Hei. Saimme viidennen lapsemme. Haluisinkin kysyä miten teillä on ollut isompien lasten kanssa, onko ollut mustasukkaisuutta? Meillä on alkanut "keskimmäiset" pojat (10.v ja 12.v) osoittamaan mieltä. Ei puhuta äidille, paiskotaan ovia, ei olla huomaavinaankaan vauvaa, kotiintuloajoista lipustaan, myöhästelyjä koulusta. Vanhin ja toiseksi nuorin ovat taas aivan haltioissaan uudesta tulokaasta. Onko alkavaa murrosikää vai mustasukkaisuutta? Kiitos jo etukäteen.
Miten muilla?
Äippä+5
7901
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tottakai lapset osoittavat mieltään! Tilanne on aivan sama, jos miehesi hankkisi toisen vaimon rinnallesi.
Lapsi haluaa sinut kokonaan. Jokainen uusi tulokas vähentää toisten lapsien osuutta ajastasi ja huomiostasi. Tähän varmaan kommentoit, että rakastat lapsia ihan yhtä paljon. Valitettavasti lapset mittaavat rakkautta huomion ja erityisesti heille kahden kesken järjestetyn ajan määrällä.
Jos haluat korjata tilanteen, järjestät jokaiselle pojalle jonkin mieluisan asian, jonka teette hänen kanssaan kahden kesken rauhallisesti jutellen.
lapsiin. He eivät ole mustasukkaisia sillä tavoin kuin pienemmät. Heistä vain on noloa, kun heidän "vanhat" vanhempansa saavat vielä lapsia. Vauva häiritsee heidän totuttua elämänrytmiänsä jne. Ap:n tai hänen miehensä ehkä pikemnminkin pitäisi keskustella poikien kanssa ja ottaa selville, mistä kenkä puristaa. Pojat kaipaavat huomiota ja apua sopeutuakseen uuteen tilanteeseen. Isä on minusta nyt avainasemassa.
ikä on varmasti yksi avainsana, mutta kyllä varmasti kyse on mustasukkaisuudestakin.
Vanhimamt joutuvat aina luopumaan ja jakamaan enemmän kuin esim kolmas ja neljäs lapsi. Kahdelel kun riittää vielä molemmille oma vanhempi, mutta kolmas on jo osilla toisen kanssa jne..
Aikaa pojille ja touhuihin mukaan vauvan kanssa jos vähänkään ovat suopeita millään tavalla. Onhan se noloa sekin että kaikki tietää, että äiti ja isä on todella tehneet sitä..
En kyllä ymmärrä tätä esimerkkiä, jotä usein käytetään.
Siis uusi vauva perheessä on samanlainen asia sisaruksille kuin mies ottaisi taloon kakkosvaimon.
En kyllä näe näillä mitään yhtäläisyyttä. Enkä usko, että lapset tai nuoret ajattelevat näin.
En kylläitse muista, että missään vaiheessa olisi kukaan lapsista noteerannut noin voimakkaasti vauvan tuloon. Tai en ole osannut tulkita jotain käytöstä vauvasta johtuvaksi.
Yleensä vauva on ollut kaiken ihailun ja hellyyden kohde. Ja vaikka äidille on ollut vaikea osoittaa hellyyttä jossain vaiheessa pikkusisarus tai lemmikki on saanut rutistuksia siitäkin edestä.
Voisikohan kyseessä olla aivan tavallinen rajojen testaaminen,yleistä juuri tämänikäisillä lapsilla. Ajattelisin, että käytös olisi samaa vaikka vauvaa ei olisikaan.
Näytä kuka on pomo talossa ja pistä pojat ojennukseen. Ja vaikka käytös johtuisikin mustasukkaisuudesta, vauvahan on ja pysyy.
Joissain asioissa voi tietysti joustaa ja katsoa vähän sormien välistä ja kenties järjestää jotain pientä ekstraa, mutta liika hössötystä tai syyllisyyttä kannattaa vältää.
Elämän realiteetit ovat nyt nämä teillä on viisi lasta ja sillä hyvä. Ainakin itse olisin jämäkkänä esim. koulumyöhästelyistä, kotiintuloajoista ja puhutteluun on vastattava (myös äidille). Ajan kanssa asiat varmaan rauhoittuvat.
Viisi lastaon jo suurperhe ja aikaa kuluu paljon perustoimintoihin, ruuanlaittoon,pyykkihuoltoon ym. ja tietysti vauva vieoman ajan. Kaikkeen ei enää kerkeä eikä jaksa osallistua. Mieti mikä on tärkeintä, älä yritä ponnistella joka rakoon.
MUistan itse kun meille syntyi viides vauva, kaksi lapsistamme oli murrosiässäja kaksi alle kouluikäisiä. Kyllä meillä vähän heitti päiväjärjestykset ym. rutiinit häränpyllyä.
Neljän lapsen kanssa minulla oli selkeämpi päiväohjelma, kahden pienen ja kahden ison kanssa suunnitellut ohjelmat vielä toimivat. Mutta viides vauva sai tottua nukkumaan milloin unensa sisällä, milloin ulkona. Oli päiviä, että ulkoilimme vasta myöhään iltapäivällä. Ruokarumpan jälkeen olin usein niin väsynyt, että pöytä sai odotella siivousta melkoisen tovin...
Itse olen myös miettinyt samaa, mutta ennen vauvaa kertoivat oma-alotteisesti koulusta, kavereista ja jääkiekosta. Nyt eivät ollenkaa, linnottautuvat jomman kumman huoneeseen ja ovat keskenään. Ovat olleet pienestä pitäen kuin paita ja peppu :). Olen jo ilmoittanut pojille, mitä seurauksia on jatkuvasta myöhästelystä. Samoin isä on ollut samoilla linjoilla ja yrittänyt olla poiken kanssa, kun vain ehtii (tekee vuorotyötä järjestyspoliisissa). Eiköhän ajan kanssa asiat järjesty. :)
Voi että. Poliisilla viisi lasta. Sääliksi käy teidän lapsia...