin ns. kynäkameroita eikä niissäkään kohina ole vaivannut kunhan riittävän valoisassa on kuvannut. JA salamaahan noissa kynäkameroissa ei ole joten pakko käyttää ulkoista valoa.

vaan... kirjoitti:

idea on kuitenkin se että digipokkareissa kohinaa alkaa tulla jo ISO400-herkkydellä, digijärkkäreissä saa heittää isompia herkkyyksiä ennenkuin kohina vaivaa.

Mutta saa olla todella paska digipokkari jos jo ISO100-herkkydelläkin kohisee. En ole sellaiseen paskapokkariin vielä törmännyt. :D On noita erilaisia lelukameroitakin kokeiltu, siis muutaman kympin ns. kynäkameroita eikä niissäkään kohina ole vaivannut kunhan riittävän valoisassa on kuvannut. JA salamaahan noissa kynäkameroissa ei ole joten pakko käyttää ulkoista valoa.

Fujillahan on ollut oikea näytön paikka pokkareillaan. Ensin F10 ja sitten muita malleja. F30 on kohinan vähäisyydessä pokkarimaailmassa täysin omilla lukemillaan.

vaan... kirjoitti:

idea on kuitenkin se että digipokkareissa kohinaa alkaa tulla jo ISO400-herkkydellä, digijärkkäreissä saa heittää isompia herkkyyksiä ennenkuin kohina vaivaa.

Mutta saa olla todella paska digipokkari jos jo ISO100-herkkydelläkin kohisee. En ole sellaiseen paskapokkariin vielä törmännyt. :D On noita erilaisia lelukameroitakin kokeiltu, siis muutaman kympin ns. kynäkameroita eikä niissäkään kohina ole vaivannut kunhan riittävän valoisassa on kuvannut. JA salamaahan noissa kynäkameroissa ei ole joten pakko käyttää ulkoista valoa.

Riippuu tietysti siitä, kuka minkäkin kohinan kokee häiritseväksi. Itse en ainakaan koskaan kuvannut canon s2 is:llä muilla kuin ISO 50 -herkkyydellä. ISO 100 kohisi jo jonkin verran, en tiedä sitten oliko se häiritsevää, mutta kuitenkin. ISO 200 on jo todella häiritsevä, ISO 400 käyttökelvoton.

Mika.... kirjoitti:

...Ei pitäisi ei, mutta ilmiöt tietyssä mielessä muistuttavat toisiaan. Filmin rakeisuus syntyy kun filmin hopeakiteet kasautuu isommiksi möykkysiksi herkemmässä filmissä tai prässäämisen seurauksena ja tuottaa kuvaan taiteellista karkeutta ja jyrkentää kontrastia. Digissä kohina on sähköinen häiriö joka lisääntyy kuni enemmän signaalia vahvistetaan ja vaikka onkin sekä luminanssikohinaa että värikohinaa, ei siistä kumpikaan ole erityisen kaunista. Singaalin vahvistamisesta seuraa kuitenkin jyrkempi kontrasti ja karkeampi kuva joten siksi tuo filmin vastaava ilmiö helposti tulee mieleen. Nythan kennotekniikassa on lisää kiinostavaa kennoteknologiaa tarjolla nimittäin panasonikin "livemos"kenno ja fujin superCCD sekä taitaa faveonkin olla jossakin järkkärissä. Itseäni ainakin kiinnostaa kovasti panasonikin uutakainen.

Joo, tälläiselle amatöörille tuon kohinan ja rakeisuuden "samaistaminen" riittää ihan hyvin. Mutta kiitos asian tarkemmastakin valaisemisesta, tuli paljon uutta tietoa.