Minä en tiedä,
missä sielu on.
Sinne silti
jätit sormenjälkesi,
hennon ja
niin ainutkertaisen.
Kohisevan avaruuden,
virtuaalisten kuiskausten
sokkeloissa aavistan
sinut.
Ajattelen lämpimästi,
siellä jossain, olet
myös minulle.
missä sielu on.
Sinne silti
jätit sormenjälkesi,
hennon ja
niin ainutkertaisen.
Kohisevan avaruuden,
virtuaalisten kuiskausten
sokkeloissa aavistan
sinut.
Ajattelen lämpimästi,
siellä jossain, olet
myös minulle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämä runosi oli "miu maun mukkaa"
Jotenkin, samoja rakennusaineita, kuin monis-
sa omissani, jälki näkymätön, se on useassa
omassanikin tullut tavalla tai toisella
esille.
Toinen säkeistö, jos nyt erittelen, niin oli
erikoisuudessaan kaunis, sykähdyttävä.
Kiitos ja päivän jatkoja ystäväin.
Ehti ruveta jo eilen kaduttamaan tämän tänne lätkäisy. Tämmöinen hyyyvin tavallinenhan tämä. Tuli vain sellanen olo, että piti sanoa se, vaikka joku muu olisikin jo samoja sanoja käyttänyt. :)
Alusta en pitänyt, ensimmäinen "säkeistö" ei kolahtanut.
Mutta... -kohisevan avaruuden...jne. siitä lähtien tuli jotain uutta, hienoa oivallusta. "Aavistan sinut, olet siellä jossain" ... noh, sanon suoraan... kosketti.
Olen samoilla linjoilla kanssasi tuon ensimmäisen säkeistön suhteen: jollain tavalla "käytetyn" oloinen. Mukavaa, jos kosketti.