Matti Eskon Rekkamies-kappaleen kertosäkeessä on hyvä kysymys: "Mikä pitää miehen tiellä?"
Kertokaa nyt. Onko se niin kuin jossain alan lehdessä joskus todettiin, että olipa alla kuormuri tai bemari, niin ajamisen ilohan se. Vai mikä saa terveen ihmisen heräämään kolmelta maanantaiaamuna ehtiäkseen seitsemäksi ekalle purkupaikalle, ollakseen kotona jo perjantaina Kymmenen Uutisiksi?
Itse sain tämän "taudin" jo vaarin mukana ollessani sellaisena vaahtosammuttimen kokoisena. F86 Volvon keskikopan päällä, sittemmin Scania 111:n kyydissä. Vaiva pysyi kurissa sellaiset 15 vuotta, sitten se alkoi oireilla aluksi taksinajon kautta ja tässä sitä mennään, filosofian ylioppilas runnoo menemään Suomen ja Ruotsin väliä. Joskus väsyttää, joskus vituttaa, mutta rattaat kulkee ja (kelpo)palkka juoksee. Mutta kun on asialliset työnantajat, mukavat ajojärjestelijät ja järkevät hommat, niin vaikea se on kuvitella tekevänsä jotain "ihmisten töitä".
Sääli sinänsä että tärkeästä elinkeinonhaarasta on tullut pudotuspelin väline, sillä tuskinpa kuljetusala mikään harvinainen kutsumusammatti poliisin ja opettajan tavoin; en yhtään hämmästy jos joku laivanlohkoja hitsaava kaveri kokee ylpeyttä nähdessään telkkarissa suuren loistoristeilijän lipuvan Karibianmeren turkoosinvärisillä aalloilla. "Mää olin tota tekemäs."
Mutta noin lyhyesti, rahan ohella meikäläisen pitää tiellä suhteellisen jatkuva liike. Harrastuksenikin on liikkuva, tosin vain noin 5-6km/h ja vetten päällä mutta pääasia ettei tarvitse olla paikallaan!
Mitenkäs muut, oletteko "leipäpappeja" vai vaivaako sama "liikkeen jatkuvuuden laki" teitäkin?
Kertokaa nyt. Onko se niin kuin jossain alan lehdessä joskus todettiin, että olipa alla kuormuri tai bemari, niin ajamisen ilohan se. Vai mikä saa terveen ihmisen heräämään kolmelta maanantaiaamuna ehtiäkseen seitsemäksi ekalle purkupaikalle, ollakseen kotona jo perjantaina Kymmenen Uutisiksi?
Itse sain tämän "taudin" jo vaarin mukana ollessani sellaisena vaahtosammuttimen kokoisena. F86 Volvon keskikopan päällä, sittemmin Scania 111:n kyydissä. Vaiva pysyi kurissa sellaiset 15 vuotta, sitten se alkoi oireilla aluksi taksinajon kautta ja tässä sitä mennään, filosofian ylioppilas runnoo menemään Suomen ja Ruotsin väliä. Joskus väsyttää, joskus vituttaa, mutta rattaat kulkee ja (kelpo)palkka juoksee. Mutta kun on asialliset työnantajat, mukavat ajojärjestelijät ja järkevät hommat, niin vaikea se on kuvitella tekevänsä jotain "ihmisten töitä".
Sääli sinänsä että tärkeästä elinkeinonhaarasta on tullut pudotuspelin väline, sillä tuskinpa kuljetusala mikään harvinainen kutsumusammatti poliisin ja opettajan tavoin; en yhtään hämmästy jos joku laivanlohkoja hitsaava kaveri kokee ylpeyttä nähdessään telkkarissa suuren loistoristeilijän lipuvan Karibianmeren turkoosinvärisillä aalloilla. "Mää olin tota tekemäs."
Mutta noin lyhyesti, rahan ohella meikäläisen pitää tiellä suhteellisen jatkuva liike. Harrastuksenikin on liikkuva, tosin vain noin 5-6km/h ja vetten päällä mutta pääasia ettei tarvitse olla paikallaan!
Mitenkäs muut, oletteko "leipäpappeja" vai vaivaako sama "liikkeen jatkuvuuden laki" teitäkin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
itsellä kipinä iski kun isä ukko nosti 7 v ikäisenä ensimmäisen kerran kyytiin ja se oli sit menoa =))
viime lokakuun puoles välis lähti taju kesken ajon ja silloin ajattelin sairaslomaillessa että eiköhän se ollut sitten siinä 9 v riitti ja toivottavasti en enää joudu ajohommiin mutta mutta kuinka ollakkaan nyt kun olen 11 kk ollut saikulla ja ensi viikolla pääsen/joudun sydänoperaatioon jolla 90 % mahdollisuudella pääsen vaivoista eroon niin ajatus on kummasti muuttunut.... ei ole enää joutua vaan päästä =)))
eli kauheat on poltteet takas auton rattiin ja kuitenkin vaikka kuinka olen miettinyt en ole parempaa työtä keksinyt koska toiset vaan on luotuja kulkemaan eikä istumaan konttorissa/sorvin ääressä pomo niskaan huohottaen
lainatakseni jo eläkkeellä olevan isäni sanoja ettei tästä alasta pääse enää eroon sen kerran kun on aloittanut.
Se on kuule Stycke kieltämättä sama "vika",myönsin sen nyt LOPULLISESTI kirjotukses jälkeen! Sama kaveri olen,jota "ojensit" tuosta siljan paattien stokiksien lähtöjärjestyksestä.. tavallisesti mulla on harvinaisia nuo muisti häiriöt,köh köh! Mutta kaverini kans mietittiin samaa asiaa tuosta rekka hommaan jäämisestä ja ei me saatu kyllä oiken järjellistä selitystä aikaseks!. (varmaan ollaan samoissa satamissa kiviä potkittu stycke,mutta tuli kyllä mieleen myös tuo volvo f88 jossa oli tuo ilmanpaineella toimiva lasin pyyhkijä järjestelmä,oli muuten MELKO kiva saada sateen mukaan toimivaks? isäukolla meinas kyllä muistaakseni mennä hermot aika monta kertaa??!!
Itse sain tuon "ajokuumeen" joskus juniorina kun pääsin joskus juniorina monta kertaa isäukon ajaman "rekan =(yhdistelmä)" kyytiin..
Ajokkina silloin alla oli Sisu SM vm 198? varustettuna Cumminsin 14l koneella ja Fullerin lootalla...
Silloin joskus juniorina päätin, että "tää on se mun juttu"... Mutta kuitenkaan ainakaan vielä ole noihin ajohommiin lähtenyt, vaan toimin Trukkikuskina joka purkaa ja lastaa noita yhdistelmiä..
Mutta sen vaan voin sanoa, että noista juniori ajoista on kuitenkin jäänyt sellainen tietynlainen kunnioitus myöskin noita "rahtareita" kohtaan (joka monelta trukkimieheltä puuttuu)= ymmärrän sen jos auto on hajonnut/edellinen purku/lastaus kussut/muu ongelma, ja sen takia on auto myöhässä...
Veikkanpa että siinä on yksi syy, että tulen töissä hyvin toimeen lähestulkoon kaikkien kuskien kanssa.
Minulla se on pilun himo. Pääsee reissuilla mukaviin ja eksoottisiin paikkoihin.
Palkka, minut pitää tien päällä vain ja ainoastaan se etten enää taida muuta osata, näin on ollut jo liki 30 vuotta. 18 vuotiaana kun kortin sain ja kaverin houkuttelemana lähdin ajohommiin ja sille tielle jäin. Mieli tekisi jo heivata nämä koiran hommat, ja heivaisinkin jos löytyisi jotain muuta.