ulos totuttelu

meillä on kaksi maatiaiskollia, toinen puolivuotias ja toinen 2,5v. vanhempaa olemme ulkoiluttaneet valjaissa, muuten ovat täysin sisäkissoja. Vanhempi on maalta kotoisin ja pentuaikoinaan ennen meille tuloa sai ulkoilla vapaasti... liekö siitä jäänyt sille kaiho päästä jatkuvasti ulos. naukumista, oven raapimista, useita karkaamisyrityksiä ja huomionosoittamista jne. Niille on hankittu käytännössä kaikki mahdolliset virikkeet (kiipeilypuista aktivointipalloon jne), mutta tylsistymisen merkkejä on silti jatkuvasti. etenkin vanhemmalla on myös hirveä määrä energiaa, joten on hieman sydäntä raastavaa kun se purkaa sitä juoksemalla talossa huoneesta toiseen... :(

asumme tilavassa rivitalossa taajama-alueella, jossa on kyllä metsää, mutta myös tiivistä asutusta ja vilkas tiekin jonkin matkan päässä. Nyt olen alkanut miettimään, josko kissan elämä olisi sittenkin mielekkäämpää kun se saisi juoksennella luonnossa vapaana. Kaulapannan kanssa tottakai! Oppiikohan jo 2,5v sisällä "turvassa" elänyt kissa enää ulos? osaako se vaistomaisesti varoa vaaroja, autoja, vieraita ihmisiä jne. Kokemuksia?

Tiedän että tämä aihe nostattaa tunteita monissa kissanomistajissa. Toivon silti rakentavia kommentteja asiasta. Yritän kaikessa, myös tässä ajatella vain kissan parasta ja sen elämän mielekkääksi tekemistä...
7500
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

kissaa ulkoiluttaa valjaissa tai rakentaa ulkoilutarhan??Melko vastuutonta jos päästät sen vapaana juoksentelemaan vaikka vilkas tie lähellä.Lisäksi kaikki naapurit eivät välttämättä pidä siitä että kissasi juoksentelee heidän pihoillaan/lasten leikkipaikoilla...

Äänestä

autoilta, pedoilta eikä ihmispedoilta.

tiiviisti asutetussa paikassa saat taatusti kissavastaisten ihmisten vihat niskaasi ja mahdollisesti, joku niistä hoitaa kissasi pois päiviltä tai ainakin loukuttaa..

tuttavallani oli kissa, joka ei sisälle asettunut kovista yrityksistä huolimatta (tuhosi kaiken, kakki ja pissaili) omistaja päätti päästää ulos ja elämä rauhoittuikin muutoin, paitsi että naapurit riemastui, ihan vain siitä syystä, etteivät kissoista pitäneet. monien riitojen ja tappouhkausten jälkeen, kissa muutti maalle..

tottakai kaahataan huoneesta toiseen! epänormaalia olisi jos ei kaahattaisi :)

sinuna keskittyisin ratkaisemaan tuota tylsistymisongelmaa.

onko kissoilla ulkotarha? onko käytössä feliway?

Äänestä

miten se kaulapanta tekee kissan heitteillejätöstä jotenkin anteeksiannettavampaa?

Joka tapauksessa meidän tontille tulevat kissat loukutetaan, oli kaulapantaa tai ei.

Äänestä

Meillä oli ihan sama juttu. 3 vuotta molemmat kissoistamme olivat täysin sisäkissoja ja ulkoilivat valjaissa. mutta sitten meidän neidille kasvoi liian suuri vapauden kaipuu.

Minä ostin molemminlle kissoille (vaikka toinen on edelleen vain sisällä) kaulapannat joihin on kaiverrettu nimi ja puhelin numero. Se ei tietenkään estä sitä etteikö mitään pahaa sattuisi, mutta uskon ja toivon että jos kissamme löytyy jostain kuolleena on maailmassa vielä sydämmellisiä ihmisiä jotka ilmoittavat asiasta. Tiedän että kissa voi jäädä auton alle tai joku voi tappaa sen, mutta PITKÄN harkinnan jälkeen tulimme siihen tulokseen, että parempi olla sitten lyhyt ja onnellinen elämä kuin pitkä ja ankea.

Ja meillä kissan ongelmakäyttäytyminen alkoi hiertää jo perheen sisäisiä välejä.

Meillä neidistä ainakin näkee jo nyt muutaman viikon jälkeen kuinka onnellinen se nyt. Vaikka ei joka päivä pääsekkään ulos. päästyämme sen ulos vain silloin kuin tiedämme että emme ole 8 tuntia kauenpaa pois kotoa että pääsee sisälle kun haluaa.

Ja kaikille kritisioitsille: Jokainen kissa on erilainen tapaus. Väitän että suurimmatkin kiihkoilijat joita tällä palstalla on, olisivat meidän kaltaisten tilanteessa joko ryhtyneet samoihin toimenpiteisiin tai vastaavasti joutuneet luopumaan kokonaan kissasta.

niin ja mainittakoon vielä sekin että meillä ei valjaissa ulkoilu eikä tarha auttanut pätkänvertaa.

Äänestä

Jos haluat kissasi olevan elämäänsä tyytyväisiä, niin ala hiljalleen totuttelemaan niitä vapaaseen ulkoiluun. Kissa oppii nopeasti ulkoilun metkut ja ei aikaakaan kun kisulit tuovat ylpeänä ensimmäisen saaliinsa esitteille.

Kiipeilypuut ja ulkoilutarhat ovat yhtä tyhjän kanssa. Sääliksi käy kissaparkoja, jotka joutuvat viettämään elämänsä sisätiloissa, seuranaan hysteerinen omistaja ja nurkassa kököttävä kiipeilypuuksi nimetty häkkyrä.
Anna kissojesi elää oikeaa kissanelämää, pyydystellen ja tutkiskellen lähiympäristöä.

Äänestä
  • mä ihan hysteerinen, kun en päästä kissaani tuohon kahdeksan kaistaiselle ulkoilemaan, vai olenko vain eläinrääkkääjä, kun olem kissan ottanut ("pelastanut" piikiltä..)

    Äänestä

Asuimme muutama vuosi sitten rauhallisessa pikkukylässä, jossa ei pahemmin isoja teitä ollut lähellä. Meillä oli myös kisu joka sai mennä ja tulla mielensä mukaan. Lainatakseni aloittajaa, tietenkin kaulapannalla varustettuna. Mutta eipä tuo kaulapanta auttanut siihen että sain kissani hakea kuolleena tienvarresta. Nuoren elämänhaluisen kissani elämä loppui tuohon tienvarteen, jossa joku sen päälle ajoi. Sain haudata oman kissani itkien pihallemme. Vieläkin kaiholla häntä muistelen ja omaa itseäni haukkuen käyn haudalle kynttilän sytyttämässä.
Tästä viisastuneena ja suruajan päätyttyä otin toisen kissan, jonka heti opetin valjaisiin. Kissallamme on tällä hetkellä pitkä naru, jossa hänellä on liikkumavaraa. Iloisesti hän pihalla pyydystää hiiriä ja muita pikkueläimiä, eikä valjaat rajoita hänen elämäänsä yhtään. Itse katselen ikkunan takaa ja mietin kuinka paljon elämää jäi toiselta kissaltamme elämättä... :-(

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kittye kirjoitti:

meillä on kaksi maatiaiskollia, toinen puolivuotias ja toinen 2,5v. vanhempaa olemme ulkoiluttaneet valjaissa, muuten ovat täysin sisäkissoja. Vanhempi on maalta kotoisin ja pentuaikoinaan ennen meille tuloa sai ulkoilla vapaasti... liekö siitä jäänyt sille kaiho päästä jatkuvasti ulos. naukumista, oven raapimista, useita karkaamisyrityksiä ja huomionosoittamista jne. Niille on hankittu käytännössä kaikki mahdolliset virikkeet (kiipeilypuista aktivointipalloon jne), mutta tylsistymisen merkkejä on silti jatkuvasti. etenkin vanhemmalla on myös hirveä määrä energiaa, joten on hieman sydäntä raastavaa kun se purkaa sitä juoksemalla talossa huoneesta toiseen... :(

asumme tilavassa rivitalossa taajama-alueella, jossa on kyllä metsää, mutta myös tiivistä asutusta ja vilkas tiekin jonkin matkan päässä. Nyt olen alkanut miettimään, josko kissan elämä olisi sittenkin mielekkäämpää kun se saisi juoksennella luonnossa vapaana. Kaulapannan kanssa tottakai! Oppiikohan jo 2,5v sisällä "turvassa" elänyt kissa enää ulos? osaako se vaistomaisesti varoa vaaroja, autoja, vieraita ihmisiä jne. Kokemuksia?

Tiedän että tämä aihe nostattaa tunteita monissa kissanomistajissa. Toivon silti rakentavia kommentteja asiasta. Yritän kaikessa, myös tässä ajatella vain kissan parasta ja sen elämän mielekkääksi tekemistä...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu