Yö parantaa

On kysymyksiä ja vastauksia ja ihmisiä erilaisia.
Jotkut ymmärtää kysymykset niin ja jotkut taas näin.
Ja sitten on ne jotka kuvittelee tietävänsä kaiken ja niitä jotka jakaa tautimääritelmiä ihan lonkalta.
Ai niin meinas unohtua nuo jotka pistää nenulin toisten asioihin, täysin yllättäen ja pyydämättä.
Menikö nyt vaikeaksi?


Kysyin keltä kysyin, yksi on varma itsensä sietämisen kanssa ei ole ollu onkelmii...

Minäkö peto???? Eikö se viimoinen tautimääritelmä ollu narsisti vai oliko narsissi???

Itse arvioisin...liian kiltti kissaksi.


Hampaat kyllä löytyy jos oikeen kysellään.

Hyvää yötä ja älä ole surullinen!

Puuma kirjoitti:

On kysymyksiä ja vastauksia ja ihmisiä erilaisia.
Jotkut ymmärtää kysymykset niin ja jotkut taas näin.
Ja sitten on ne jotka kuvittelee tietävänsä kaiken ja niitä jotka jakaa tautimääritelmiä ihan lonkalta.
Ai niin meinas unohtua nuo jotka pistää nenulin toisten asioihin, täysin yllättäen ja pyydämättä.
Menikö nyt vaikeaksi?


Kysyin keltä kysyin, yksi on varma itsensä sietämisen kanssa ei ole ollu onkelmii...

Minäkö peto???? Eikö se viimoinen tautimääritelmä ollu narsisti vai oliko narsissi???

Itse arvioisin...liian kiltti kissaksi.


Hampaat kyllä löytyy jos oikeen kysellään.

Hyvää yötä ja älä ole surullinen!

kaikki, tämä aiheen tapainen alkaa olemaan sieltä puuduttavimmasta päästä. Montaa muuta vielä jaksaisi joten kuten, nämä tautimääritelmät...
Alkaa kehänpää todellakin tulemaan päähänsä. Ei mitään uutta.

Vaikuttaa lukijasta itsensä ruoskinnalta, aivan turhaan. Totuudella on yleensä tapana olla tylsempi. Eihän se minulle kuulu, mutta joskus arempikin saa käsittämättömän verenkiertohäiriön.
Oikeassa oleminen ei tee autaaksi, sitä harvinaisuutta ei ole saatu nimittäin syntymälahjaksi eikä elämä pyöri senkään ympärillä.

Missäköhän se ilmastointiteippi olikaan? Piirakkaläven levyinen pala, kiitos :) Siis mulle.

Yllättäen ja pyytämättä, ei ainakaan pahat mielessä. Kisuli:)

Puuma kirjoitti:

On kysymyksiä ja vastauksia ja ihmisiä erilaisia.
Jotkut ymmärtää kysymykset niin ja jotkut taas näin.
Ja sitten on ne jotka kuvittelee tietävänsä kaiken ja niitä jotka jakaa tautimääritelmiä ihan lonkalta.
Ai niin meinas unohtua nuo jotka pistää nenulin toisten asioihin, täysin yllättäen ja pyydämättä.
Menikö nyt vaikeaksi?


Kysyin keltä kysyin, yksi on varma itsensä sietämisen kanssa ei ole ollu onkelmii...

Minäkö peto???? Eikö se viimoinen tautimääritelmä ollu narsisti vai oliko narsissi???

Itse arvioisin...liian kiltti kissaksi.


Hampaat kyllä löytyy jos oikeen kysellään.

Hyvää yötä ja älä ole surullinen!

Jos sinä olisit se, joka tietää aina kaiken ja minä olisin se, joka luettelee lonkalta tautimääräyksiä..:9 Katsos, kun se on ammattivika ja lähinnä automaatio, mutta loukkaa tietenkin ihmisiä, jotka eivät ole sellaiseen analysoijaan tottuneet. Eikä tarvitsekaan.

Yksityiselämässäni nenuni on lähes pääsääntöisesti omissa ja läheisteni asioissa:)
En koe,e ttä minulla on yhtään ystävää netissä. Ystäväni ovat reaaliajassa ja reaalielämässä. Joidenkin runokirjoituksia seuraan ja yhden tunnen hyvin. Piste.

kas kas kas kirjoitti:

Jos sinä olisit se, joka tietää aina kaiken ja minä olisin se, joka luettelee lonkalta tautimääräyksiä..:9 Katsos, kun se on ammattivika ja lähinnä automaatio, mutta loukkaa tietenkin ihmisiä, jotka eivät ole sellaiseen analysoijaan tottuneet. Eikä tarvitsekaan.

Yksityiselämässäni nenuni on lähes pääsääntöisesti omissa ja läheisteni asioissa:)
En koe,e ttä minulla on yhtään ystävää netissä. Ystäväni ovat reaaliajassa ja reaalielämässä. Joidenkin runokirjoituksia seuraan ja yhden tunnen hyvin. Piste.

en halua sanoa viimeistä sanaa. En ymmärrä enää itseäni, vaikka kaikki on hyvin. Kyllä tämä tästä.

Pakko sanoa, että em. kuvaa elämääni myös. On ainoastaa äärettömän vaikeaa olla itselleen armollisempi, vaikka kavereita jo ollaankin.

Tiedän. Ymmärrän. Tunnen vieläkin. Aika tekee tehtävänsä. Prkleen kliseet, ylikierroksilla käyvät aivot. Ei tästä pitänyt kellekään muulle shöytä teettää. Kerrankos.

Kun tajuaa tämän elämän yksinkertaisuuden, muistutan itseäni hauskuuttajasta kuun kamaralla. Silloin mikään ei tunnu ylitsepääsemättömältä, yksinäiseltä eikä ees analysoinnilta. So simple.

Hetkinen ja sananen. Sinä.

nimim. kirjoitti:

en halua sanoa viimeistä sanaa. En ymmärrä enää itseäni, vaikka kaikki on hyvin. Kyllä tämä tästä.

Pakko sanoa, että em. kuvaa elämääni myös. On ainoastaa äärettömän vaikeaa olla itselleen armollisempi, vaikka kavereita jo ollaankin.

Tiedän. Ymmärrän. Tunnen vieläkin. Aika tekee tehtävänsä. Prkleen kliseet, ylikierroksilla käyvät aivot. Ei tästä pitänyt kellekään muulle shöytä teettää. Kerrankos.

Kun tajuaa tämän elämän yksinkertaisuuden, muistutan itseäni hauskuuttajasta kuun kamaralla. Silloin mikään ei tunnu ylitsepääsemättömältä, yksinäiseltä eikä ees analysoinnilta. So simple.

Hetkinen ja sananen. Sinä.

Viimeinen lause oli varmaan jollekin toiselle.

Minun suurin vaikeuteni elämässä on ollut ankaruus itseäni kohtaan. Viime vuosina on ollut helpompaa, mutta vain koska olen ollut pakotettu pysähtymään ja hiljentymään elämän peruskysymysten edessä. Mutta jos minua esim. syytetään jostain, mitä en ole tehnyt tai millainen en omasta tai ystävieni mielestä ole, olen luonnostaan niin syyllisyydentuntoinen, että etsin todellakin viat ensinnä itsestäni ja yritän ymmärtää yli ymmärryksen sitä "syyttäjää". Että mikä minusta tekee sellaisen, joka saa usein osakseen voimakkaita positiivisia ja negatiivisia tunteita. - Ymmärrys on vaikea tie ja mahdoton kulkea. (Puhun tästä aina).

Annetaan itsellemme löysiä ja katsotaan aamulla auringon suloista nousua. Että saamme elää vielä ja vaikka sitten kirjoitella joskus täällä. Onhan nämä sanat lahjoja, nämäkin. Joskus voi kokea hieman samankaltaisuutta ja sitä ymmärrystä tällä palstallakin.

Hyvää yötä sinulle ja ole onnellinen, jos sinun ei ole koskaan vaikea sietää itseäsi!

se kas kas kas kirjoitti:

Viimeinen lause oli varmaan jollekin toiselle.

Minun suurin vaikeuteni elämässä on ollut ankaruus itseäni kohtaan. Viime vuosina on ollut helpompaa, mutta vain koska olen ollut pakotettu pysähtymään ja hiljentymään elämän peruskysymysten edessä. Mutta jos minua esim. syytetään jostain, mitä en ole tehnyt tai millainen en omasta tai ystävieni mielestä ole, olen luonnostaan niin syyllisyydentuntoinen, että etsin todellakin viat ensinnä itsestäni ja yritän ymmärtää yli ymmärryksen sitä "syyttäjää". Että mikä minusta tekee sellaisen, joka saa usein osakseen voimakkaita positiivisia ja negatiivisia tunteita. - Ymmärrys on vaikea tie ja mahdoton kulkea. (Puhun tästä aina).

Annetaan itsellemme löysiä ja katsotaan aamulla auringon suloista nousua. Että saamme elää vielä ja vaikka sitten kirjoitella joskus täällä. Onhan nämä sanat lahjoja, nämäkin. Joskus voi kokea hieman samankaltaisuutta ja sitä ymmärrystä tällä palstallakin.

Hyvää yötä sinulle ja ole onnellinen, jos sinun ei ole koskaan vaikea sietää itseäsi!

omalle taipaalleni olisin toivonut äkkipysähdystä, sanotaanko vaikka vuotta kahta aikaisemmin, ja jossain muussa olomuodossa. Miksi juuri silloin kun ensikertaa kävelit eteeni, tämä pakkomielle ei jätä rauhaan. Tämä yksi ja ainoa näky.

Kyseenalainen kunnia sekin, ettei jätä kylmäksi. Kun kaiken saa analysoitua puhki, milloin lähentäen, milloin loitontaen. Lopulta loitontaen. Aikani sitä murehtimalla, päätepysäkillä itseoppineena. Laihin lohtu tässä maailmassa, kaverina aivosolujensa kanssa. Peilikuva paras ja ainoa tyydytyksen lähde. Ja kuitenkin se ankarin personal trainer. Kiristää tahtia sitä mukaa kun mukautuu viime viikolla laadittuun minuuttiaikatauluun ja tavoitelistaan.

Syyllisyys ja häpeä pienemmästäkin, eikä edes vähiten suuremmistakin. Kyllä noista lohkotuksi saa vaikka aanelosen verran vartissa. Missä välissä vetää henkeä ja nauttia. Jatkuvaa tiedostamista ja tarkkailua, eikä edes itsensä.
Ihmisiä ihmisille, ei tämänkään maailman pitäisi olla mikään kokeileva ihmislaboratorio. Vapaaehtoisuuteen perustuvaa sessiota mielentilasta riippumatta. Köyhän miehen terapiaa parhaimmillaan, joskus harvoin pahimmillaan. Mitäs olen yliherkkä kaikelle ja kaikille. Kun niin harva ennenkään on ylittänyt taidokkaasti miinojani. Eikä se ole viehätystä. Charm modet puree muualla, sanattomuus tässä.

Inhimillinen, joka tänne kuvasi käsitettä 'henkinen huoraaminen' oli viisas, ei ainaostaan älykäs. Kaikin tavoin matkallaan hyvin pitkällä. Toivon sydämestäni, että hänen lähelleen pääsevät osaavat ja ymmärtävät nauttia seurastaan. Se tauti olkoon tarttuvaa. Ei pelastajaa, ei pelastettavaa. Vain ihmisiä matkaamassa ohi, siitä se hetkinen. Samat mitä siitä kostuin.

Se olit Sinä. Ymmärätkö? Täysissä järjissäni,
elämä kohdillaan. Miksi on vielä vaikeaa,

koska se olit koko ajan Sinä.

Tämäkin poissulkeva ja kaikoin tavoin omaan näppäryytensä rähmälleen kompuroiva kompleksi antaa arvoa harvinaislaatuiselle. Sen kohdatessaan. En omista jalustaa, jonne ketään nostaisin. Ylistyssanoja en käytä, tulin kertomaan mietteeni ihmisestä. Aitona itseään, kaikkine ihmeellisyyksineen. Omat puoleni sopitkoon keskenään rauhansa, mihin en edes jaksa ottaa osaa.

Hyvin menee, ei siinä mitään. Jonain päivänä, toivottavasti kauniina ja seesteisenä, pääsen ylitse. Siitä, että se olit juuri Sinä. Ei kukaan muu.

sanat kirjoitti:

omalle taipaalleni olisin toivonut äkkipysähdystä, sanotaanko vaikka vuotta kahta aikaisemmin, ja jossain muussa olomuodossa. Miksi juuri silloin kun ensikertaa kävelit eteeni, tämä pakkomielle ei jätä rauhaan. Tämä yksi ja ainoa näky.

Kyseenalainen kunnia sekin, ettei jätä kylmäksi. Kun kaiken saa analysoitua puhki, milloin lähentäen, milloin loitontaen. Lopulta loitontaen. Aikani sitä murehtimalla, päätepysäkillä itseoppineena. Laihin lohtu tässä maailmassa, kaverina aivosolujensa kanssa. Peilikuva paras ja ainoa tyydytyksen lähde. Ja kuitenkin se ankarin personal trainer. Kiristää tahtia sitä mukaa kun mukautuu viime viikolla laadittuun minuuttiaikatauluun ja tavoitelistaan.

Syyllisyys ja häpeä pienemmästäkin, eikä edes vähiten suuremmistakin. Kyllä noista lohkotuksi saa vaikka aanelosen verran vartissa. Missä välissä vetää henkeä ja nauttia. Jatkuvaa tiedostamista ja tarkkailua, eikä edes itsensä.
Ihmisiä ihmisille, ei tämänkään maailman pitäisi olla mikään kokeileva ihmislaboratorio. Vapaaehtoisuuteen perustuvaa sessiota mielentilasta riippumatta. Köyhän miehen terapiaa parhaimmillaan, joskus harvoin pahimmillaan. Mitäs olen yliherkkä kaikelle ja kaikille. Kun niin harva ennenkään on ylittänyt taidokkaasti miinojani. Eikä se ole viehätystä. Charm modet puree muualla, sanattomuus tässä.

Inhimillinen, joka tänne kuvasi käsitettä 'henkinen huoraaminen' oli viisas, ei ainaostaan älykäs. Kaikin tavoin matkallaan hyvin pitkällä. Toivon sydämestäni, että hänen lähelleen pääsevät osaavat ja ymmärtävät nauttia seurastaan. Se tauti olkoon tarttuvaa. Ei pelastajaa, ei pelastettavaa. Vain ihmisiä matkaamassa ohi, siitä se hetkinen. Samat mitä siitä kostuin.

Se olit Sinä. Ymmärätkö? Täysissä järjissäni,
elämä kohdillaan. Miksi on vielä vaikeaa,

koska se olit koko ajan Sinä.

Tämäkin poissulkeva ja kaikoin tavoin omaan näppäryytensä rähmälleen kompuroiva kompleksi antaa arvoa harvinaislaatuiselle. Sen kohdatessaan. En omista jalustaa, jonne ketään nostaisin. Ylistyssanoja en käytä, tulin kertomaan mietteeni ihmisestä. Aitona itseään, kaikkine ihmeellisyyksineen. Omat puoleni sopitkoon keskenään rauhansa, mihin en edes jaksa ottaa osaa.

Hyvin menee, ei siinä mitään. Jonain päivänä, toivottavasti kauniina ja seesteisenä, pääsen ylitse. Siitä, että se olit juuri Sinä. Ei kukaan muu.

Minä kirjoitin henkisestä huoraamisesta tänne joskus, en taltioinut kirjoitustani.
Kirjoitin myös älykkyyden ja viisauden välisestä erosta.

Ajattelen paljon. Joskus täälläkin. On vaan niin paljon turhanpäiväistä kirjoittelua, että jos haluat minun lukevan kirjoituksiasi joskus, kirjoita tuntemallani nimimerkillä.

kas kas kas kirjoitti:

Jos sinä olisit se, joka tietää aina kaiken ja minä olisin se, joka luettelee lonkalta tautimääräyksiä..:9 Katsos, kun se on ammattivika ja lähinnä automaatio, mutta loukkaa tietenkin ihmisiä, jotka eivät ole sellaiseen analysoijaan tottuneet. Eikä tarvitsekaan.

Yksityiselämässäni nenuni on lähes pääsääntöisesti omissa ja läheisteni asioissa:)
En koe,e ttä minulla on yhtään ystävää netissä. Ystäväni ovat reaaliajassa ja reaalielämässä. Joidenkin runokirjoituksia seuraan ja yhden tunnen hyvin. Piste.

Tämä netti on erittäin hyvä paikka nimenomaan jossitteluun. Täällähän muutenkin kaikki tuntee toisensa. Incognito rääpiminen ja vihjaileminen on joillekin suuri huvi- ja nautintolähde.
Jos ammattivika menee noin pahaksi, että pitää netissä automaattisia analysointeja tehä, voisin sanoa,siis jos olisin se kaikentietävä, että sinulla on vakava ammattitauti, joka vaatii pikaista hoitoa.

Jatketaan jossittelua...
Jos ne kysymykset ei siis olletkaan itselleni esittämiä, vaan noitten tarkoitus oli aiheuttaa
ärsytystä .

Jos koneni todellakin tilttas heti noitten kysymysten ruutuun tulon jälkeen, niin onko tautimääritys vainoharhaisuus?

Ei Minua nämä netti jutut loukkaa, eri juttu jos live elämässä ruvetaan tuputtamaan tuommoisia. Jos nuo kysymykset sitten kuvas jollakin tasolla sitä, että jos vihjaamalla yritetään saada yhteen ihmiseen mahtumaan kaikki tähänasti tunnetut ja keksityt psyykkiset taudit ja adictiot. Jos minä olisin taas vaihteeksi kaikentietävä sanoisin, että tuommonen on ympäristölle vaarallisena heti suljettava eristykseen.

Mutta koska minä en tiedenkään ole kaikentietäjä, niin en ole mitään muuta tehnyt kun testin, tilttaako koneni (tulos ilmoitettu ylempänä) ja siinä meni viimoinenkin tautimääritys päin sanonko mä mitä.

Kivasti kuitenkin sait aikaiseksi tänne psykoloogisfilosoofisen keskustelupätkän.

Jos nyt sitten toivotan hyvää iltaa nimimerkille "kas,kas,kas".

Puuma kirjoitti:

Tämä netti on erittäin hyvä paikka nimenomaan jossitteluun. Täällähän muutenkin kaikki tuntee toisensa. Incognito rääpiminen ja vihjaileminen on joillekin suuri huvi- ja nautintolähde.
Jos ammattivika menee noin pahaksi, että pitää netissä automaattisia analysointeja tehä, voisin sanoa,siis jos olisin se kaikentietävä, että sinulla on vakava ammattitauti, joka vaatii pikaista hoitoa.

Jatketaan jossittelua...
Jos ne kysymykset ei siis olletkaan itselleni esittämiä, vaan noitten tarkoitus oli aiheuttaa
ärsytystä .

Jos koneni todellakin tilttas heti noitten kysymysten ruutuun tulon jälkeen, niin onko tautimääritys vainoharhaisuus?

Ei Minua nämä netti jutut loukkaa, eri juttu jos live elämässä ruvetaan tuputtamaan tuommoisia. Jos nuo kysymykset sitten kuvas jollakin tasolla sitä, että jos vihjaamalla yritetään saada yhteen ihmiseen mahtumaan kaikki tähänasti tunnetut ja keksityt psyykkiset taudit ja adictiot. Jos minä olisin taas vaihteeksi kaikentietävä sanoisin, että tuommonen on ympäristölle vaarallisena heti suljettava eristykseen.

Mutta koska minä en tiedenkään ole kaikentietäjä, niin en ole mitään muuta tehnyt kun testin, tilttaako koneni (tulos ilmoitettu ylempänä) ja siinä meni viimoinenkin tautimääritys päin sanonko mä mitä.

Kivasti kuitenkin sait aikaiseksi tänne psykoloogisfilosoofisen keskustelupätkän.

Jos nyt sitten toivotan hyvää iltaa nimimerkille "kas,kas,kas".

ja "kas kas kas".

Pidin keskustelua mielenkiintoisena. Ammattiapua en nyt tarvitse, joskus olen tarvinnut. Vihjailuni joidenkin nettipersoonien mielenlaadusta eivät ole tuulesta temmattuja, vaan perustuvat heidän kirjoittamiinsa teksteihin täällä. Heidän OMASTA päästä kirjoittamiin tuotoksiin. Siis omiin ajatuksiin ja pohdiskeluihin.

Täällä on 80 prosenttia kirjoittelusta ihan paskaa MINUN mielestäni.

En ole rekisteröitynyt tänne, enkä aio niin tehdä vastaisuudessakaan. Tyylini on omani ja kuulemma tunnistettavissa. En yritäkään olla joku muu kuin mitä olen.

Yritän olla kirjoittamatta psykologisointejani jatkossa ja kirjoittaa runoja, jos niitä tulee. Sellaisia, joita haluan tänne laittaa.

kiitos yhteydenpidosta!

sanat kirjoitti:

omalle taipaalleni olisin toivonut äkkipysähdystä, sanotaanko vaikka vuotta kahta aikaisemmin, ja jossain muussa olomuodossa. Miksi juuri silloin kun ensikertaa kävelit eteeni, tämä pakkomielle ei jätä rauhaan. Tämä yksi ja ainoa näky.

Kyseenalainen kunnia sekin, ettei jätä kylmäksi. Kun kaiken saa analysoitua puhki, milloin lähentäen, milloin loitontaen. Lopulta loitontaen. Aikani sitä murehtimalla, päätepysäkillä itseoppineena. Laihin lohtu tässä maailmassa, kaverina aivosolujensa kanssa. Peilikuva paras ja ainoa tyydytyksen lähde. Ja kuitenkin se ankarin personal trainer. Kiristää tahtia sitä mukaa kun mukautuu viime viikolla laadittuun minuuttiaikatauluun ja tavoitelistaan.

Syyllisyys ja häpeä pienemmästäkin, eikä edes vähiten suuremmistakin. Kyllä noista lohkotuksi saa vaikka aanelosen verran vartissa. Missä välissä vetää henkeä ja nauttia. Jatkuvaa tiedostamista ja tarkkailua, eikä edes itsensä.
Ihmisiä ihmisille, ei tämänkään maailman pitäisi olla mikään kokeileva ihmislaboratorio. Vapaaehtoisuuteen perustuvaa sessiota mielentilasta riippumatta. Köyhän miehen terapiaa parhaimmillaan, joskus harvoin pahimmillaan. Mitäs olen yliherkkä kaikelle ja kaikille. Kun niin harva ennenkään on ylittänyt taidokkaasti miinojani. Eikä se ole viehätystä. Charm modet puree muualla, sanattomuus tässä.

Inhimillinen, joka tänne kuvasi käsitettä 'henkinen huoraaminen' oli viisas, ei ainaostaan älykäs. Kaikin tavoin matkallaan hyvin pitkällä. Toivon sydämestäni, että hänen lähelleen pääsevät osaavat ja ymmärtävät nauttia seurastaan. Se tauti olkoon tarttuvaa. Ei pelastajaa, ei pelastettavaa. Vain ihmisiä matkaamassa ohi, siitä se hetkinen. Samat mitä siitä kostuin.

Se olit Sinä. Ymmärätkö? Täysissä järjissäni,
elämä kohdillaan. Miksi on vielä vaikeaa,

koska se olit koko ajan Sinä.

Tämäkin poissulkeva ja kaikoin tavoin omaan näppäryytensä rähmälleen kompuroiva kompleksi antaa arvoa harvinaislaatuiselle. Sen kohdatessaan. En omista jalustaa, jonne ketään nostaisin. Ylistyssanoja en käytä, tulin kertomaan mietteeni ihmisestä. Aitona itseään, kaikkine ihmeellisyyksineen. Omat puoleni sopitkoon keskenään rauhansa, mihin en edes jaksa ottaa osaa.

Hyvin menee, ei siinä mitään. Jonain päivänä, toivottavasti kauniina ja seesteisenä, pääsen ylitse. Siitä, että se olit juuri Sinä. Ei kukaan muu.

Kuka on se "sinä", jolle tämän kirjoitit?

Hyvää aamuyötä ja kauniita unia!

minä tietty kirjoitti:

Kuka on se "sinä", jolle tämän kirjoitit?

Hyvää aamuyötä ja kauniita unia!

eräs, josta pidän kovasti.

Hyvää yötä! Toivottavasti unimaailman peitiivii
tarjoaisi jotain kevyttä pätkää aamulle :)

kävi taas näin, kun aina ennenkin. Ei olisi pitänyt lukea eikä vastata. Nyt nuo kirjoitukset jäi vaan päähän pyörimään ja oli palattava vielä kerran takaisin haaskalle.

Siis nimim. kas, kas, kas pakko analysoida herra/rouva psykologin kirjoitusta.

(Vieläkö joudut miettimään, oletko skitso vai et? )
Onko tässä itse uteliasuus vaiko pieni vahingonilo?

(Kuulosti surulliselta, koska sitä en sentään itse ole joutunut omalla kohdallani pohtimaan. )
Jonkinlainen säälin sekoitusko itsensä paremmuudeen?

Mikä primitiivinen tarve psykologin tänne toi?

Itsensä sietämistä nyt vielä kerran sinnekin.

ollaan kirjoitti:

kaikki, tämä aiheen tapainen alkaa olemaan sieltä puuduttavimmasta päästä. Montaa muuta vielä jaksaisi joten kuten, nämä tautimääritelmät...
Alkaa kehänpää todellakin tulemaan päähänsä. Ei mitään uutta.

Vaikuttaa lukijasta itsensä ruoskinnalta, aivan turhaan. Totuudella on yleensä tapana olla tylsempi. Eihän se minulle kuulu, mutta joskus arempikin saa käsittämättömän verenkiertohäiriön.
Oikeassa oleminen ei tee autaaksi, sitä harvinaisuutta ei ole saatu nimittäin syntymälahjaksi eikä elämä pyöri senkään ympärillä.

Missäköhän se ilmastointiteippi olikaan? Piirakkaläven levyinen pala, kiitos :) Siis mulle.

Yllättäen ja pyytämättä, ei ainakaan pahat mielessä. Kisuli:)

kun mielestäni arka ja ujo ovat kaks täysin eri ominaisuutta. Arka vois olla vaikka sellainen ku lähtee litoo ja jättä kaverin tuleen, ujo ei vaan halua olla huomion keskipisteenä.

Ja tämä on vaan ujon verenkiertohäiriöstä johtuva purkaus.

Ihan ystävällisellä mielellä, ed. liian kiltti kissaksi.

se kas kas kas kirjoitti:

Viimeinen lause oli varmaan jollekin toiselle.

Minun suurin vaikeuteni elämässä on ollut ankaruus itseäni kohtaan. Viime vuosina on ollut helpompaa, mutta vain koska olen ollut pakotettu pysähtymään ja hiljentymään elämän peruskysymysten edessä. Mutta jos minua esim. syytetään jostain, mitä en ole tehnyt tai millainen en omasta tai ystävieni mielestä ole, olen luonnostaan niin syyllisyydentuntoinen, että etsin todellakin viat ensinnä itsestäni ja yritän ymmärtää yli ymmärryksen sitä "syyttäjää". Että mikä minusta tekee sellaisen, joka saa usein osakseen voimakkaita positiivisia ja negatiivisia tunteita. - Ymmärrys on vaikea tie ja mahdoton kulkea. (Puhun tästä aina).

Annetaan itsellemme löysiä ja katsotaan aamulla auringon suloista nousua. Että saamme elää vielä ja vaikka sitten kirjoitella joskus täällä. Onhan nämä sanat lahjoja, nämäkin. Joskus voi kokea hieman samankaltaisuutta ja sitä ymmärrystä tällä palstallakin.

Hyvää yötä sinulle ja ole onnellinen, jos sinun ei ole koskaan vaikea sietää itseäsi!

purkaa ajatuksia vielä tännekin.

Tuon tapaisen tarinan olen nimittäin kuullut ihan livenäkin. Tämä live tuttuni tosin on itse määritellyt itsensä lievästi psykopaattiseksi. Ajattelin, että hemmo vitsailee, mutta kauhukseni olen huomannut, että hän tosiaan nauttii jatkuvasta manipuloinnista ja toisten kiusaamisesta. Kaikki nenänallensa supistut huorittelut ym. ei ole todellakaan ohi korvieni mennyt. Toisaalta, ei ne minua raapii, huolestutta vaan, että pystyykö tämäntapainen ihminen juonii isopiakin kiusantekoja.
Nautintonsa kullakin.

Tekee vaan mieli kysyä, laajensitko itseensä kohdistuvan ankaaruuden myös muihin ihmisiin tyyliin meillä eletään kun Viipurin sotakoulussa ja päälle jatkuva huuto ja nalkutus. Kunhan utelen typeriä.

Minä taas kyselisin erilaisuuden ymmärryksen perään.

Villapaita on kyllä tarpeellinen, vaikka aurinko kirkkalta taivaalta paistaakin.


Hyvää iltaa ja yötä!

Puhaltelen pumpulipilviä sinne jonnekin, toivottavasti löytäävät perille.

Juups, herättelee esim. pienellä runolla, jossa vihjeitä villapaidan tarpeesta. Luulis tehoavan ja jos ei, niin onhan joulukin tulossa.


Toiveiden täyttymystä!