Poika itkee yöllä...

Poikani on nyt 9 kk ikäinen, ja yöt ovat menneet aivan mahdottomiksi. Poika on aina ollut kova itkemään ja huono nukkumaan päiväunia, ja päivälläkin itkua piisaa, mutta nyt myös yöt kuluvat heräillessä ja itkiessä. Yleensä on heräilty parin, kolmen tunnin välein, mutta viime yönä poika heräili 1/2-1 tunnin välein koko yön! Ja äiti ei nukkunut yhtään... Viime ajat on äiti ollut n. 3-6 tunnin yöunilla, joten nyt alkaa tulla jaksamisen rajat vastaan!

Poika siis herää aivan ilman mitään näkyvää syytä, ja alkaa välittömästi huutaa kurkku suorana. Samalla hän alkaa könytä seisomaan pinnasängyssä, ja sitten seisoo (tai kaatuilee) ja huutaa niin pitkään että menen häntä rauhoittelemaan. Välillä rauhoittamiseen riittää se että pikkumiehen kippaa takaisin pitkälleen ja laittaa tutin suuhun, välillä pitää rauhoitella sylissä. Ja jos en mene itkevän pikkuihmisen luo rauhoittelemaan, hän huutaa vaikka tuntitolkulla. Onko muilla samanlaista? Mikä avuksi?
8661
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Täytyy varmaan ottaa viereen nukkuun...jos et ole jo kokeillut..tiedä vaikka tuntisi olonsa yksinäiseksi...vieressä nukkuminen toisi ainakin turvallisuuden tunteen...

Äänestä
  • älä tee sitä virhettä että opetat sen viereen, siitä on niin vaikee päästä pois, tulevat vielä 12 vuotiaanakin viereen

    Äänestä

Hei,

Kannattaisi varmaan ensin varmistua, ettei ole mitään sairautta. Esim. korvatulehdus saattaa oireilla noin. Vaakatasossa tulee enemmän painetta korviin ja silloin sattuu. Muuten saattaa olla ihan oireetonkin...

Jos sulkee terveydelliset seikat pois, niin veikkaan, että liittyy ikään. Meillä ainakin uusien asioiden oppiminen (liikkuminen ja ihan mikä tahansa päivällä tapahtunut jännä asia) vaikutti öihin. Ei voi muuta kuin rauhoitella ja toivoa parempia aikoja... =)

Sitä mieltä kuitenkin olen, että ei kannata nyt opettaa mitään ekstrapalveluita, viereen nukutuksia tms, vaan koittaa johdonmukaisesti käydä rauhoittelemassa, peittelemässä, silittelemässä. Tätä kun jatkaa tarpeeksi kauan, niin kyllä se sitkeys lopulta palkitaan...

Äänestä

Usein ton ikäsillä on ihan normaalia tuollainen, kun oppii seisomaan ja pian kävelemäänkin. Uudenoppiminen on niin iso taito ettei malttaisi nukkua vaikka kuinka väsy olisi. Ohi se menee kyllä itsestään! Toivotan sinulle paljon voimia! Meillä yöt myös todella rikkinäisiä kun tyttö on oppinut istumaan, niin hän istuisi yölläkin ja sitten itkee kun ei pysty nukkumaan istuallaan.. Että täällä myös ollaan aika väsyneitä, mutta pakko vaan jaksaa.. Täytyy vaan kovasti toivoa, että vaihe menee pian ohi. Tai niin minua neuvolassa neuvottiin.. :)
Voimia!

Äänestä
  • kyllä ollaan kaikki samas veneessä itkua hammasten kiristystä... jne
    huudetaan yöllä niin kauan kunnes ollaan viekussa ja siinäkin ähelletään noin tunti
    ja ehkä puolikas maitopullollinen maitoa ja hetki nukutaan kun äiti ois taas saanu unen päästä kiinni kunnes sama rumba, tää herra ei kuitenkaa ole vielä hampaita saanut ulos joten sekin varmasti rassaa mutta kuitenkin ei meinaa jaksaa enää taas toivoisi että aika menisi sataa tuhatta eteenpäin mutta sitten kun ne taas kasvavat isoiksi niin toivoisi melkein niiden olevan vielä pikkuvauvoja.. '
    ihmeellistä tää elämä koskaa ei voi olla tyytyväinen, jaaha herättii päiväunilta siihen jäi se mun oma aika taas hyviä jatkoja paremman unen toivossa odotellen ja tsemppiä ja voimia kaikille
    kolmen pojan äiti ja vaimo

    Äänestä

Meillä on sama juttu pojan 10kk kans. Noin tunnin välein herää itkemään. (Nukkuu muuten meidän vieressä.)
Se kuuluu ikään niinku tuolla onkin jo kerrottu, voi olla myös lisää hampaita tulossa. Ei se auta kun jaksaa, ja jaksaahan sitä kun tietää että se on ohimenevä vaihe :) Tsemit äidille!

Äänestä
  • Eikös tuon ikäisellä voi olla eroahdistusta äidistä. Alkaa ymmärtää, että äiti ei olekaan sama asia kuin minä tai toisin päin ja ikävöi ja takertuu. Voit kokeilla esim. seuraavia: äidiltä tuoksuva T-paita unikaveriksi tai unilelu. Näitä kutsutaan kai siirtymäobjekteiksi.
    Meillä otettiin käyttöön unilelu viime viikolla ja on nyt todella tärkeä. Yölläkin pitää pupua kädestä kiinni...meilläkin, poika kohta 9 kk, heräilee öisin ja toisinaan osaa jatkaa unia itse ja toisinaan tassutellaan tai sylitellään. Kun saa hetken turvallista sylittelyä, jatkaa taas unta. Nukkuu omassa sängyssään lähellä parisängyn vieressä.
    Muista, että tämä on vain vaihe, kyllä nämä yöt taas korjaantuvat. Tsemppiä!

    Äänestä

  • varmaan kirjoitti:

    Eikös tuon ikäisellä voi olla eroahdistusta äidistä. Alkaa ymmärtää, että äiti ei olekaan sama asia kuin minä tai toisin päin ja ikävöi ja takertuu. Voit kokeilla esim. seuraavia: äidiltä tuoksuva T-paita unikaveriksi tai unilelu. Näitä kutsutaan kai siirtymäobjekteiksi.
    Meillä otettiin käyttöön unilelu viime viikolla ja on nyt todella tärkeä. Yölläkin pitää pupua kädestä kiinni...meilläkin, poika kohta 9 kk, heräilee öisin ja toisinaan osaa jatkaa unia itse ja toisinaan tassutellaan tai sylitellään. Kun saa hetken turvallista sylittelyä, jatkaa taas unta. Nukkuu omassa sängyssään lähellä parisängyn vieressä.
    Muista, että tämä on vain vaihe, kyllä nämä yöt taas korjaantuvat. Tsemppiä!

    tuosta tassuttelusta ihmettelen kuinka se muilla onnistuu kun täällä ei minkäänlaista vaikutusta uskon että jo ihan hömppää..... vai onko
    kokeilin sitä viikon ajan eikä mitään vaikutusta

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


äidillä väsy kirjoitti:

Poikani on nyt 9 kk ikäinen, ja yöt ovat menneet aivan mahdottomiksi. Poika on aina ollut kova itkemään ja huono nukkumaan päiväunia, ja päivälläkin itkua piisaa, mutta nyt myös yöt kuluvat heräillessä ja itkiessä. Yleensä on heräilty parin, kolmen tunnin välein, mutta viime yönä poika heräili 1/2-1 tunnin välein koko yön! Ja äiti ei nukkunut yhtään... Viime ajat on äiti ollut n. 3-6 tunnin yöunilla, joten nyt alkaa tulla jaksamisen rajat vastaan!

Poika siis herää aivan ilman mitään näkyvää syytä, ja alkaa välittömästi huutaa kurkku suorana. Samalla hän alkaa könytä seisomaan pinnasängyssä, ja sitten seisoo (tai kaatuilee) ja huutaa niin pitkään että menen häntä rauhoittelemaan. Välillä rauhoittamiseen riittää se että pikkumiehen kippaa takaisin pitkälleen ja laittaa tutin suuhun, välillä pitää rauhoitella sylissä. Ja jos en mene itkevän pikkuihmisen luo rauhoittelemaan, hän huutaa vaikka tuntitolkulla. Onko muilla samanlaista? Mikä avuksi?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu