Edellinen asuntojen hintojen romahdus vuodesta 89-92 muistetaan hieman väärin vain 60% hinnoista pois. Lisäksi laskelmaan pitää ottaa huomioon myös markan kumpikin devalvaatio, jotka yhteensä olivat muistaakseni luokkaa 30%. Tällöin todellinen hinnanalennus olikin kiinteässä valuutassa (esim. euroja edeltävässä ecussa) luokkaa 70%.
Edellinen romahdus
-70%
9825
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Romahdus oli kova, mutta niin oli lamakin Neuvostoliiton hajoamisineen sun muineen yhteensattumineen.
Mutta kova oli myös hinnan nousu -87-89. Jos vertaan -92 hintaa vuoden -86 hintaan, niin paljonko silloin putosi?
Taidat olla niin nuori ettei sinulla ole omakohtaisia kokemuksia tuolta ajalta?
Silloin edellisellä kerralla oli aika yleistä spekuloida asuntojen jyrkästi nousevilla hinnoilla ja ottaa riski kahden asunnon kanssa. Uusi kämppä ostetiin 100% velaksi vaikka edellisestäkin oli velkaa jäljellä. Vanhaa asuntoa jemmattiin koska jokainen kuukausi nosti sen hintaa ja lykkäämällä asunnon myyntiä haluttiin tehdä "tiliä" (Huomaa analogia "rommauksen" odottajiin). Kun asuntojen hinnat menivät huipun yli moni huomasi olevansa ns. kahden asunnon loukussa, oli kaksi velkaista asuntoa joista toinen oli myytävä melkeinpä hinnalla millä hyvänsä.
Kun asuntojen hinnat olivat laskussa, ostajat jäivät kyttäämään huomisen hintoja ja kahden asunnon loukkuun jääneillä oli suuria vaikeuksia päästä eroon spekulointikämpistään. Tarjonta oli suurempaa kuin kysyntä -> hinnat alas.
Asuntoja oli ostettu paljon myös valuuttalainoilla, markkaahan ei pitänyt enää koskaan devalvoida. Voit itse laskea mitä 30% devalvaatio tarkoittaa valuuttalainalle.
Devalvointi kaatoi myös monta valuuttalainoja ottanutta yrittäjää. Näiden omaisuus siirtyi pankkien haltuun -> lisää asuntoja myyntiin.
Tänään ei ole kahdella asunnolla spekulointia, ei ole valuutalainoja, ei ole romahtavaa Neuvostoliittoa, euriborin nousu kaksinumeroisiin lukuihin on todennäköisyydeltään samaa luokkaa kuin kuun putomainen maahan.
Mikäs siis aiheuttaisi -70% hintojen romahduksen vuonna 2006?
Syksyllä romahtaa lehdet puista. Mikään muu ei sitten romahdakaan.
Omakohtaisia kokemuksia on juuri tältä ajalta. Valmistuin lopputyötä pantaten juuri noususuhdanteen kääntyessä ja ehdin vielä juuri vakituiseen työpaikkaan ennen romahdusta. DI-työtä pantatessa oli mahdollista asua halvalla opiskelija-asunnossa, vuokrat olivat tuolloinkin korkeita ja asuntojen hinnat aivan pilvissä.
Vedenjakajana oli vuoden 89 kesä, minkä jälkeen firmat eivät enää palkanneet ihmisiä - tätä ennen kaikille tarjottiin töitä. Seurauksena asuntojen hinnat laskivat kolmisen vuotta, mutta lama olikin ennennäkemättömän syvä. Mitään vastaavaa lamaa ei ole nyt ennustettavissa - tässä olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi, mutta niin ei ollut vielä 80-luvun lopullakaan. Historialla vain on taipumus toistaa itseään, nousua seuraa lasku ja laskua nousu.
Niin, itse ostin ensimmäisen asuntoni hinnanlaskun jälkeen, osin valuuttatalletusten devalvaatiohyödyn turvin. Vuoden 2000 jälkeen en ole vaihtanut asuntoa, jopa väliraha vaikuttaa liian suurelta lisäarvoon nähden.
"Historialla vain on taipumus toistaa itseään, nousua seuraa lasku ja laskua nousu."
Talouden käyrät soutelevat ylös ja alas, siinä ollaan samaa mieltä. Mutta ne syyt jotka aiheuttavat muutoksia esimerkiksi asuntojen hintakehitykseen vaihtelevat. Se ympäristö joka määrittelee kehityksen suunnan Suomessa on tänään aivan toinen kuin 80-luvulla. Siksi historia ei voi toistaa itseään, analogiaa ei ole.
"Se ympäristö joka määrittelee kehityksen suunnan Suomessa on tänään aivan toinen kuin 80-luvulla. Siksi historia ei voi toistaa itseään, analogiaa ei ole."
Aina on keksitty talouteen uudet säännöt ja että vanhat lainalaisuudet eivät muka pitäisi. 80-luvulla puhuttiin "uudesta taloudesta" tai palveluyhteiskunnasta. Ylioptimistiset visiot johtivat karmeaan lopputulokseen. Toivottavasti emme enää tällaista tule näkemään.
Nyt riskit ovat erilaisia, mutta niitä ei todellakaan voi vähätellä: teollisuustyöpaikat menevät halpamaihin eivätkä taatusti palaa elinaikanamme takaisin, paperiteollisuudessa on historian suurin ylikapasiteetti, devalvoimalla ei voi tehdä korjauksia talouteen, ammattiyhdistysliike on lähes yhtä vanhoillinen kuin 80-luvulla, todellinen työttömyys on erittäin korkea ennätyksellisen pitkän noususuhdanteekin jälkeen.
Tässä näin aluksi. Sitten voi olla vielä niitä "ennustamattomia riskeja", joihin kuului 80-luvulla Neuvostoliiton kaatuminen.
Meillä oli talo valmistunut silloin 1984 ja talomme arvo ei pudonnut lainkaan. Naapureista myytiin taloja samaan rytmiin ja hintaan kuin aiemminkin.
Lama pudotti pikemminkin tosi vanhojen asuntojen hintoja, ja myyntiajat tosi vanhoissa kerrostaloissa piteni.
Muualla maassahan pudotukset eivät ylipäätään olleet läheskään yhtä suuria kuin Helsingissä.
Helsingin seudulla keskimääräinen asuntohintojen lasku oli 90-luvun alussa 50% huipuista pohjille. Ei 60%, kuten täällä väitetään.
Ja varsinaista puppua on se, että romahdus koski vain pk-seutua. Nimenomaan syrjäseuduilla oli romahdus pahin.
Useissa tapauksissa syrjässä sijainnut kiinteistö menetti markkina-arvonsa kokonaan. Se ei pahimpana lama-aikana kelvannut kenellekkään mihinkään hintaan. Kun taas pk-seudulla sentään riitti ottajia, jos hinta oli tarpeeksi alhainen.
Pääkaupunkiseudulla suuruus oli lähempänä -60% kuin -50%, esim ao. viitteen mukaan pp laskettuna. Näin siis ilman devalvaatiota.
Muualla Suomessa asuntojen hintojen lasku tosiaan oli hieman pääkaupunkia pienempi. Yksittäiset suurimmat kuplat lienevät tosin olleet todennäköisesti huonoissa kesämökeissä.
http://www.stat.fi/til/ashi/2006/02/ashi_2006_02_2006-07-31_tie_001_001.gif