Kuljin tutun polun
sinua ilman nyt.
Mielen ja joka solun
sinä olet täyttänyt.
Polkua kuljin hiljaa
lehtien peittämää.
Kuollutta ruohoa, viljaa,
syksyistä hämärää.
Ajatukseni kiertää
mennyttä onnen aikaa.
Sanat ja virheet hiertää,
omt syytökset kaikaa.
Jotain väärin teinkö
sinua satuttain?
Sinulta ilon veinkö
vai itseltäni vain?
sinua ilman nyt.
Mielen ja joka solun
sinä olet täyttänyt.
Polkua kuljin hiljaa
lehtien peittämää.
Kuollutta ruohoa, viljaa,
syksyistä hämärää.
Ajatukseni kiertää
mennyttä onnen aikaa.
Sanat ja virheet hiertää,
omt syytökset kaikaa.
Jotain väärin teinkö
sinua satuttain?
Sinulta ilon veinkö
vai itseltäni vain?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä sinä veit minultakin suuren ilon.
Annoit minut pois ja unohdit itsesi.
Unohdit minutkin.
Olen uskollinen, kun seurustelen.
Saat uskoa tai olla uskomatta.
Edelleen kirjoitan vain runopalstalle.
Älä sekoita minua hutsuihin, kulta!
Yksinäisenä polkuasi kuljit,
mielessäsi
solussasi jokaisessa,
kuljin kanssasi.
Syksyisten lehtien peitossa
hiljaisuuden suojissa
hämärässä -
palaat onnemme aikaan.
Älä syytä itseäsi,
älä turhaa morkkaa.
Et minulta iloa vienyt,
omaa mieltäsi murrutit,
suotta synkkyyteen vaivut.
Anna nousta ilon sydämestä,
jota aiheetta piilotat.
Anna rakkaudellesi siivet,
avaa sylisi turvaisa.
Ei elämä ole pysähtynyt,
se käy nyt vain hitailla
kierroksilla.
Lämmöllä Lekartille.
ja muutkin! Sinulla sykkii sydän lämpimästi ja runosuoni myös.
Luen uudelleen.....
Ihanaa viikonloppua sinne jonnekin.